Illat pimenevät ja lumi peittää maan, mutta Monroen toiminta jatkuu vaan.
Syksyn aikana on katseltu lähinnä kauhua sen eri olomuodoissa, niin kotisohvalla Kauhun kuukauden aikana, kuin Cinemadromen loppuunmyydyissä näytöksissä. Vielä joulukuussakin päästään pelkäämään, kun Monroe esittää William Friedkinin Manaajan filmiltä Arthouse Cinema Niagarassa lauantaina 3.12. klo 20.15 alkaen. Esitettävänä on vuosituhannen alussa ilmestynyt ohjaajan versio. Elokuvasta nähdään 35mm filmikopio ja se on tekstitetty suomeksi. Liput näytökseen maksavat 10€.
Ennen esitystä järjestetään kauhuelokuvia ja etenkin uskonnollista kauhua käsittelevä paneelikeskustelu Niagaran esityssalissa. Klo 19.00 kirjallisuudentutkija Noora Vaakanainen ja toimittaja-teologi Niilo Rantala avaavat illan katsauksella manauselokuvien rooliin kauhuelokuvan historiassa ja pysähtyvät genren kummallisuuksien äärelle. Millaisia elokuvallisia kopioita Manaaja poiki? Millainen on Manaaja -elokuvasarjan naiskuva? Miten katolinen kirkko on suhtautunut teoksiin? Rantala kertoo eksorkismista ilmiönä myös teologian näkökulmasta. Aikaa on varattu lisäksi yleisökeskustelulle. Keskustelun ja elokuvan välille on varattu hetki, jonka voi käyttää hyvin Cafe Bar Rainan puolella. Paneelikeskustelu on ilmainen.
Adventtiajan esitystoiminta on vilkasta muutenkin: Syyskuun huippusuosittu Batman-näytös poikii jatkoa, kun lauantaina 17.12. klo 20 esitetään yksi kaikkien aikojen jouluelokuvista: Tim Burtonin Batman - paluu, vuodelta 1992. Manaajan tavoin Batman - paluu nähdään 35mm filmiltä ja suomitekstein.
Michael Keatonin jälleen kerran esittämä viittasankari kohtaa yksiselitteisesti pahan Jokerin sijaan tällä kertaa kaksi vihollista, jotka ovat hänen itsensä lailla kahtiajakautuneita. Michelle Pfeiffer on lateksiin ja nahkaan pukeutunut Kissanainen ja Danny DeVito vauvasta asti katkeruudessa elänyt Pingiviini. Koska molemmat heistä ovat väärinymmärrettyjä ja itsekin kärsiviä hirviöitä, on mukana varsinaisena pahiksena Christopher Walkenin esittämä Trump-henkinen miljönääri Max Shreck, joka haluaa vain lisää rahaa ja lisää valtaa....Edellisen Batman-näytöksen saatesanoissa kirjoitin, että Batman -89 on paras Batman-elokuva, joten mitä ylistyssanoja voin antaa jatko-osalle? No, ensimmäinen Batman on kyllä se paras, mutta henkilökohtaisesti minulle Batman - paluu on tärkeämpi teos ja Die Hardin ohella SE joululeffa. Ja siinä missä ensimmäinen Batman oli hyvin perinteinen toimintaelokuva, Paluu uskalsi olla jotain aivan muuta. Ei ole onnellista loppua, rakkaus ei pelasta, eivätkä sen enempää hyvät kuin pahatkaan selviä voittajina. Lopussa Burton valjastaa jopa pingviinit arkunkantajiksi, saattamaan traagista hahmoa kylmään hautaan. Tämä on monin tavoin hyvin koskettava elokuva, jossa ulkoasusta huolimatta asiat eivät ole mustavalkoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti