Yatta, Yatta, Yattâman

Siihen on syy, miksi otsikosta puuttuu huutomerkki: se ilmentäisi innostusta aiheeseen. Liian monet elokuvat ansaitsevat osakseen innostusta Takashi Miiken Yattermania (Yattâman, 2009) enemmän.




Tämä lakoninen toteamus ei silti yhtään vähennä itsensä Miiken kiinnostavuutta. Takashi-san on nykyelokuvassa ainutlaatuinen tapaus, elokuvia tekevä kone: Yatterman on jo vanha elokuva ensi-illasta ollessa yli viisi vuotta - sen jälkeen Miike on ehtinyt julkaista 12 leffaa ja ainakin kaksi muuta on jälkituotannossa. Kaikkiaan Miike on julkaissut vuodesta 1991 lähtien 57 ohjausta teatterilevitykseen ja toiset kolmisenkymmentä suoraan videolle tai televisiolle. Tällaista tahtia ei ole yksi mies elokuvia tehtaillut sitten Allan Dwanin hulluimpien päivien.

Kiistatonta on myös, että Miike osaa ammattinsa. Yatterman on typerä ja rasittava tekele, mutta teknisesti se on täysin hallittu. Vaikka kokonaisuus vaikuttaa kaoottiselta, ovat kuvat tarkemmin katsottuna suorastaan klassisesti komposoituja ja tarkasti suunniteltuja. Sitä ei tosin ole ihan helppoa huomata, koska kuvassa on koko ajan ihan järjetön määrä kamaa kaikenlaisesta ilmassa pyörivästä kimalteesta loputtomiin cgi-tehosteisiin.

Yatterman ei tarkkaan ottaen kuulu Miike-kaanoniin, ohjaajan auteur-teoksiin. Se on tilaustyö, joka perustuu 70-lukulaiseen animesarjaan, jolla on merkittävä sija japanilaisessa pop-kulttuurissa. Leluestetiikkaan nojautuva tarina kertoo lelukaupan pitäjä Ganista ja hänen tyttöystävä/apulaisestaan Aista, jotka yhdessä muodostavat pahuutta vastaan taistelevan Yattermanin, joka kerran viikossa taistelee pahaa Doronbo-jengiä vastaan. Taisteluissa sinkoilevat mielikuvitukselliset aseet ja mechat. Sitten tanssitaan.



Valkokangasversiosta sukeutuu semipervo lastenelokuva, karkkiväreissä loimuava sekopallo, joka tuo animen lisäksi mieleen mainokset, Spy Kidsit, Stephen Chow'n sekä Lazy Town -tyyppiset lastenohjelmat. Melkein aina vähintään puolet kuvasta on tietokoneanimaatiota, mikä tekee hieman kyseenalaiseksi sen, kuinka "live action" tämä versio animaatiosarjasta on. Toisaalta, elokuvan harvoja ilon aiheita ovat nimenomaan näyttelijät, joiden hillittömän energisyyden takana on roima määrä teknistä taitoa. Yattermanin dramaturgiseen kokonaisuuteen kuuluu, että paha Doronbo-jengi on selvästi hyviksiä kiinnostavampi. Tarinan päähenkilö on itse asiassa jengin söpö johtaja, jota esittää mm. Takeshi Kitanon kanssa työskennellyt Kyôto Fukada. Hänen oikeana kätenään Boyackynä tekee huikealla gestiikalla operoiva Katsuhisa Namase helposti elokuvan parhaan roolityön.

Oli miten oli, Yatterman on ohjaajansa uralla sikäli tärkeä, että se paitsi kuuluu hänen isoimpiin tuotantoihinsa, lienee myöskin hänen isoin hittinsä: Yatterman pysyi neljä viikkoa Japanin katsotuimpana elokuvana.

Night Visionsin Suomeen tuoma dvd-versio on kymmenisen minuuttia lyhennelty. Ihan hyvä niin.

Sushia joulupöytään

Jiro uneksii sushista (Jiro Dreams of Sushi, USA, 2011) on muotokuva Jiro Onosta, kuvausten aikana 85-vuotiaasta sushi-kokista, joka pitää piskuista kymmenpaikkaista ravintolaansa Tokion Ginzassa, erään toimistorakennuksen kellarikerroksessa.

Vuonna 2008 Sukiyabashi Jiro -ravintola sai täydet kolme tähteä Michelin-oppaalta.

Newyorkilaisen David Gelbin elokuva on vaatimaton ja kaunis tutkielma kompromissittomasta omistautumisesta, täydellisyyden tavoittelusta, seuraavan sukupolven kasvattamisesta ja tonnikalasta. Gelb pysyttelee yksinkertaisuutta korostavan kohteensa tasolla. Jiro uneksii sushista on elokuva Yasujiro Ozun Japanista, jonka kuvittelee helposti olevan jo eilisen unta: mestarikokin yksisuuntainen elämä keskittyy yhden asian täydelliseen hallitsemiseen; työ on maailman keskipiste, josta kunnolla suoriutuminen on itsekunnioituksen ja muiden osoittaman kunnioituksen pohja. Mutta jakavatko perässä seuraavat sukupolvet saman eetoksen?

Gelb kertoo miellyttävän selkeästi ja harmonisesti Jiron elämäntarinan jättäen paljon "rivien väliin": katsoja päättelee itse muutamasta vihjeestä, mikä vaikutus sushigurun elämään oli vanhemmattomalla lapsuudella. Tai miten helppoa Jiron pojilla on ollut. Toisinaan Gelbin ohjaus tuo mieleen Godfrey Reggion dokumentit. Samalla tekemisen tasolla ei liikuta, vaan Gelbkin rytmittää elokuvaansa Philip Glassin musiikilla (mm. Tunnit-elokuvan soundtrackiä käyttäen) ja käyttää pariin otteeseen nopeutettua kuvaa.



Elokuvassa käydään myös Tokion kalatorilla, missä näkyvät jo härskin voitontavoittelun vaikutukset. Kunnon laatukalaa ei meinaa saada ja simpukoita saa vain harvoin. "Mertentuhoajien" troolatessa pohjamudatkin, on koko tonnikalakanta, ja sen myötä iso osa japanilaisesta ruokakulttuurista, uhattuna. Ravintola-ammattilaisten sanomana ryöstökalastuksen vastainen viesti saa poikkeuksellista painokkuutta. Tai taiteilijoitahan tämän elokuvan päähenkilöt oikeasti ovat. Sykähdyttävimpiin hetkiin kuuluvat kohtaukset kalatorilla, missä parasta kalaa etsitään uskomattomalla pikkutarkkuudella. Samalla käy myös selväksi, että tuskinpa kukaan on syönyt Suomessa oikeaa sushia. Kun katsoo Jiron ja hänen poikiensa ja oppipoikiensa toimintaa keittiössään, alkaa valjeta aidon ruuanlaiton käsityöläisyys. Joskus Jiro herää keskellä yötä nähtyään unta uudesta sushi-ideasta.

Sukiyabashi Jiro palvelee edelleen asiakkaitaan itse mestarin johdolla. Sinne halajavan kannattaa varautua ensinnäkin tekemään varaus vähintään kuukautta aikaisemmin ja toiseksi ottamaan lompakon mukaansa: kyseessä on todennäköisesti maailman kallein ravintola. Ruokahetken hinnat alkavat 30 000 jenistä eli noin 200 eurosta, ja koska sushin nauttiminen on viety perfektionistiseen huippuunsa - sushipala pitää kuulemma nauttia viiden sekunnin sisällä tarjoilusta - ruokailu on yleensä ohi alle puolessa tunnissa.

Aurinko on jumala

71-vuotias britti Mike Leigh kuuluu niiden elokuvantekijöiden harvajäseniseen kiltaan, joiden uutuudet kuuluvat vääjäämättä ilmestymisvuotensa tapauksiin. Leigh on rakentanut uransa tutkimalla Iso-Britannian yhteiskunnallisia muutoksia yleensä työväenluokan tai akateemisen keskiluokan näkökulmasta reipasta ironiaa viljellen. Historialliset epookit ovat harvinaisuuksia ohjaajan tuotannossa, mutta uutuus Mr. Turner on sellainen.



