ValoKino tuo kesäiltaan kansanperinnettä ja suspensea

Puutarhakadun Valoisin kahvila ja Kehräsaaren pimein elokuvakerho lyövät jälleen kättä ja tuovat tähänkin loppukesään ValoKinon kajastuksen himmeneviin iltoihin. Pidetty ja tamperelaisittain tällä hetkellä ainutlaatuinen ulkoilmatapahtuma luo tunnelmaa Kahvila Valon viihtyisälle sisäpihalle elokuun kolmena ensimmäisenä torstaina alkaen Tapahtumien Yön ilmaisesityksestä.

ValoKinossa yhdistyvät leppoisasti kahvilakulttuurin seurustelevaisuus ja elokuvan katsomiskokemus. Esimerkiksi poikkeaminen sisätiloihin kesken elokuvan täyttämään tyhjentynyt kahvikuppi on paitsi sallittua, suorastaan tapahtuman hengen mukaista.

Tällä kertaa aloitamme Tapahtumien Yönä, ja esillä on parilla nuoren polven näytteellä höystetty kokoelma kotimaisen kansatieteellisen elokuvan klassikoita vuosikymmenten takaa. Jos kansatiede kuulostaa tylsältä, sen ei tarvitse sitä olla - nämä ovat todellisia dokumenttielokuvan suomalaisia kaunottaria mestareiden Mäkinen ja Pälsi käsistä, ja tallentavat hyväilevän kauniisiin mustavalkokuviin sellaista Suomea, joka elää enää valo- ja elokuvissa.

Toisena iltana pääsemme katsomaan varhaista Hitchiä: alkuperäinen, mustavalkoinen The Man Who Knew Too Much. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin mestari teki aiheesta uuden, värillisen ja amerikkalaisen version, ja cinefiilit kiistelevät tänäkin päivänä siitä, kumpi on parempi. Jännitystä on kumminkin kumpaisessakin.

Ja viimeisenä iltana saavumme kuusikymmentäluvulle Cary Grantin ja Audrey Hepburnin muodostaessa vastaanottokomitean. Charade on musikaalimaestro Stanley Donenin (Laulavat sadepisarat) charmikas jännäri, josta löytyy romanssia, komediaa ja ennen kaikkea Tyyliä. Viimeksi mainitun alustaa jo ensi hetkistä Henry Mancinin ikivihreä musiikki, yksi legendan huipputöistä.

Elokuvakerho Monroe toivottaa kaikki tervetulleiksi ValoKinon iltoihin. Huomautamme kuitenkin, että katsomaan mahtuu vain 40 ensimmäistä, joten tila saattaa loppua kesken, kuten se on joskus loppunut. (Aikaisempiin ValoKinoihin voi tutustua tässä blogissa tunnistetta "ValoKino" klikkaamalla.)  

OHJELMA

4.8. Tapahtumien Yö, klo 22.15, lyhytelokuvia, ilmainen
      Eino Mäkisen ja Sakari Pälsin klassikkodokumentteja
+ Forget Me Not! (ohj. Reeta Laine) ja Taidefilmi (ohj. Jarno Hänninen)
      Yhteiskesto n. 75 min.
11.8. klo 22.15, 3 euroa
      Alfred Hitchcock: The Man Who Knew Too Much (1934, ei tekst.), tähtinä Leslie Banks, Edna Best, Peter Lorre + alkukuva á la Three Stooges
      Yhteiskesto n. 90 min.

18.8. klo 22.15, 3 euroa

      Stanley Donen: Charade (1963, ei tekst.), tähtinä Cary Grant, Audrey Hepburn, musiikki: Henry Mancini. Kesto 113 min.

Kaikissa tapahtumissa säävaraus, muuttuneet ajat ilmoitetaan Kahvila Valon sivuilla ja tässä blogissa.

Kansanmusiikin ystävät

Jossain Kallioklubin, yhteislaulunuotion ja Ville Leinosen henkeäsalpaavan soolokeikan katveessa Kaustisen katrillintäyteiseen musiikkijuhlaan eksynyt filmihullu kävi katsomassa ohjelman ainoan elokuvan - tietysti. Tämän lyhyen tekstin arvo ei piile sen kielen hienostuneisuudessa, omaperäisyydessä tai varsinkaan sisällön syvällisyydessä, vaan siinä, että tämä melkoisella varmuudella on puheena olevan elokuvan ensimmäinen julkinen arvio.

Aimo Hyvärisen kolmevarttinen Kansanmusiikin henki sai nimittäin perinteikkäillä folk-festivaaleilla maailman ensi-iltansa. Koruton ja kaikenlaisesta paisuttelusta puhdas tilaisuus keräsi pieneen huoneeseen kourallisen vieraita katsomaan elokuvaa - näin voi luonnehtia - demo-olosuhteissa: yläviistosta lensi kankaan toiselle puoliskolle ikkunan läpi tunkeutuvaa valoa ja videotykki katkaisi kuvavirran muutamaan otteeseen. Tämän ei kuitenkaan saanut häiritä uunituoreen teoksen tutkimista. Mielikuvituksettoman otsikkonsa alla Kansanmusiikin henki paljastui pätevästi kokoon pannuksi pienoisdokumentiksi kansanmusiikin harrastajista ja heistä muodostuvasta musiikillisesta aluskasvillisuudesta. Kaustisen ja Viljandin festivaalien välille jännittynyt elokuva haastatteli muusikoita Suomesta ja Virosta: hyvissä haastatteluissa aiheesta avautuivat mm.Järvelän suvun pelimannit ja Silver Sepp sekä ilahduttavan monet muut.

Lyhyen kestonsa vuoksi elokuva ehti tietenkin vain raapaista kanteleen pintaa, mutta välitti kumminkin aika luonteenomaista kuvaa esimerkiksi kansanmusiikin ympärille pystytetyiltä musiikkijuhlilta. Ainakin Kaustisen pingottamaton ja hosumaton, mutta eloisa tunnelma on jossain määrin tarttunut tähän elokuvaan. Pitkään Viljandissa viipyvä teos on vähintäänkin mielenkiintoinen kurkistus virolaiseen festarihenkeen.

Viljandiin Kansanmusiikin henki onkin seuraavaksi menossa katseltavaksi.