Sivustakatsoja parvella

Sivustakatsoja, Monroen ulkopuolisten leffaharrastajien foorumi, tähtää katseensa tällä kertaa viikon ensi-iltoihin. Äänessä Tomi Peuhkurinen (PEK).

PIRANHA 3D

Heti ensimmäiseksi on hyvä tehdä selväksi, että Piranha 3D ei ole kovin hyvä elokuva. Sen käsikirjoituksessa ei ole varmasti yhtäkään omaa ideaa vaan se kulkee niin moneen kertaan koluttuja kaavoja pitkin, että kenellekään ei ole epävarmaa kuka kuolee ja kuka jää henkiin. 

Piranha ei silti ole toivoton tapaus koska Alexandre Aja tietää mitä tällainen elokuva vaatii. Tyttöjä ja naisiakin on paljon. He ovat vähissä vaatteissa ja paljolti ilmankin ja rintoja ja takapuolia poimitaan lähikuviin, jotka oletettavasti ovat olleet tärkeä syy sinänsä turhaan 3D-konvertointiin. Efektit kun eivät tuo elokuvaan mitään lisää varsinkaan jälkikäteen konvertoituna, ja lasit edelleen painavat nenänvartta.

Siitä huolimatta, jostain suurehkoon naisrooliin poimittu Kelly Brook ei katoa mielestä ihan heti katselun jälkeisinä tunteina. Jotakuinkin täydellisellä vartalolla siunattu kolmekymppinen neito on paitsi kovasti kaunis, myös täyttää bikininsä (ja kankaan) oikein mallikkaasti ja luo kuvissaan niin flirttailevia katseita että katsomonkin puolella sydän tykyttää.

Tämän Aja on oivaltanut.

Ja myös sen, että sivuosiin kannattaa poimia pornotähtiä. Sellaisia löytää ainakin kolme. Ja jos yksi sellainen haluaa tehdä roolinsa takapuoli pitkällä ja selkä notkolla, tietysti string-bikineissä, niin onko siitä jollain syytä valittaa? Toki se näyttää ajoittain koomiselta, mutta kyseessähän on komedia.

Gorea on sopusuhtaisesti seksismin rinnalla. Tosin enimmäkseen tietokoneitse tehtyä ja sitä kautta hieman ankeaa, mutta tähän on nykypäivänä tyytyminen. Se irrottaa silti aika ajoin hyvät naurut, ja kun hassun näköinen tietokoneitse kasattu kalaparvi jyrsii palasiksi lukemattoman määrän lomaansa viettäviä opiskelijateinejä niin onhan siinä kieltämättä hieman tunnelmaa.

Juonensa kanssa Piranha on tyystin levällään kuin ne kuuluisat eväät ja tyystin vailla jännitettä, eikä elokuva edelleenkään vala uskoa Ajan ohjaajanlahjoihin, mutta tämä kaikki oli jo etukäteen odotettavissa.

Mutta vielä tärkeimpään palatakseni. Elokuvan kohokohta on ehdottomasti Kelly Brooken ja Riley Steelen (tuo em. pornotähti) vedenalainen, makoisasti lesbahtava uiskentelujakso. Tuossa jaksossa Kelly Brook ei tarvitse edes bikinejä täyttämään kankaan varsin mallikkaasti ja se vasta on jotain se. Leffa **, Kelly Brook ****

UNSTOPPABLE – PYSÄYTTÄMÄTÖN

Turha kuvitellakaan mitään muuta, sillä Unstoppable on kaikkea sitä mitä Tony Scottin elokuva yleensäkin eli hyvin korkeita tuotantoarvoja, Harry Gregson-Williamsin toimivaa musiikkia, upeaa kameratyöskentelyä ja leikkauksia noin parin sekunnin välein. Eikä noihin sekunteihin mahdu rumia kuvia vaan jokainen frame on ihan hemmetin coolia seassaan vain hyvin vähän paikallaan pysyvää kameraa.

Tositapahtumien inspiroimassa leffassa juna karkaa heti ensi minuuteilla ja kun juna pysähtyy, loppuu leffakin. Menossa ei paljoa aivosoluja vaivata vaan vauhti on pääosassa ja sitä riittää. On silti pieni pettymys miten vähän junan eteen osuu esteitä sillä moisella massalla pistäisi kevyesti paskaksi enemmänkin tavaraa.

Henkilöhahmot ovat toinen toistaan kliseisempiä perhesuhteitaan myöten, mutta Scott ujuttaa silti muutaman toimivan draaman hetken kaiken vauhdin keskelle ja kuvaa ne onnistuneesti vimmaisesti kulkevilla kameroillaan. Katsomossa on toki vaikea olla naurahtamatta useampaankin kertaan valvontahuoneissa YES-huutoja hihkuvalle henkilökunnalle kun sankarit pelastavat päivää.

Leffaa katsoessa on vaikea kuvitella pätevämpää tyyppiä ohjaamaan tällaista elokuvaa. Kun kuvassa on pari junaa, muutama helikopteri, puolen tusinaa poliisi- ja paloautoa ja kaikki liikkeessä kameraa myöten, on vaikea olla hymyilemättä ja sen päälle on taas kerran pakko todeta että Tony Scott todella hallitsee välineensä.

Kyllähän tästä täysin älyvapaa fiilis jää, mutta elokuvateknisenä taidonnäytteenä Unstoppable on muotovalio yksilö josta sopii ottaa oppia. Leffa ***