Tämä ei ole agitaatioteksti, mutta tosiasiat ovat seuraavat:
21. jalkapallon MM-kisat alkavat tänään Venäjällä. Moskovassa pelattavassa avausottelussa kohtaavat isäntämaa ja Saudi-Arabia alkaen kello 18. Samaan aikaan ukrainalaisen elokuvantekijän ja aktivistin, Oleg Sentsovin (s. 1976), nälkälakko on kestänyt kuukauden.
Nelikymppinen Sentsov pidätettiin Venäjällä neljä vuotta sitten. Kansainvälistä huomiota keränneessä ja laajalti protestoidussa oikeudenkäynnissä Sentsov tuomittiin 20 vuoden vankeusrangaistukseen tuhopoltoista ja terroriteoista. Kommentaattorit Margaret Atwoodista Ian McEwaniin ovat todenneet venäläisen oikeusjärjestelmän korruptoituneeksi ja Sentsovin syytteet todennäköisesti tekaistuiksi; Sentsov kuuluu Vladimir Putinin äänekkäimpiin kriitikoihin ja Krimin vapauttamisen vaatijoihin.
Ennen vankilaan joutumistaan Sentsov ehti tehdä kaksi lyhytelokuvaa sekä Rotterdamin festivaaleilla nähdyn, mikrobudjetilla toteutetun esikoispitkän Gámer (2011). Videopelikilpailujen maailmaan sijoittuva elokuva kuvattiin aidossa turnausympäristössä, päärooleissa oikeita kilpapelaajia.
Sentsov on saanut saman kohtelun kuin Iranissa kotiarestiin määrätty huippuohjaaja Jafar Panahi. Tänään Oleg Sentsovin tarina alkaa muistuttaa irlantilaisen poliittisen aktivistin Bobby Sandsin elämää, mistä Steve McQueen teki elokuvan Hunger (2008). Vuonna 1981 Sands aloitti vankilassa nälkälakon, jonka seurauksena kuoli kaksi kuukautta myöhemmin. Viime kuussa Sentsov aloitti nälkälakon vaatien 65 ukrainalaisen poliittisen vangin vapauttamista. Sentsov ajoitti tietoisesti nälkälakkonsa siten, että sen ensimmäinen kuukausi täyttyy MM-kisojen avajaispäivänä, ja Sandsin lailla hän on vannonut vievänsä protestinsa loppuun saakka.
Elokuvayhteisö on ottanut voimakkaasti kantaa Sentsovin puolesta. Saadessaan Venetsian filmijuhlilla 2015 Robert Bresson -palkinnon, iranilainen Mohsen Makhmalbaf omisti palkinnon Sentsoville. Kesäkuussa 2014 Euroopan elokuva-akatemia (EFA) laati vetoomuksen Sentsovin puolesta, jonka allekirjoittivat mm. Pedro Almodóvar, Agnieszka Holland, Mike Leigh, Ken Loach, Béla Tarr ja Wim Wenders.Venäläisten huippuohjaajien kerma mukaan lukien Nikita Mikhalkov, Alexander Sokurov ja Andrei Zvyagintsev ovat asettuneet julkisesti Sentsovin puolelle, mikä nykyisessä poliittisessa ilmastossa on vaatinut moraalista rohkeutta. Kaksi viikkoa sitten Sentsovin puolesta organisoitiin videokirjekampanja, joka julkaistiin YouTubessa.
Jalkapallo on kuningas lajien joukossa ja sen kerran neljässä vuodessa järjestettävät maailmanmestaruuskilpailut yhdistävät maailman kansalaisia kuten ei mikään toinen tapahtuma. Jos, kuten sanonta kuuluu, elämä on osa jalkapalloa, eikö jalkapallon pitäisi ottaa kantaa siihen, mitä elämässä tapahtuu? FIFA ei ota kantaa, perusteluna halu erottaa lajeista hienoin poliitikasta - mutta eikö MM-kisojen antaminen Venäjän järjestettäväksi ole sulka Vladimir Putinin hallinnon hattuun? Jos politiikka ei ole erotettavissa jalkapallosta, millä oikeudella jalkapalloyhteisö antaa tämän maailman olegsentsovien nääntyä? Elokuvayhteisö on ainakin pitänyt omiensa puolta.
Tämän blogauksen otsikko on vain ehdotus niille, jotka haluavat puhua vainottujen ja väärin kohdeltujen puolesta. Jalkapallo on puhtaimmillaan suurin ilo, mitä maan päältä löytyy: jos sitä ei olisi olemassa, elokuvan pitäisi keksiä se. Mutta esimerkiksi seuraavan kuukauden ajan voi futismatsin seuraamisen sijaan mennä leffaan. Tai kauniiden säiden jatkuessa paikallisotteluun.
Jos Messi kuukauden päästä voittaa maailmanmestaruuden, se on hienoa, mutta ei vaikuta oikeasti mihinkään. Jos Oleg Sentsovin annetaan kuolla MM-kisojen pauhun alla, tulee maailmasta hieman pahempi paikka.
 |
| Oleg Sentsov |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti