Oscar-ehdokkaat 2025

Vuoden 2025 Oscar-ehdokkaat on julkistettu. Eniten ehdokkuuksia, 13 kappaletta, sai Jacques Audiardin Cannes-hitti Emilia Pérez, huimat 13 kappaletta. Yksi meni ensimmäistä kertaa avoimesti transsukupuoliselle näyttelijälle, parhaasta naispääosasta kisaavalle Karla Sofía Gascónille.

Seuraavaksi eniten ehdokkuuksia saivat The Brutalist (10), Wicked (10), A Complete Unknown (8) ja Conclave (8). Hieman yllättäen parhaan elokuvan palkinnosta kisaa myös brasilialainen eloluva I'm Still Here, jonka Golden Globe -palkittu tähti Fernanda Torres on myös naispääosan ehdokkaana. Edellinen brassi joka moiseen pystyi, oli Torresin oma äiti Fernanda Montenegro, lähes kolme vuosikymmentä takaperin.

PARAS ELOKUVA 

Anora

The Brutalist

A Complete Unknown

Conclave

Dune: Part II

Emilia Pérez

I'm Still Here

Nickel Boys

The Substance

Wicked

PARAS OHJAUS

Sean Baker, Anora

Brady Corbet, The Brutalist

James Mangold, A Complete Unknown

Jacques Audiard, Emilia Pérez

Coralie Fargeat, The Substance

 

PARAS NAISPÄÄOSA 

Cynthia Erivo, Wicked
Karla Sofía Gascón, Emilia Pérez
Mikey Madison, Anora
Demi Moore, The Substance

Fernanda Torres, I'm Still Here

PARAS MIESPÄÄOSA

Adrien Brody, The Brutalist
Timothee Chalamet, A Complete Unknown

Colman Domingo, Sing Sing
Ralph Fiennes, Conclave
Sebastian Stan, The Apprentice

PARAS NAISSIVUOSA

Monica Barbaro, A Complete Unknown

Ariana Grande, Wicked

Felicity Jones, The Brutalist

Isabella Rosselini, Conclave

Zoe Saldaña, Emilia Pérez

PARAS MIESSIVUOSA 

Yura Borisov, Anora

Kieran Culkin, A Real Pain

Edward Norton,  A Complete Unknown

Guy Pearce, The Brutalist

Jeremy Strong, The Apprentice

PARAS ALKUPERÄINEN KÄSIKIRJOITUS

Anora

The Brutalist

A Real Pain

September 5

The Substance

PARAS SOVITETTU KÄSIKIRJOITUS 

A Complete Unknown

Conclave

Emilia Pèrez

Nickel Boys

Sing Sing

PARAS VIERASKIELINEN ELOKUVA

Emilia Pèrez (Ranska)

Flow (Latvia)

The Girl With the Needle (Tanska)

I'm Still Here (Brasilia)

The Seed of the Sacred Fig (Saksa)

PARAS DOKUMENTTI 

Black Box Diaries

No Other Land

Porcelain War

Soundtrack to a Coup d'Etat

Sugarcane

PARAS ANIMAATIO 

Flow

Inside Out 2

Memoir of a Snail

Wallace & Gromit: Vengeance Most Fowl

The Wild Robot

PARAS KUVAUS 

The Brutalist

Dune: Part II

Emilia Pérez

Maria

Nosferatu

PARAS LEIKKAUS 

Anora

The Brutalist

Conclave

Emilia Pérez

Wicked

PARAS MASKEERAUS

A Different Man

Emilia Pérez

Nosferatu

The Substance

Wicked

PARAS MUSIIKKI 

The Brutalist
Conclave
Emilia Pérez
Wicked

The Wild Robot

PARAS LAVASTUS

The Brutalist
Conclave

Dune Part II

Nosferatu

Wicked

PARAS PUVUSTUS
A Complete Unknown

Conclave
Gladiator II

Nosferatu
Wicked

PARHAAT ÄÄNITEHOSTEET 

A Complete Unknown

Dune: Part II

Emilia Pérez

Wicked

The Wild Robot

PARHAAT ERIKOISEFEKTIT 

Alien: Romulus

Better Man

Dune: Part II

Kingdom of the Planet of the Apes

Wicked

PARAS LYHYTELOKUVA

A Lien

Anuja

I'm Not a Robot

The Last Ranger

The Man Who Could Not Remain Silent

PARAS LYHYT ANIMAATIO
Beautiful Men

In the Shadow of the Cypress

Magic Candies

Wander to Wonder

Yucki

PARAS LYHYT DOKUMENTTI

Death by Numbers

I am Ready, Warden

Incident

Instruments of a Beating Heart

The Only Girl in the Orchestra

PARAS LAULU 

"Never Too Late", Elton John: Never Too Late

"El Mal", Emilia Pérez

"Mi Camino", Emilia Pérez

"The Journey", The Six Triple Eight

"Like a Bird", Sing Sing

Oscar-gaala järjestetään 2. maaliskuuta Los Angelesissa, ellei paikka ole siihen mennessä palanut vallan poroksi.

David Lynch 1946-2025

 

David Keith Lynch, yhdysvaltalainen elokuvantekijä, 20.1.1946-16.1.2025:

Eraserhead
Elefanttimies
Dyyni
Blue Velvet
Villi sydän
Twin Peaks - Tuli kulje kanssani
Lost Highway
The Straight Story
Mulholland Drive
Inland Empire

Semper in memoria.

Herzog-retki epäonnistui...vai epäonnistuiko sittenkään?