Mr. Turner kertoo ilmitasolla saarivaltion arvostetuimman taidemaalarin J. M. W. Turnerin elämän viimeisen kolmanneksen vaiheista, mutta se laajenee kuvaukseksi 1800-luvun britannialaisesta taideyhteisöstä; elokuvan varsinainen aihe on luomisen mysteeri, innoituksen alkuperä - taiteilijuus.

Mike Leigh ei tee huonoja elokuvia ja Mr. Turnerkin on hieno, mutta erityisen tyydyttävästi se käsittelee viimeksi mainittua taiteilijuuden olemusta. Katsoja saa jatkuvasti nauttia tunteesta, että ymmärtää, mikä tekee ihmisestä taiteilijan, mistä taiteilija ammentaa inspiraatiota. Tämän saa aikaan koko joukko asioita, joista tärkein on Leigh'n huikaisevat taidot epookin luojana. Britithän tunnetaan menneen ajan illuusion kehräämisen ylittämättöminä velhoina, mutta Mr. Turner tuntuu silti kohottavan rimaa. Selvä se, että lavastukset ja puvustukset ovat prikulleen oikein, mutta erityistä on Leigh'n syvätarkka ihmiskuvaus. Menneen ajan menneet henkilöt on hahmoteltu verevästi, mutta, vielä tärkeämmin, niin ovat heidän väliset ihmissuhteensakin.

Mike Leigh'n maine näyttelijöiden ohjaajanahan on legendaarinen. Hän kehitti aivan oman, näyttelijälähtöisen elokuvantekotavan, missä käsikirjoitusvaihetta (joka voidaan jopa ohittaa) edeltää kuukausien mittainen harjoitteluvaihe, missä Leigh näyttelijöidensä kanssa kokoaa materiaalin: loppu on valikoimista ja editointia. Metodi tuottaa parasta näyttelijätaidetta, mitä nykyelokuvalla on tarjota. Mr. Turnerin tapauksessa erityistä on, että siinä Leigh on viimeinkin löytänyt tarinan, jonka keskipisteenä käyttää luottotoveriaan jo neljännesvuosisadan ajalta, Timothy Spallia. Hienonhieno luonnenäyttelijä kiittää ja antaa ohjaajalleen täydellisyyttä hipovan suorituksen, joka viime keväänä Cannesissa valittiin festivaalin parhaaksi miesnäyttelijän roolityöksi.



Eräs Mr. Turnerin vahvimmista jännitteistä syntyy taiteilijan ja tämän taiteen epäsuhdasta: mestarillisen hienostuneesti maisema- ja merikuvastossaan valoa käsitellyt Bill Turner oli habitukseltaan jokseenkin lihakauppiaan oloinen. Hyvin lihallinen. Niin kuin on pyöreä, pehmeäpiirteinen ja rahvaanomaisen näköinen Timothy Spallkin; mutta molemmat miehet kykenevät karkean pintansa alta koskettamaan sielun herkimpiä kieliä. Mr. Turner ilahduttaa jatkuvasti mm. kohtauksilla, joissa raskasliikkeinen Turner käy keskustelua milloin kenenkin kanssa henkevään ylätyyliin.

Dialogi kuuluukin elokuvan tähtikaartiin. Se on yksinkertaisesti parasta, mitä tänä vuonna on valkokankaalla kuultu. Leigh on tavoittanut rikkaan, autenttisen oloisen ja tarvittaessa suorastaan huumaavan briljeeraavan puheenparren. Hän käyttää sitä jopa itseironisesti piirtäessään ajan ykköskriitikko John Ruskinin muotokuvan. Joshua McGuire varastaa jokaisen kohtauksensa huikealla karikatyyrillä omaa erinomaisuuttaan täynnä olevasta nuoresta älyköstä.



Jos Mr. Turnerissa jokin askarruttaa, on se kysymys siitä, miksi Leigh on valinnut juuri Turnerin tutkimuksensa kohteeksi. Perinteisiin kuuluu, että Leigh'n olisi pitänyt todistaa, miksi Turner oli alallaan suurin. Mutta tätä Leigh kieltäytyy tekemästä. Turnerin kohoaminen kiltansa huipulle ei ole teoksen fokuspiste. Se, mikä tässä kaikkea ylidramaattisuutta välttelevässä epookissa sitten on, jää hieman hämäräksi. Toisaalta elokuvassa on kohteensa eksentrisyyden ansiosta vahva tarina, sillä 50 täytettyään Turner mm. meni salaa naimisiin erään lesken kanssa. Salaisuus ja kaksoiselämä piti vuosikymmeniä taiteilijan kuolemaan saakka.

Kaikesta visuaalisesta kauneudestaan (hovikuvaaja ja -nero Dick Pope maalaa kamerallaan ajan taideteoksia valkokankaalle), ja kaikinpuolisesta virtuoosimaisuudestaan - Gary Yershonin musiikkia ei voi jättää mainitsematta - huolimatta Mr. Turner alkaa kaksi ja puolituntisena tuntua kropassa juuri sen takia, että kliimaksi puuttuu. Ehkä tarkoituksella. Mr. Turner on kuin matka kuvaamaansa aikaan ja sen ihmisten elämään, erikoislaatuisen miehen ja monisäikeisten sosiaalisten verkostojen maailmaan. Se, mitä siitä ottaa mukaansa, riippuu itsestä.

Aitoa terästä

Näin Real Steelin (2011) samana päivänä kuin Interstellarin (2014). On jotain ihan vähän väärää siinä, että Real Steel osoittautui näistä kahdesta paremmaksi.

Interstellar on suurisuuntainen, älykäs ja kunnianhimoinen scifieepos ihmiskunnan pelastuksen etsimisestä madonreikiä hyödyntämällä. Real Steel on laskutikun kanssa laadittu kaavamainen Rocky-variaatio, jossa on nyrkkeileviä robotteja. Interstellarin rooleissa nähdään neljä Oscar-voittajaa, Real Steelissä nähdään...noh, Wolverine ja se kanadalaistytsy Lostista.




Näiden kahden elokuvan vertailu valottaa paljonpuhuvasti ensinnäkin sitä, että suuret ideat paperilla eivät ole yhtä kuin valmis elokuva; ja toiseksi sitä, että tarinan kuluneisuus ei välttämättä haittaa, jos se kerrotaan hyvin. Kuka totesikaan, että kaikki tarinat on jo keksitty? Aristoteles?

Real Steelin puolesta ei puhu ohjaajakaan: Shawn Levy on stereotyyppinen Hollywood-menestyjä, joka on rakentanut uransa persoonattomilla komedioilla. Ben Stillerin kanssa tehdyt Yö museossa -viihdykkeet kasvoivat megahiteiksi. Pahnanpohjimmaisiin kuuluvat Steve Martinin epätoivoiset Vaaleanpunainen pantteri -lämmittelyt. Ei Levy kuitenkaan täysin vastenmielinen ole, ja vaikka Real Steel ei mikään merkkiteos ole sekään, nousevat siinä pintaan Levyn parhaat puolet.

Levylla on hyvä nenä koomiselle rytmille ja varmat otteet erikoistehosteiden käytössä. Parhaimmillaan - kuten tätä ennen paljon surkeaa mainettaan paremmassa Villissä tusinassa (2003) - hänen näyttelijäohjauksessaan on aitoa lämpöä. Eniten Real Steelin vimmattua viihdyttävyyttä selittävät kuitenkin tuottaja Steven Spielbergin kulisseissa seisominen ja käsikirjoittaja John Gatinsin kyvyt.

Vaikka Real Steel on rakennettu niin varman päälle kuin vain ikinä voi, Gatins kykenee aidon kuuloiseen dialogiin ja luonnostelemaan paljon oletusarvoja moniulotteisempia hahmoja ja ihmissuhteita. Real Steelin jälkeen Gatins kirjoitti itsensä Oscar-ehdokkaaksi Flightilla (2012). Ehkä eloisuuden ja aitouden tunnun takana on se, että Gatins on myös näyttelijä: Real Steelissä hän tekee punkkari-lookiin hurahtaneen ottelujärjestäjän muotokuvan.

