maanantai 1. marraskuuta 2010

Sivustakatsoja: Halloween Pipe 2010

Sivustakatsoja, FilmiLiekin ulkopuolisten kirjoittajien foorumi, raportoi perinteikkäästä Halloweenin kotitapahtumasta, jossa kauhua katsellaan maratonina verenkarvaisesta sarastuksesta synkkenevään yöhön. Puheenvuoro Tomi Peuhkurisella.

Pimeitä iltoja ja puuskissa puhaltavaa tuulta. Sumua, kosteaa ilmaa ja putoavia lehtiä. Tuntuu ihan syksylle ja syksy usein tuntuu Halloweenille. Edellisestä on jo vuosi aikaa, samoin tietysti edellisestä Halloween-kattauksesta ja sen raportoinnista enkä minä tiedä mihin se vuosi on mennyt.
Halloween joka tapauksessa toivotettiin taas kerran tervetulleeksi, ja se on nyt jo hyvillä mielin hyvästeltykin, mutta tyhjää, hieman melankolista oloa ei näköjään voi välttää. Tämän vuoden ohjelmisto, jonka suunnittelu muuten alkoi oikein hyvissä ajoin, oli kattava katsaus hyvin monenlaisen kauhuelokuvan pariin. Tässä vielä pikainen vilkaisu tämän vuoden Halloween-putkeen, jota tällä kertaa piti alustaa pre-ween-tunnelmissa parina edellisenä iltana Painajainen Elm Streetillä -sarjan kolmannella ja neljännellä osalla.

Eli lauantaina heti aamulla ysiltä alkajaisiksi Zombie Strippers, joka osoittautui jo ensimmäisillä minuuteilla katselukelvottomaksi roskaksi. Leffa sai pyöriä rauhassa läpi, mutta enimmäkseen tyhjälle sohvalle. Kyllähän tässä Jenna Jamesonin näkee vähissä vaatteissa ja ilmankin, mutta kukapa ei olisi tähän mennessä jo nähnyt? Yksi tähti, tosin sekin tuntuu liioittelulta.

Sitten Robert Wisen ohjaama The Haunting. Hieno ja hyvin kirjoitettu kauhuelokuva, jossa tunnelmaa luodaan huolella ja väristyksiä tehdään tehokkaasti äänillä ja kameran käytöllä. Sellainen vaatii osaavaa ohjaajaa. Onneksi Wise on sellainen. Esimerkillistä työtä. ****

Seuraavaksi remake: Last House On The Left. Kehno leffa, jossa eksploitaatiosta on tehty itsetarkoitus. Kamera nuoleskelee kauniin teinitytön kaunista vartaloa vähintäänkin riittävästi ja raiskauksella mässäillään. Väkivalta on rutkasti yliampuvaa ja tahattoman koomista eikä mikään oikein tunnu miltään. Ei tämä silti huonoudessaan yllä Elm Street -remaken tasolle, joten **.

Hammerin pariin: Dracula Has Risen From The Grave. Christopher Lee on armoton Dracula, joka ei vitsaa säästele. Tunnelmallinen ja ennen kaikkea nostalginen leffa jossa Hammer-tuotantojen tapaan oikein hienot lavasteet ja kuvissa kauniit värit. Freddie Francis on ohjannut tämän leffan. ***

Kuten niin monena vuonna ennenkin: The Curse Of Frank Black eli Halloween-jakso loistavasta Millennium-sarjasta. Tyylikäs, tunnelmallinen ja synkkäsävyinen kuvaus. Tarina on kiehtova ja perustuu enemmän kuviin ja Lance Henriksenin karismaan kuin dialogiin. Kerrassaan hieno jakso. ****½.

Välipalojen aika.
Frendit: The One With The Halloween Party. Taattua Frendit-laatua. ****
How I Met Your Mother: Slutty Pumpkin. Hauska jakso laadukkaasta sitcomista, joka ei jaksanut kiehtoa paria kautta enempää. Cobie Smulders on silti niin hottia että järki lähtee. ****

Ja takaisin asiaan. Trick 'r Treat. Monet hyvät naurut massiivisesta katsomosta irrottanut, hyvällä tyylitajulla kirjoitettu ja ohjattu, magnoliamainen Halloween-iltaan sijoittuva kauhukomedia. Tyttöjä vähissä vaatteissa, tissejä, haamuja, zombeja, ihmissusia = kestää hyvin useammankin katselun. Dylan Baker rulettaa. ****

Sitten tietysti Halloween, tällä kertaa Blu-raylta. Mitäpä tästä voi muka vielä sanoa. Teräväpiirtona kuva näyttää hyvältä, mutta 5.1 miksaus uusine tehosteineen ei tähän leffaan sovi, joten monolla mentiin kuten aina ennenkin. Mestariteos. *****

Loppukevennyksenä Beavis & Butt-Head - Bungholio: Lord Of The Harvest. Halloween-jakso ehkäpä kaikkien aikojen parhaasta animaatiosarjasta. Naurattaa alusta loppuun, tarina kulkee kuin höyryjuna eikä kulu katsomalla. Yksinkertaisesti mestarin työtä. *****.

Ja sitten vielä Casper The Friendly Ghost: There's Good Boos Tonight. Yllättävänkin surullisesti päättyvä tarina Casperista, joka yrittää saada ketusta itselleen ystävää. ***

Post-ween-tunnelmissa sunnuntai-iltana Halloween 2, ensimmäistä kertaa. Varsin hyväksi jatko-osaksi osoittautunut leffa on paikoin jännittäväkin, ja se jatkaa suoraan siitä mihin ensimmäinen Halloween päättyi. Carpenter ja Hill käsikirjoittajina ja tuottajina, Dean Cundey edelleen kuvaajana, ja tuo kaikki näkyy kyllä lopputuloksessa. ***

Se siitä sitten. Laamaa saattoi olla, mutta silti kiitos katsojille ja palataan asiaan taas ensi vuonna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti