Suomen taidemuseoiden absoluuttiseen kärkeen kuuluva Sara Hildénin taidemuseo on tänä keväänä avannut tamperelaisten - ja ulkopaikkakuntalaisten - silmät Andy Warholille. Andy Warhol - An American Story aukesi yleisölle maaliskuussa ja on viimeistä päivää nähtävillä 29. toukokuuta. Sitä ennen warholismi huipentuu tulevana viikonloppuna, kun amerikkalaisikonin tuotanto leviää myös valkokankaalle yhteistyössä Arthouse Cinema Niagaran kanssa.
Kolmipäiväinen tapahtuma on sisällöltään kunnianhimoinen läpileikkaus Warholin "hittien" taaksekin. Perjantaina aloitetaan esittämällä Warholin tuottamat ja Paul Morrisseyn ohjaamat kauhu-genren kulttiklassikot Flesh for Frankenstein (1973) ja Blood for Dracula (1974). Lauantai ja sunnuntai on omistettu Warholin omille kokeellisille elokuville, joihin kannattaa ottaa pohjia tohtori Christian Meyerin luennolla (lauantaina kello 14). Näissä hyvin eksperimentaalisissa, varmasti videotaiteelle mallia antaneissa, tutkivissa teoksissa kuvataan ihmisen perustoimintoja, syömistä, suutelemista ja seksiä; puolituntinen Blow Job (1963) on kiintoisasti ajankohtainen yhtäläisyyksistään viime viikon YouTube-sensaation kanssa (joka puolestaan lienee saanut inspiraationsa newyorkilaistaiteilija Clayton Cubittin Hysterical Literature -sarjasta).
Sunnuntai johtaa retken yhä syvemmälle Warholin maailmaan. Tuolloin nähtävillä muun muassa tunnin mittainen ote kuuluisasta Empirestä (1964): alkuperäisessä muodossaan yleisö pääsi katselemaan Empire State Buildingiä yhdestä ja samasta kuvakulmasta vajaat yhdeksän tuntia. Legendaarisen anekdootin mukaan Tampereen elokuvajuhlilla way back in the day esitetyn lyhennetyn leikkauksen jälkeen eräs yleisön jäsenistä olisi ilmaissut mielipiteensä lausumalla: "Kirja oli parempi." Warhol-viikonlopun päättää tuotteliaan auteurin maineikkaimpiin pitkiin fiktioihin kuuluva Lonesome Cowboys (1967), jossa mukana Warhol-tähdet Viva ja Joe Dallessandro.
Sisällöltään siis huippukiinnostava ja Tampereen leveyspiireillä huippuharvinainen taidemäjäys. Sääli vain, että korkeat tavoitteet tyssäävät toteutukseen (ja kaiketi nykymaailman realiteetteihin). Perjantain ohjelma tulee hienosti filmiltä, mutta Warholin omat ohjaukset saadaan nähtäville dvd-projisointeina. Voi vain kuvitella, miten lujille lauantain huipentava ohjaajan tunnetuin art house -työ Chelsea Girls (1966) kaikessa yli kolmen tunnin kestossaan ottaa kovana videotallenteena.
Miten tahansa, Niagaran Warhol-viikonloppu käy hyvästä alkulämmittelystä Monroen maanantaiselle ensi-iltaesitykselle mestaridokumentaristi Kiti Luostarisen Kotona kylässä -teoksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti