Tänään Elokuvakerho Monroen kynttilät palavat Martille.
Martti nukkui täältä ikuisuuteen eilen illalla saattohoitopaikan vuoteelta rauhallisissa tunnelmissa lähimpien ystäviensä jäähyväisten jälkeen.
Martti Vilenius on ainutlaatuinen luku kerhomme historiassa, sillä hän oli Monroe-aktiivi viidellä vuosikymmenellä. Hän edustaa elokuvakerhoharrastamisen jatkuvuutta kuin ei kukaan toinen, ja Martin myötä päättyy kokonainen aikakausi. 1970-luvulta pitkälle 2000-luvulle liekkiämme yllä pitänyt hissikorjaaja oli aina luotettavasti paikalla kokouksissa, käyttämässä projektoria, repimässä pääsylippuja ja järjestämässä näytöksiä. Itsestään melua pitämätön elokuvahullu ei koskaan korottanut ääntään, eikä kenelläkään ole lempeästä miehestä kuin hyviä muistoja. Eikä kenelläkään ollut hänen vertaisiaan muistoja lukemattomista nähdyistä elokuvista, läpi valvotuista festivaaleista ja nimeämättömän monista Monroe-tapahtumista.
Suuri klassikoiden ymmärtäjä ja arkistonäytösten peruskasvo oli monroelaisista rakastettavin. Jäämme kaipaamaan Marttia, joka säilyy innoittavana esikuvanamme.
Lepää rauhassa.
Martin lempeys oli kyllä ihailtavaa. Oli upeaa olla hänen kanssaan samaan aikaan Monroen toiminnassa. Lepää rauhassa.
VastaaPoistaMartin muistolle.
VastaaPoistaKiitos kaikesta, Martti!!! Martti puhui kokouksissa vähän ja verkkaisesti, mutta aina asiaa, ja oli tärkeä jatkuvuuden symboli silloin, kun muut naamat Monroessa vaihtuivat tiuhaan.
VastaaPoistaMartti oli myös elokuvakerho Solariksen kulmakiviä ennen siirtymistään isosisar-kerhon Monroen aktivisteihin. Muistan hänen koonneen ruutuvihkoihin omia tilastojaan monenlaisista elokuvatiedoista ja -triviasta. Onneksi yhteistyö kerhojen kesken oli läheistä, ja oli luontevaa kyseltlä asioita pitkin matkaa myöhemminkin. Myös PEK:in La Strada -lehteä tehdessä oli tietopankki käytettävissä.
VastaaPoistaMukava mies ja hieno elokuvaihminen.
Martti seurasi vuosikaudet Tampereen ensi-iltoja ja listasi Hesassa nähdyt, meillä näkemättömät elokuvat. Hyvä apu kerhosarjoja suunnitellessa. Eikä jazzkaan ihan pieni harrastus ollut. Martin kanssa käytiin pariinkin otteeseen SEKLin vuosikokouksissa. Miellyttävää seuraa Martti oli kokousmatkoillakin.
VastaaPoistaKirjoitin näin eilen Juri Nummelinin Facebook-seinälle Martti Vilenius -postauksen ketjuun: "Ihailin ja arvostin häntä alusta alkaen, varmaankin toukokuusta 1976 lähtien. Tuntui, että hän oli nähnyt kaikki elokuvat, ja jokaisesta hänellä oli punnittua sanottavaa. Mutta vaikuttavinta oli sydämen sivistys ja aito huomaavaisuus." (Toukokuussa 1976 oli Solariksen perustamisnäytös Woodstock Kino-Palatsissa, ja Martti oli varmaankin jo siellä).
VastaaPoistaHuomasin tänään Aamulehdestä, että Martti on poissa. Hänet hyvin tunteneena osasin etsiä lisätietoa Monroe-hakujen kautta.
VastaaPoistaMieltäni lämmittää suuresti se, miten Martin tunteneet ihmiset hänen muistoaan kunnioittavat.
Tuntemani Martti oli intohimoinen elokuvaharrastaja, jazzin ystävä, valokuvaaja, keräilijä sekä järjestelmällinen asioiden muistiin taltioija. Kirjastoissa Martti oli tuttu vierailija. Museoita hän kahlasi innolla läpi useaan otteeseen niin Pariisissa kuin Lontoossa.
Minulla oli ilo tuntea Martti siitä saakka, kun aloitimme yhdessä Aitolahden Sorilan kansakoulun ensimmäisen luokan. Kahdeksannella luokalla koulupolkumme erosivat, mutta ystävyytemme jatkui.
Ehkä noin 15 yhteistä reissua, ensin muutama Ruisrockiin ja sitten loput Pori Jazziin. Reissumme Poriin loppuivat, kun jazz ”loppui” Porissa.
On hienoa,että Martilla oli niin monta hyvää arvostavaa ystävää. Anton Asikainen kirjoitti erittäin kauniit muistosanat, kiitos niistä.
Lepää rauhassaan, Martti.