Taivasta raapiva Johnson

Rawson Marshall Thurberin Skyscraper (Pilvenpiirtäjä)

^Tämä on animaatio

Ilmeisesti lihaa syövä, valkoihoinen heteromies ei saa enää edes pelastaa perhettään palavasta pilvenpiirtäjästä. Voi aikoja, voi tapoja.

Vuonna 2018 näemmekin siis yli-ihmisenä Bruce Willisin sijasta kaukasialaista muistuttavan afrikkalais-samoalaisen show-painijan. Elämme jännittäviä aikoja. Pilvenpiirtäjässä Rock "The Dwayne" Johnson näyttelee omalla sympaattisella, karismaattisella tavallaan keski-ikäistä perheenisää, entistä ammattisotilasta ja agenttia, jonka ura on katkennut toisen jalan menettämiseen FBI-operaatiossa. Ollessaan Hong Kongissa konsultin roolissa tarkistamassa (tietysti) MAAILMAN KORKEIMMAN rakennuksen turvajärjestelmiä, hän joutuu keskelle rikollisten kutomaa vyyhtiä. Temmellyksessä Johnsonin perhe jää jumiin palavaan torniin. Jalkapuoli supermies aloittaa sodan aikaa ja fysiikan lakeja vastaan pelastaakseen Amerikkalaisen Ydinperheen. Pahisten lisäksi elokuvan häviäjiin kuuluvat mielikuvitus, terve järki, Isaac Newton sekä lukemattomat käsikirjoittajat, joiden ideoita Pilvenpiirtäjä häpeilemättä kierrättää.

Huonoissa elokuvissa - ja Pilvenpiirtäjä on todella huono - on se antoisa puoli, että ne usein kertovat ajastaan ja zeitgeistista jopa enemmän kuin hyvät elokuvat. Yksi barometri on aikalaiskritiikki, joka Pilvenpiirtäjän tapauksessa paljastaa epämiellyttävän paljon ajan arvoista ja odotuksista. Käytännöllisesti katsoen jokaisessa amerikkalaisarvostelussa Pilvenpiirtäjästä käytetään sanaa "tyhmä" - mutta se ei ole estänyt Pilvenpiirtäjää saamasta kohtuullisia ja jopa hyviä arvosteluja. Ajatuksena on, että elokuva saa olla tyhmäkin, jos se on vastineeksi hauska ja viihdyttävä.

Ongelmaksi muodostuu se, mihin kohtaan vedetään raja tyhmyyden ja yleisön tyhmänä pitämisen välille. Allekirjoittaneelle olivat kymmenien vastaavien elokuvien jälkeen liikaa jo Dwayne Johnsonin suorittamat ajastaan jälkeen jääneet fyysisesti mahdottomat uroteot, mutta tällainen "ylitodellisuus" on elokuvassa synneistä pienimpiä. Täydellinen välinpitämättömyys fysiikan laeista ei sen sijaan enää mene kritiikittä läpi.

On yksi asia, jos noin 130-kiloinen köriläs, jolla on jalkaproteesi, hyppää 10 metriä eteen- ja alaspäin pelastautuen rikkoutuneen ikkunaseinän reunaan pelkillä sormivoimillaan, vaikka jo pelkästään Newtonin lakien mukainen seinästä kimpoutuminen tekee tempusta mahdottoman.

Niin...

On kokonaan eri asia väittää, että voi seistä 10 metriä 50-metrisen kokon yläpuolella paistumatta tai edes näkyvästi hikoilematta. Ilonpilaaja? Tosikko? No, joo kai, mutta kun tuli on tulta: sen ominaisuuksia ei oikein voi muuttaa sortumatta laiskaan kirjoittamiseen. (Puhumattakaan siitä, että savu on savua: kaikki tässä elokuvassa on mahdotonta, jos otetaan huomioon, että tulipalossa syntyvä savu on myrkyllistä ja siihen kuolee kauan ennen kärventymistä.) Tämän elokuvan väitteisiin kuuluu sekin, ettei pilvenpiirtäjän korkeimmissa kerroksissa tuule. Suspend your disbelief, dammit!

Asia on sitä tähdellisempi, koska genresekoitus Pilvenpiirtäjä on osittain selviytymisseikkailu, joka tapahtuu meidän maailmassamme eikä missään fantasia-Mordorissa. Jos sankari pelastuu vain, koska todellisen maailman säännöistä ei välitetä, hänen urotöiltään putoaa pohja pois eikä häneen voi samastua. Samalla Pilvenpiirtäjä suhtautuu ylimielisesti ja alentuvasti yleisöönsä.

