Sivustakatsojan Halloween -12

Monroen vieraskynien areenalla, Sivustakatsojassa, Cinemadromen puuhamies Tomi Peuhkurinen raportoi perinteikkäästä Halloweenin kauhuleffaputkesta.

Halloween Pipe 2012

Muutoshan ei tunnetusti ole hyvästä ja uuden kokeileminen tuottaa yleensä pettymyksen. Siitä huolimatta perinteinen Halloween Pipe kokee mutaatioita edelleen. Cinemadromen Halloween Specialin takia ei voi pelkästään tykittää kotona, muttta hankala sitä seikkaa on kuitenkaan pahana pitää. Ja ainahan putki on mahdollista pitää myös sunnuntaina, kuten tänä vuonna sattuneista syistä pääsi käymään, ensimmäistä kertaa ikinä. Mutta sitä ennen jotain pientä. Tämän vuotinen Halloween-kattaus starttasi perjantaina parilla lämmittelyleffalla.

Perjantain ohjelmassa Halloween IV – The Return Of Michael Myers, Anchor Bayn uunituoreelta Blu-raylta. Edellinen rundi onkin tainnut olla VHS-muodossa. Kymmenisen vuotta ensimmäisen ja toisen osan tapahtumien jälkeen Michael Myers ryhtyy taas tositoimiin. Tällä kertaa tähtäimessä on Laurie Stroden orvoksi jäänyt tytär. Toimiihan tämä tässä vaiheessa vielä kohtuullisesti. Mainio Danielle Harris on nappivalinta päärooliin. ***

Perjantain toisena leffana Trick 'r Treat uusintana parin vuoden takaa. Tuskin tuota tarvitsee pahemmin perustella. Toimii edelleen ja hyvin toimiikin. ****

Ja lauantaipäivä sitten ihan muissa merkeissä. Illalla vuorossa Cinemadromen kolmen elokuvan mittaiseksi venynyt Halloween Special.

Illan ensimmäisenä elokuvana Bigas Lunan Anguish. Elokuva elokuvassa -teemaa taitavasti käyttävä leffa kulkee pirun tiukalla rytmillä lähes koko kestonsa, mutta leviää jonkin verran toisen kelan sekoiluosuudessa ja myös loppupuolella. Bigas Luna ohjaa taitavasti monitasoista tarinaansa ja käsittelee ihmismielen järkkymistä ja elokuvan ja toden sekoittumista vähän samaan malliin kuin Tom Six mainiossa Human Centipede kakkosessa. ***

Sitten Frogs vuodelta 1972. Aika hyvin pisteeseen osuva elokuva kertoo luonnon invaasiosta sammakoiden toimiessa lähinnä henkisinä johtajina kaiken maailman liskoille ja hyönteisille, jotka pistävät ihmisiä hengiltä mitä hassuimmilla tavoilla. Tahatonta komiikkaa piisaa, mutta ei tästä juurikaan Sami Pöyryn blogikirjoitusta tyhjentävämmin tarvitse enää sanoa. * tai ****

Illan päätteeksi vielä Ulli Lommelin The Boogieman. Edellisestä katselusta ei ole montaakaan kuukautta, mutta kyllä tämä ihan ok ja vähän hölmö slasher toimii, vaikka ei tarvitse paljoa silmiä avata huomatakseen että herra Lommel on kyllä Halloweeninsa katsonut. Jokunen hauska tappo ja filmiltä rutkasti tunnelmaa. Kestoa sopivat 80 minuuttia. **

Sitten koska nugguminen ei vaan voi onnistua, niin muutaman unitunnin jälkeen ei tullut mieleenkään tehdä sunnuntain iloksi juuri muuta järkevää kuin siirtyä puolikoomaiseen Halloween-putkeen.

Stan Winstonin esikoisohjaus Pumpkinhead (1988) sai kunnian toimia aamunavauksena. Ulkoisilta puitteiltaan mallikkaan näköinen leffa kaatuu kömpelöön käsikirjoitukseen ja lopulta turhan vetämättömään ohjaukseen. Onneksi Winstonilla on pääroolissa Lance Henriksen, se pelastaa paljon. **

Sitten Scott Spiegelin esikoispitkä, Intruder (1989). Markettiin sijoittuva toimiva slasher, joka paljastaa Spiegelin olevan ohjaajana valitettavan kömpelö. Leffa kulkee tasapaksulla rytmillä kohtauksesta toiseen eikä Spiegel osaa luoda jännitystä tai paljon muutakaan. Mukana on kuitenkin innokkaita ja kekseliäitä kuvakulmia ja ilahduttavan reipasta läträystä ja mielikuvituksellista tappomeininkiä. Kaikki seikkoja jotka nostavat tällaisen elokuvan hyvään kolmen tähden kastiin. ***

Night Of The Demons (1988) on herkullinen kasaridemonislasher, jossa toimii suunnilleen ihan kaikki. Nuorisojoukko päättää viettää Halloween-yön demonien riivaamassa talossa ja sittenpä onkin rienaaja yhdessä jos toisessakin henkilössä vierailulla. Hyvä tunnelma kautta linjan. Komedia- ja kauhuelementit ovat sopivassa balanssissa. Roisketta, alastomuutta, kasaritukkaa, käärittyjä hihoja, pystyyn nostettuja kauluksia ja Linnea Quickley. ****

Halloween V – The Revenge Of Michael Myers (1989). Uutta Blu-ray-osastoa tämäkin. Michael Myers on kuin onkin selvinnyt nelososan predatormaisesta tulituksesta. Heppu koomailee noin vuoden, pamahtaa hereille ja Danielle Harrisin esittämä siskontyttö on kiikarissa välittömästi. Donald Pleasencen paranoidi roolihahmo Michaelin pahuuden selittäjänä alkaa käydä melko epäkiitolliseksi. Ohjaaja Dominique Othenin-Girard jäljittelee Carpenteria tyystin vailla omaa tyyliä ja vaisulla menestyksellä. **

Halloween (1978). Täydellinen elokuva. *****

Ja se siitä. Ei tuo lie niin pahaa näin modifoitunakaan ollut. Tosin tunnelmaan pääseminen tuntui olevan ajoittain erittäin työlästä, ellei jopa mahdotonta. Nämä saavat luvan kantaa siihen asti, kun Cinemadrome 5 – A New Beginning parin viikon päästä pamahtaa Niagaraan.