Monroen vuoden 2014 elokuvat

Hyvät naiset ja herrat! Odotus on päättynyt!

Tässä on vuoden 2014 parhaat elokuvat Elokuvakerho Monroen mukaan. "Vuoden parhaat" -listauksia julkaistaan perinteisesti joulukuun tienoilla (esim. Sight & Sound, Helsingin Sanomat, Filmgoer). Tässä kuitenkin kesän kunniaksi neljän Monroen hallituslaisen valinnat viime vuoden parhaiksi elokuviksi. Listat on kasattu vuonna 2014 Suomessa kaupallisen levityksen saaneista elokuvista.

Tiedottajan valinnat (Essi Tapanainen)

5. THE GRAND BUDAPEST HOTEL, ohj. Wes Anderson

Silmiä hivelevän kauniita maailmoja luovan Wes Anderssonin kahdeksas kokopitkä Grand Budapest Hotel on visuaalisessa runsaudessaan tyylistään tinkimättömän ohjaajansa tähänastisen tuotannon huipentuma. Huipputasoisen hotellin joviaalista conciergestä (Ralph Fiennes) ja tämän nuoresta apulaisesta (Tony Revolori) kertova koominen mutta jännittävä tarina on sekin tyylipuhdasta elokuvakäsikirjoittamista. Pääosaa näytelevä Ralph Fiennes koki suurta vääryyttä akatemian ohittaessa hänet tyystin Oscar-ehdokkuuksia jaellessaan.

4. 20,000 DAYS ON EARTH, ohj. Iain Forsyth & Jane Pollard

Iain Forsythin ja Jane Pollardin Nick Cavesta kertova dokumentti on jotain aivan muuta kuin syväluotaava henkilökuva mystisluontoisesta rock-tähdestä, joka onkin ihan tavallinen aviomies ja perheenisä. Nick Caven arkisissa hetkissä sekä lavastetuissa, mielensisäistä maailmaa muistuttavissa, kohtauksissa Caven elämä avautuu universaaliksi välähdykseksi ihmisyydestä sekä elämän mitättömyydestä ja katoavaisuudesta.

3. PERHE - AUGUST OSAGE COYNTY, ohj. John Wells

Tracy Lettsin Pulitzer-palkittuun näytelmään perustuva musta komedia Perhe – August: Osage County on lahjakkaista näyttelijäsuorituksista ja verbaalisesta iloittelusta nauttivalle katsojalle silkkaa herkuttelua alusta loppuun. Perinteistä perhekriisidraamaa ounasteleva elokuva yllättää brutaaliudellaan ja häiriintyneisyydellään. Julia Robertsin ja Meryll Streepin näyttelijäsuoritukset ovat nautittavan varmoja, mutta vähemmän tunnettu Julianne Nicholsonkaan ei jää kovin kauas taakse. Elokuvan ohjaajana on aikaisemmin pääosin tuottajana toiminut John Wells.

2. KAKSI PÄIVÄÄ, YKSI YÖ (Deux jours, une nuit), 

ohj. Jean-Pierre & Luc Dardenne

Dardennen veljesten Kaksi päivää, yksi yö tavoittaa taloudellisen taantuman yksilötason vaikutukset niin kouriintuntuvalla tavalla, että sydäntä puristaa koko elokuvan 95-minuuttisen keston ajan. Marion Cotillardin upeasti näyttelemä Sandra saa kuulla, että hänen työnantajansa on antanut firmansa työntekijöille mahdollisuuden äänestää, erottavatko he Sandran vai luopuvatko mieluummin bonuksistaan. Sandran kollegoiden enemmistö on päättäyt pitää bonuksensa. Sandralla on viikonloppu aikaa suostutella kollegansa valitsemaan toisin maanantaina tapahtuvassa uusintaäänestyksessä. Kohtaamiset ovat pienoistutkielmia siitä, mikä elämässä on välttämättömintä ja mistä mahdollisuus onnellisuuteen lopulta rakentuu.

1. BOYHOOD, ohj. Richard Linklater

Richard Linklaterin Boyhood on niitä elokuvia, jonka jälkeen elämää on jälleen hieman helpompi hyväksyä. Se on eleettömän kaunis Mason-nimisen pojan (Ellar Coltrane) sekä hänen vanhempiensa (Patricia Arquette ja Ethan Hawke) kasvutarina. Linklater käytti elokuvansa kuvaamiseen 12 vuotta, jotta Masonia näyttelevä Ellar Coltrane sekä elokuvan muut hahmot ihan konkreettisestikin varttuvat valkokankaalla. Boyhood ei ole elämää suurempi vaan juuri elämän kokoinen elokuva ja sellaisena mykistyttävä.

Hallituslaisen valinnat (Valtteri Leinonen)

5. APINOIDEN PLANEETEN VALLANKUMOUS (Dawn of the Planet of the Apes), ohj. Matt Reeves

Koska Boyhood ei saa voittaa tätäkin.