Pilvenpiirtäjä nyt on muutenkin B-luokkaa, 120 miljoonan dollarin "suoraan dvd:lle"-spektaakkeli. Miellyttävää siinä on vauhdikkuus, jolla päättömyydestä toiseen singahdellaan eikä elokuva ansaitse Robert Elswitin komeaa kuvausta. Pilvenpiirtäjässä on myös omat hetkensä: ehdottomasti parhaimmillaan leffa on, kun kuvassa on vain Dwayne Johnson roikkumassa lasitalon seinästä (johnson banging the glass ceiling? #i'llgetmycoat). Näinä lyhyinä hetkinä elokuvassa on jotain jännitystä muistuttavaa. Mutta samat kiksit saa koko leffan mitassa esimerkiksi katsomalla Robert Redfordia All Is Lostissa. Tai Blake Livelya aliarvostetussa The Shallowsissa.

Neve muuten rokkaa Pilvenpiirtäjässä

Kyynisemmät yleisön jäsenet voivat Pilvenpiirtäjän aikana bongailla varkauksia, joita tuottajat harjoittavat tyylin ja juonenkäänteiden suhteen. Die Hard - ja Liekehtivä torni -ryöstöt ovat itsestään selviä. Hong Kongin kaduilla liikkuessaan Pilvenpiirtäjä muistuttaa hengeltään kovasti Luc Bessonin EuropaCorp-tuotantoja. Erilaisten genrekliseiden laskemisessa tarvitsee jo taskulaskimen. Erityisen maininnan ansaitsee korkealla pilvenpiirtäjässä tapahtuva kohtaus, missä Ydinperhe joutuu koristeellisen ylikulkusillan molemmin puolin. Tämä kohtaus on siirretty lähes kuva kuvalta (hieman liioitellakseni) vuoden 2012 eteläkorealaisesta hitistä The Tower. Varkaus on niin härski, että oikeusjupakan syntyminen ei ole kaukana.

Kaikkein kyynisimmät, tiedostavimmat ja ankeutuneimmat yleisön jäsenet voivat mielensä virkistykseksi päivitellä Pilvenpiirtäjän rasismia. (Kts. artikkelin ensimmäinen lause.) Kiinnostavaa Pilvenpiirtäjän kasariesikuviin nähden on napojen kääntyminen rasistisissa asenteissa. Pilvenpiirtäjä on amerikkalais-kiinalainen tuotanto (Legendary Entertainment on kiinalaisomistuksessa), ja joka ikinen eurooppalainen roolihahmo on paha. Itse asiassa Johnsonin vaimoa esittävä - ja leffan valopilkkuihin kuuluva - Neve Campbell on leffan ainoa hyvä kaukasialainen. Kiinalaiset tai aasialaiset ovat järjestään hyviä, ainoana poikkeuksena mangamainen naispahis, trendikkään ja tyylikkään näköiseksi tarkoitettu psykopaattinen tappokone - joka muuten on pelkkä sekoitus Sin Cityn Mihoa ja Die Hard 3:n Katyaa.

"Ihan sama." Kukaan ei ole vielä ensi-illan alla kohotellut kulmakarvojaan koko perheen elokuvaksi naamioidun Pilvenpiirtäjän rasismille, älykkyyden vähättelylle ja äänekkäälle väkivallalle. Siis Yhdysvalloissa. Kansakunnan mentaalitilaa voi tulkita tätä kautta löytämättä juuri ilonaiheita. Jos Pilvenpiirtäjä ei onnistu tempaamaan mukaansa, voi sen lopetuksen implikoimia opetuksia jäädä pohtimaan kaveripiirissä.

Samoin kuin spekuloimaan,  mitä vääjäämättömässä jatko-osassa pelastetaan. Itsekunnioitus? (Liian kunnianhimoista.)

Marginalia

On se nyt s@£$%na, Neve Campbellin voimakas, takaisin lyövä naishahmo on ehkä parasta ja varmasti voimauttavinta Pilvenpiirtäjässä, mutta kuvahaku ei löytänyt yhtäkään toimintakuvaa Nevestä. Hyväksyn Pilvenpiirtäjän jatko-osan, jos se on Neven ympärille tehty spin-off.