Real Steel perustuu legendaarisen Richard Mathesonin novelliin. Tuottaja Spielberghän teki aikoinaan läpimurtonsa Mathesonin tekstin pohjalta The Duelilla. Robottinyrkkeily on korvannut aidon asian, mutta murroksesta ei ole kulunut niin paljon aikaa, etteikö roboboxauksella elävä Hugh Jackman vielä muistaisi, kuinka hänkin olisi voinut olla haastaja jonain päivänä - jota ei koskaan tullut. Tarina iskee kipinää, kun ent. pugilisti saa epätoivotusti kuulla olevansa 11-vuotiaan nulikan isä. Äiti on potkaissut ämpäriä ja uudet adoptoijat haluavat maksaa luuserille uuden robotin hinnan, kunhan tämä pitää kesäloman verran huolta keskenkasvuisesta. Sitten mennään road tripille etsimään kultaa sateenkaaren päässä.



Kaikki sujuu tutusti ja turvallisesti, ja se tuntuu hyvältä. Tarina luistaa laakereilla, tehosteet ovat epäoikeutetun hienoja, pari vuotta aikaisemmin Avatarin kuvannut Mauro Fiore chillaa kameran takana ja kankaan henkilöistä on helppo pitää - tällä kertaa jopa siitä skidistä. Isoin ässä Real Steelin hihassa on kuitenkin Hugh Jackman, jonka hurmaavuuslevelit huitovat aivan mielettömissä lukemissa. Kyky näytellä on arvokasta pääomaa, mutta karisma on kaunis asia. On tiettyä epäitsekkyyttä siinä tavassa, millä roolinsa kokonaisuudessa täydelleen ymmärtävä Jackman ei pyri todistelemaan lahjakkuuttaan, vaan antaa yleisölle mitä se haluaa: jotain, mitä ihailla. Vaikka hahmo on, ainakin aluksi, täysi mäntti. Jackmanin energia ja rentous virittävät kohtauksen joka kerta. Jos Real Steel tulisi joskus katseltua uudestaan - mihin se ei kyllä anna pakottavaa aihetta - syy olisi näyttelijässä, joka on kiinnostavampi ja elävämpi kuin kukaan Interstellarissa.

Elokuvan nimeen liittyy muuten mielenkiintoinen sanaleikki. "Real steel" kuulostaa samalta kuin "real steal", idiomi, joka amerikkalaisessa kaupankäynnissä tarkoittaa törkeän hyvää kauppaa. Sellainenhan isän ja pojan eteen sattuu, kun he "löytävät" romukaatopaikalta isännättömän harjoitusrobotin. "Löytävät" eli siis varastavat.

Viimeisen matsin lopputulos on muuten todella väärin.

Visa 26.11.: Kongon kingien vierasvisa - Rikos

MONROEN LEFFAVISA 26.11.

1. Hudson Hawks: 41 pt.
2. Alberto Zomba: 37,5 pt.
3. Savage Streets: 35,5 pt.
4. Dirty Iguanas: 35 pt.
5. Peter Lorren Silmät: 24,5 pt.
6. Kapriisi: 3 pt.

Kongon kingit - Suuri rikosvisa

I kierros: perustrivia (15 pt. + 0,5/oikea näyttelijä 2 kohdassa)

1. a) Kenen hovileikkaaja on Thelma Schoonmaker? (1 pt.)
 b) Kenen leikkaaja on Roderick Jaynes? (1 pt.)
 c) Kenen kuvaaja on Peter Andrews? (1 pt.)
2. Kuka ohjasi elokuvan Idän pikajunan arvoitus? (1 pt.)
 Luettele mahdollisimman monta elokuvassa esiintyvää näyttelijää. (0,5 pt./oikea vastaus)
3. Miksi elokuvassa Kopps poliisiasemaa uhkaa sulkeminen?
 Mikä on poliisien ratkaisu asiaan? (2 pt.)
4. Mikä elokuva yhdistää Bruce Willistä sekä,
 a) Damon Wayansia? (1 pt.)
 b) Ian Holmia? (1 pt.)
 c) Billy Bob Thornton? (2 pt.)
5. Ketkä ovat ohjanneet seuraavat elokuvat?
 a) Touch of Evil (Pahan kosketus, 1958)? (1 pt.)
 b) The Gambler (Piru pakassa, 1974)? (1 pt.)
 c) The Thief (Suurkaupungin hait, 1981)? (1 pt.)
6. Mikä oli viimeinen Komisario Palmu elokuva? (1 pt.)
7. Missä maissa ensimmäisestä Pusher elokuvasta on tehty remaket? (1 pt.)

II kierros: A/B  (12 pt.)

8. a) Kuka ohjasi elokuvan Black Rain vuonna 1989?
 b) Elokuvan Yakuza vuonna 1974?
9. a) Kuka ohjasi elokuvan Dial M for Murder vuonna 1954?
 b) Kuka ohjasi elokuvasta remaken vuonna 1998?
10. a) Minkä nimistä hahmoa Robert Mitchum näyttelee elokuvassa The Night of the Hunter?
 b) Minkä nimistä hahmoa James Gagney näyttelee elokuvassa Public Enemy?
11. a) Mikä oli Antti Reinin läpimurto elokuva?
 b) Mikä elokuva voitti tänä vuonna Berliinin kultaisen karhun?
12. a) Kuka ohjasi elokuvan Sonatine?
 b) Kuka ohjasi elokuvan Battles Without Honor or Humanity?
13. a) Minkä sortin rikollinen Jude Law on elokuvassa Dom Hemingway?
 b) Mikä on Christopher Walkenin ja Sam Rockwellin elinkeino elokuvassa Seven Psychopaths?

III kierros: Ääninäytteet (15 pt. Piste/oikea vastaus)

14. Mikä elokuva?
https://www.youtube.com/watch?v=xW1CrQu_H6E (0:00-0:56)
15. Mikä elokuva? Ketkä puhuvat?
https://www.youtube.com/watch?v=r4LbiuRDT1U (0:00-0:35)
16. Mikä elokuva? Kuka ohjasi? Ketkä äänessä?
https://www.youtube.com/watch?v=izuGqIi_-vc (0:00-0:42)
17. Mikä elokuva? Kuka pääosin äänessä?
https://www.youtube.com/watch?v=USh6Hz4gJAs (0:00-0:55)
18. Mikä elokuva? Kuka ottaa lättyyn?
https://www.youtube.com/watch?v=BxInKTCB2GQ (0:23-0:59)
19. Mikä elokuva? Ketkä äänessä?
https://www.youtube.com/watch?v=haq3m4Dkz_I (0:00-0:59)

IV kierros: Vihjeet (12 pt.)

20. Mikä elokuva?

4 pisteen vihje:
Valmistunut vuonna 1995. Sivurooleissa mm. Wes Studi, William Fichtner ja Tom Sizemore.
2 pisteen vihje:
perustuu TV-elokuvaan L.A. Takedown vuodelta 1989.
kuvannut Dante Spinotti
1 pisteen vihje:
Robert De Niro ja Al Pacino näyttelevät ensimmäistä kertaa yhdessä. Sivuosassa Val Kilmerin jazz-kitaristin ponnari.

21. Kuka 45-vuotias esiintyvä taiteilija

4 pisteen vihje:
Hänet tunnetaan paremmin musiikistaan kuin elokuvistaan.
Hän on ohjannut ja käsikirjoittanut yhden elokuvan, "The Players Club."
Oikealta nimeltään O'Shea Jackson.
Hänet tunnetaan myös "Friday"-trilogiasta.
2 pisteen vihje:
Ensimmäinen päärooli Boyz n the Hoodissa.
Peri Vin Dieselin roolin xXx:nä.
Pehmentynyt vanhemmiten ja saavutti sen astisen uransa suurimman menestyksen esittämällä isää elokuvassa Are We There Yet? Ollaanko  jo perillä?
1 pisteen vihje
Nousi kuuluisuuteen NWA-yhtyeen jäsenenä. Tunnettuja rooleja mm. Three Kings, Barbershop ja Anaconda

22. Kuka rikoskirjailija

4 pisteen vihje
Syntyi vuonna 1906 Oklahomassa,
Hänet tunnetaan synkistä rikosromaaneistaan, joita hän julkaisi 24 kappaletta sekä lisäksi suuren määrän lehtijuttuja, runoja ja novelleja. Mm. elokuvat Grifters ja Getaway perustuvat hänen teoksiinsa.
2 pisteen vihje
Hän teki yhteistyötä Stanley Kubrickin kanssa elokuvissa The Killing ja Paths of Glory
1 pisteen vihje
Hänen tunnetuin romaaninsa on Killer Inside Me, joka on filmattu vuosina 1976 ja 2010. Hänellä on myös kokonimi kaima, joka kirjoitti myös rikosromaaneja sekä asui Suomessa vuodesta 1998 lähtien ja kuoli tänä kesänä. Muita hänen romaaneihinsa perustuvia elokuvia on After Dark My Sweet (Pimeän tultua rakkaani).

VASTAUKSET:

Kuvapaperi:
1. Herrasmiesliiga - Stephen Norrington
2. Gigli - Martin Brest
3. Eragon - Stefen Fangmeier
4. Battlefield Earth - Roger Christian
5. Catwoman - Pitof

1. a) Martin Scorsesen b) Coenin veljesten = Roderick Jaynes c) Steven Soderbergh on itse
2. Sidney Lumet, mm. Albert Finney, Lauren Bacall, Ingrid Bergman etc.
3. Kylässä ei tapahdu rikoksia. Poliisit alkavat itse rötöstellä.
4. a) Viimeinen partiopoika b) Fifth Element c) The Bandits, Armageddon
5. a) Orson Welles b) Karel Reisz c) Michael Mann
6. Vodkaa, Komisario Palmu
7. Iso-Britannia, Intia

8. a) Ridley Scott b) Sidney Pollack
9. a) Alfred Hitchcock b) Andrew Davis
10 . a) pastori Harry Powell b) Tom Powers
11. a) Il Capitano b) Black Coal, Thin Ice
12. a) Takeshi Kitano b) Kinji Fukasaku
13. a) kassakaappiduunari b) He varastavat koiria ja myyvät ne takaisin omistajilleen
14. Margin Call

15. The Town. Ben Affleck ja Jeremy Renner
16. Sexy Beast. Jonathan Glazer. Ben Kingsley ja Ray Winstone
17. Once Upon a Time in America. Joe Pesci
18. Killing Them Softly. Ray Liotta.
19 The Other Guys. Will Ferrell ja Eva Mendes.

20. Heat
21. Ice Cube
22. Jim Thompson

Visa 19.11.: Lisää sitä sun tätä

MONROEN LEFFAVISA 19.11. (Cup-pisteet suluissa)

1. Kongon kingit 31 pt. (6+6)
2. Alberto Zomba 28 pt. (0+5)
3. Iguaani kolmella nakilla 25 pt. (5+4)
4. Will Smithin pojat 23 pt. (0+3)
5. Hudson Hawks 22 pt. (0+2)
6. Peter Lorren silmät 20,5 pt. (3+1)
7. Almighty Masters of the Universe 16 pt. (0+0)
8. Kessu 1 pt. (0+0)
8. Harto 1 pt. (0+0)

Lisää sitä sun tätä (max 41 pt.)

I kierros: Perustrivia (8 pt.)

1. Mikä elokuva saadaan, kun otetaan Uuden Testamentin viimeinen kirja ja Pohjoismaiden suurimman päivälehden viikkoliite? (1 pt.)
2. Mitkä ovat näiden elokuvien ohjaajien uusimmat työt: A) Memento B) Control C) Nikita? (3 pt.)
3. Minkä niminen on Dardennen veljesten uusin, viime perjantaina ensi-iltaan tullut elokuva (1 pt.)
4. Tony Leung hyväksyi Wong Kar-Wain tarjouksen päärooliin luettuaan käsiksen, jota ei koskaan kuvattu. Vasta Argentiinaan saavuttuaan hän sai kuulla rooliinsa kuuluvan seksikohtauksia Leslie Cheungin kanssa. Mikä elokuva on kyseessä? (1 pt.)
5. Fellinin elokuva Ginger & Fred ei kerro Astairesta ja Rogersista, vaan keistä? (2 pt.)

II kierros: A/B (10 pt.)

6. A) Kuka oli pääroolissa elokuvassa Syvälle salattu? B) Minkä yrityksen pikkupomo Tom Hanksin hahmo Cast Awayssä on?
7. A) Mikä on tällä hetkellä vuoden katsotuin kotimainen? B) Mistä roskatrilogiasta ohjaaja Harry Davenport tunnetaan?
8. A) Kenen ohjaus on Enoni on toista maata? B) Kenestä kertoo uusi elämäkertaelokuva Kaiken teoria?
9. A) Kuka oli Gilda alkuperäisessä elokuvassa? B) Kuka tähdittää viimevuotista 47 Roninia?
10. A) Kenen kirjaan perustuu Jackie Brown? B) Minkä elokuvan nimeksi piti tulla All You Need Is Kill, mutta muutettiin vähän ennen julkaisua?

III kierros: Ääniä (11 pt.)

11. Mikä elokuva, tunnista jompi kumpi näyttelijöistä. (2 pt., https://www.youtube.com/watch?v=9VOwlBQggNg 0-1.18)
12. Mikä elokuva, tunnista jompi kumpi näyttelijöistä. (2 pt., https://www.youtube.com/watch?v=6svL10xXulQ 0-2.36)
13. Elokuva, ohjaaja ja kuka amerikkalainen naisnäyttelijä on äänessä? (3 pt., https://www.youtube.com/watch?v=MIxtdrML0rE 0.24-1.10)
14. Elokuva ja ilmestymisvuosi? (2 pt., https://www.youtube.com/watch?v=gbvSQRHUm6c 1.53-3.21)
15. Mitä elokuvaa varten tämä levytettiin? Nimeä esittäjä. (2 pt., https://www.youtube.com/watch?v=Ajp0Uaw4rqo )

IV kierros: Vihjekysymykset (12 pt.)

16. Kuka amerikkalainen kirjailija?
4 pt. 52-vuotias. Kirjoittanut viitisentoista romaania plus lyhytproosaa. Elänyt poikaystävänsä kanssa yli 20 vuotta. Hänen novellinsa “Guts” on tarkoitus pystyä lukemaan samalla henkeään pidättäen. Kirjailijan oman kirjanpidon mukaan 73 ihmistä on tähän mennessä pyörtynyt novellin julkisissa lukemistilaisuuksissa.
2 pt. Isän isä oli siirtolainen Ukrainasta: kirjailija on etäistä sukua Jack Palancelle. Sam Rockwell on näytellyt (vuonna 2008) hänen romaaninsa filmatisoinnissa.
1 pt. David Fincher filmasi hänen esikoisromaaninsa Fight Club.

17. Kuka amerikkalainen näyttelijätär?
4 pt. 42-vuotias. Hänen äitinsä oli nuorena kuollut soul-legenda Minnie Riperton, joka laulaa tässä: https://www.youtube.com/watch?v=en8B2xnxNRA
2 pt. Hän on seurustellut Paul Thomas Andersonin kanssa vuodesta 2001. Esiintyi Saturday Night Livessä vuosina 2000-2007.
1 pt. Esitti naispääosaa Sam Mendesin elokuvassa Kohti uutta (Away We Go)

18. Kuka suomalainen kirjailija?
4 pt. Hän syntyi Virossa nimellä Ella Murrik.
2 pt. Hänen elämäkertaelokuvassaan vuodelta 2011 häntä esitti Tiina Weckström.
1 pt. Hänet tunnetaan mm. kirjoittamansa Niskavuori-sarjan filmatisoinneista.

VASTAUKSET

1. kierros

1. Ilmestyskirja. Nyt.
2. A) Interstellar B) A Most Wanted Man C) Lucy
3. Kaksi päivää, yksi yö
4. Happy Together
5. Heitä imitoivasta ammattitanssijaparista

2. kierros

6. A) Krista Kosonen B) Fed-Ex
7. A) Mielensäpahoittaja B) Xtro
8. A) Jacques Tati B) Stephen Hawkingista
9. A) Rita Hayworth B) Keanu Reeves
10. A) Elmore Leonard B) Edge of Tomorrow

3. kierros

11. The Messenger; Woody Harrelson, Ben Foster
12. Kiss Kiss Bang Bang; Robert Downey Jr., Val Kilmer
13. Pitkät kihlajaiset, Jean-Pierre Jeunet, Jodie Foster
14. Nuija ja tosinuija, 1994
15. Sliver, UB 40

4. kierros

16. Chuck Palahniuk
17. Maya Rudolph
18. Hella Wuolijoki