4. TUULI NOUSEE (Kaze tachinu), ohj. Hayao Miyazaki

Vuoden lemmikkiteema* oli selkeästi ura-aspiraatioiden kohoaminen elämässä ylitse kaiken muun, etenkin ihmissuhteiden. Lopetteleva mestari Hayao Miyazaki saavutti kuitenkin omalla variaatiollaan jotain mitä muut eivät: Miyazakin sankari (fiktion vapaudella augmentoitu lentokonesuunnittelija Jiro Horikoshi) ei laiminlyö läheisiään egonsa tähden. Häntä ohjaavat työssään luontainen omistautuminen ja halu kauneuteen, kunnioitettavia arvoja molemmat. Kenties tieto Miyazakin omasta työmoraalista, jota valottaa tänä vuonna julkaistu mainio dokumentti The Kingdom of Dreams and Madness, tekee elokuvasta vielä erityisen koetuntuntuisen ja sydäntä koettelevan.

 *Ks. Whiplash, Listen Up Philip ja jopa Clint Eastwoodin vähemmän kiinnostava American Sniper.

3. KAKSI PÄIVÄÄ, YKSI YÖ (Deux jours, une nuit), 

ohj. Jean-Pierre & Luc Dardenne

Kaksi päivää, yksi yö kieputtaa katsojan ympärilleen taiturimaisen vähin elein. Dardennet kokoavat yhdeksännen kokopitkän fiktionsa toisiaan muistuttavista kohtauksista, joissa epätoivoisen ja mahdollisesti potkut saavan Sandran (mmh, Marion Cotillard) tehtävänä on vakuutella työtoverinsa tuekseen yksi kerrallaan. Jokainen vakuuttelu vaatii Sandralta juuri sopivanlaisen elekielen, puheet ja tunteiden siivilöinnin, mutta sisällön on oltava aina selkeä ja sama: "Auta minua." Cotillardin tarkkailu näissä kohtauksissa ja niiden toistuvissa parikuvissa on kerrassaan sähköistävä elokuvallinen kokemus.

2. GONE GIRL, ohj. David Fincher

Fincherin uusin vetää mukanaan mysteeriinsä kuin rahtijuna tunneliin. Kahden ja puolen tunnin neonoir-rieputtelu jättää käsiin hajanaisia käsityksiä minän performatiivisuudesta, juonittelusta ja julkisesta totuudesta. Nämä kehystyvät edelleen avioliiton instituutiolla, kunnes temaattista tarttumapintaa on enemmän kuin voisi toivoa. Synkästi sykkivältä sydämeltään Gone Girl on kuitenkin selkeä varoittava tarina - liian huolimatonta ja liian valheellista identiteetin rakentelua vastaan.

1. ISÄNSÄ POIKA (Soshite chichi ni naru), ohj. Hirokazu Koreeda

Hirokazu Kore-edan kauniinkauniissa huoltajuusdraamassa perhe ei järjesty veren tai kasvatusmetodien ympärille. Näin ehdottaa elokuvan synnytyssairaalasekoilusta starttaava juoni vääristä vanhemmista ja vääristä poikalapsista. Hullunkurisesta premissistä huolimatta Isänsä pojan lopussa seisoo yksinkertaisuudessaan mitä koskettavin viesti: Jokaista perheyksikköä määrittää ennen kaikkea läsnäolo ja yhdessä vietetty aika. Tuo aika ohjastaa vanhemman rakastamaan lastaan. 

Sihteerin valinnat (Salla Lehtikangas)

5. INSIDE LLEWYN DAVIS, ohj. Ethan & Joel Coen

60-luvun New Yorkiin sijoittuva elokuva loistaa eritoten musiikillisesti, mutta myös kuvauksellisesti ja pääosanäyttelijä Oscar Isaacin myötä. Antisankari Llewyn Davis yrittää ankaran talvisen viikon aikana osittain itse aiheuttamiensa vastoinkäymisten keskellä selvitä ja toteuttaa intohimoaan.

4. KAKSI PÄIVÄÄ, YKSI YÖ (Deux jours, une nuit), 

ohj. Jean-Pierre & Luc Dardenne

Vallitsevassa taloustilanteessa irtisanomiset ovat arkipäivää ja samalla uupuneiden, masentuneiden ja heikompien ihmisten toivotaan joko skarppaavan tai siirtyvän pois tieltä. Dardennen veljesten pieni elokuva on erittäin ajankohtainen ja riipaiseva kuvaus taistelutahdon löytämisestä. Marion Cotillard on roolissaan ilmiömäinen.

3. VANGITUT (Prisoners), ohj. Denis Villeneuve

Denis Villeneuven Prisoners koostuu mestarillisesta näyttelijäntyöstä, otteessaan pitävästä käsikirjoituksesta, silmää hivelevästä kuvakerronnasta ja piinaavasta tunnelmasta. Upeasti kerrostettu jännityselokuva, joka ei väheksy katsojaa eettisten kysymystensä äärellä.

2. THE DOUBLE, ohj. Richard Ayoade

Richard Ayoade lisää Dostojevskin synkkään tarinaan ripauksen toiveikkuutta säilyttäen kuitenkin myös kirjan ahdistavan tunteen täydestä kontrollin menettämisestä. Upeat, käsintehdyn tuntuiset lavasteet ja ennen kaikkea: Ilkka "Danny" Lipsanen.

1. BOYHOOD, ohj. Richard Linklater

"If somebody doesn't get this movie, I feel active anger towards them. I actually feel like they're a bad person." Ethan Hawke sanoo tämän Youtubesta löytyvässä haastattelussa hymyn kare huulillaan. 10 vuotta sitten olin paljon ehdottomampi elokuvien suhteen ja ajattelin ehkä useinkin näin, nykyään en koskaan - käsitän vahvasti elokuvan katsomiskokemuksen subjektiiviseksi. Paitsi, että nyt olen Ethan Hawken kanssa täysin samaa mieltä. Jos joku väittää että tämä elokuva on tylsä, tapahtumaköyhä, pelkkä 12 vuoden "kikka", on keskustelu hänen kanssaan korkealla todennäköisyydellä - mistä aiheesta tahansa - silkkaa ajan ja hapen haaskausta.

Puheenjohtajan valinnat (Lauri Tapaninen)

5. NIGHTCRAWLER, ohj. Dan Gilroy

Louis Bloom (Jake Gyllenhaal) on maaninen sosiopaatti, jolle tärkeintä on selviytyminen ja menestyminen. Gyllenhaalin ura on viime vuosina noussut uudelle tasolle irtaannuttuaan valtavirran suurtuotannoista ja hänen suorituksensa Nightcrawlerin antisankarina on kylmäävyydessään upea. Elokuvassa myös menneiden vuoskymmenien tähdet Rene Russo ja Bill Paxton muistuttavat olemassaolostaan tekemällä erinomaiset sivuosat. Dan Gilroyn esikoisohjaus maalaa brutaaleja kuvia moraalista, median asemasta ja selviytymisestä nyky-yhteiskunnassa. Amerikkalaisen unelman kääntöpuolella kohtaavat Taksikuski ja Amerikan Psyko.

4. NYMPHOMANIAC, ohj. Lars von Trier

Nymphomaniacissa Charlotte Gainsbourgin esittämä Joe kertoo Stellan Skarsgårdin esittämälle Seligmanille yksityiskohtaisesti oman seksuaalihistoriansa vaiheet. Aina vakuuttavat Gainsbourg ja Skarsgård jäävät kuitenkin nuorempien näyttelijöiden varjoon, sillä elokuvan vahvimmat roolisuoritukset tekevät Stacy Martin nuorena Joena sekä lopultakin näyttelijän lahjansa todistava Shia LaBeouf. Lars von Trier on kehittynyt epämiellyttävien elokuvien tekijänä niin pitkälle, että niistä on tullut viihdyttäviä. Tanskalaisohjaajan neljä tuntia pitkä elokuva seksiaddiktiosta on jopa hauska ja sympaattinen.

3. INSIDE LLEWYN DAVIS, ohj. Ethan & Joel Coen

Coenin veljesten viimeisimmässä elokuvassa musiikki ja kuvaus ovat omassa harmaudessaan suunnattoman kauniita. Llewyn Davisin (Oscar Isaac) elämä on jatkuvaa epäonnista kierrettä, jossa hänen esittämänsä musiikin sisällöllisyys heijastaa hänen omaa tyhjyyttään.

2. SUURI KAUNEUS (La grande bellezza), ohj. Paolo Sorrentino

Toni Servillon näyttelemän ikääntyneen Jep Gambardellan hahmo kokee felliniläistä olemassaolon ahdistusta loistokkaan dekadentin Rooman päättymättömissä juhlissa. Maailma on suurta kauneutta, mutta onko kauneudella sisältöä vai onko se pelkkää pintaa? Paolo Sorrentinon olemisen tutkielma on sykähdyttävä kokemus.

1. THE GRAND BUDAPEST HOTEL, ohj. Wes Anderson

Wes Anderson tekee pikkutarkan yksityiskohtaista elokuvaa täysin omassa maailmassaan. Kaikki Grand Budepest Hotellissa toimii täydellisesti. Elokuva ripottelee uusia ja taas uusia sivuosa- ja cameo-rooleja (Harvey Keitel, Tilda Swinton, Mathieu Amalric, Bill Murray, Edward Norton, Saoirse Ronan, jne.), mutta upeasti rullaavaa tarinaa pitää kuitenkin liikkeessä uransa ehkä hienoimman roolin tekevä Ralph Fiennes. Leffa palkittiin neljällä oscarilla, mutta Fiennes ei saanut edes ehdokkuutta. Kuvitteelliseen Zubrovkan tasavaltaan sijoittuva teos sisältää sitä paljon puhuttua elokuvan taikaa puhtaimmillaan. Grand Budapest Hotel on todellinen helmi viime vuoden elokuvien joukossa.

+ Parhaat festarikokemukset: 20,000 Days on Earth (Berlinale), The Wonders (Sodankylä, Espoo Ciné) ja Ida (Sodankylä).

++ Paras blockbuster: Edge of Tomorrow.

Yhteenvetona siis: Dardennet 3, Nolan 0. Hyvää kesää!