"Lauantai, 14.12.1974

Muutama sana lopuksi: menin Eisnerskan luo, hän oli yhä heikossa kunnossa ja sairauden leimaama. Jonkun on täytynyt kertoa puhelimessa, että olin tullut kävelemällä, itse en aikonut sitä sanoa. Minua nolotti, nostin aristavat jalkani tuolin päälle, jonka hän tarjosi minulle." - Werner Herzog, Jäinen matka (sivu 82, suom. Kaisu Isto)

Kolme viikkoa sitten lähdin jäljittämään lempikirjani reittiä ja tapahtumapaikkoja. Sillä tavalla halusin juhlistaa Jäisen matkan 50-vuotisjuhlaa. Tarkoitukseni oli kulkea Herzogin reitti vastakkaiseen suuntaan, Pariisista Müncheniin, eläytyen hänen kokemuksiinsa. Kuinka kävi?

Matkani epäonnistui, koska en saavuttanut tavoitettani: lähdin Pariisista, mutta en päässyt kävelemällä Müncheniin asti. Pääsyy tähän on ensimmäisellä viikolla vaikeasti kipeytynyt akillesjänne; toinen, yhtä merkittävä syy oli, etten kyennyt löytämään järkevää ratkaisua riittävään unen saantiin. Lopulta saavuin Müncheniin bussilla, ja Tampereelle palasin viikkoa suunniteltua aikaisemmin. Nilkkani toipuu yhä matkan rasituksesta.

Mutta, jokin matka tuli tehtyä, jokin etäisyys taitettua noiden päivien aikana. Olen patikoinut läpi Pariisin, olen taivaltanut koillis-Ranskan maaseudun halki ja talsinut pitkin lounais-Saksaa lähes Schwarzwaldin yli. Siinä ehti eläytyä Herzogin matkaan liiankin kanssa. Ja, olen mielestäni saanut vastauksen yhteen matkalle asettamistani kysymyksistä: onko "Herzog-vaellus" mahdollinen enää tänä päivänä? Ei, ei ole. Ei annetuilla ehdoilla, sillä samalla hurtilla laukku-olalle-ja-matkaan-asenteella kuin vuonna 1974.

Jos yrittäisin retkeä uudestaan, olisin ilman muuta pakotettu ottamaan selkääni teltan, varaamaan matkaan enemmän kuin kolme viikkoa ja aika tavalla enemmän rahaakin. Minä en oikein vieläkään tiedä, miten Herzog matkansa teki ja vielä siinä ajassa, mutta tiedän, ettei minusta ole ainakaan murtautumaan kesämökkeihin - varmasti niissä on nykyään modernit hälytysjärjestelmätkin. Vaikka varsinkin Ranskan puolella maailma on muuttunut hämmästyttävän vähän alkuperäisen retken ajoista, tapahtuneet muutokset ovat olennaisia. Yhtä ainutta olkilatoa en matkallani tavannut.

Jane Austenin kirjojen maisemiin tehdään järjestettyjä retkiä fanikuntaa varten. James Joycen Odysseuksen tapahtumapaikoille Dublinissa pääsee tutustumaan oppaan seurassa joka kesäkuun 16. päivä. Lukuisat nuoret ovat vuosikymmenten saatossa lähteneet seurailemaan reittiä, jonka varrella Jack Kerouac kirjoitti Matkalla-klassikkonsa.

Olen lukenut Jäisen matkan ainakin 15 kertaa kannesta kanteen ja osittain kulkenutkin siinä kuvatun matkan, eikä kirjan lähtökohta, sen eetos, ole menettänyt mitään ravistelevuudestaan: se on kertomus elämänkatsomuksesta, jonka mukaan toisen ihmisen hyväksi on joskus työnnettävä omat tarpeensa sivuun ja tehdä voitavansa vaivoja säästämättä. Jäinen matka kuvaa syvästi humanistista elettä, joka kasvaa teoksi ja julkilausumaksi itselle tärkeiden asioiden ja arvojen puolesta.

Olen kovasti pahoillani, etten pystynyt toisintamaan Herzogin syvästi kunnioitettavaa vaellusta sen juhlavuonna, mutta taitoni ja kykyni eivät riittäneet ratkaisemaan eteeni tulleita ongelmia, joita riitti yltäkylläisesti. Harmittaa, mutta nilkkani muistuttaa minua tälläkin hetkellä siitä, että yrittämättä en jättänyt, ja että kuljin kyllä jonkinmoisen taipaleen.

Nyt jäljellä on toimittaa kokemuksestani kirja. Ehkäpä se vielä julkaistaankin, ja jos niin käy, toivon sen ennen muuta palauttavan Werner Herzogin upean matkakirjan ihmisten käsiin. Se riittää.

Monroen jouluelokuvana itsensä Kuvernaattorin "jouluklassikko"!

Elokuvakerho Monroe esittää Arthouse Cinema Niagarassa 35 mm:n filmiltä Brian Levantin ohjaaman Isäni on Turbomies (Jingle All The Way, 1996) lauantaina 14.12. kello 20.30. Liput vain 9 euroa.

Elokuvakerhomme huippulaadukas joulunäytösten putki saavutti loogisen päätepisteensä jo viime vuonna, kun esitimme filmiltä Stanley Kubrickin joutsenlaulun Eyes Wide Shut, jonka taiteellisia meriittejä ei oikein käy ylittäminen - joten mihin suuntaan jatkaa siitä?

Onneksi jouluelokuvan alagenre on joviaalin joustava, omalakinen, eikä ota itseään turhan vakavasti. Jouluna meillä kaikilla on lupa sonnustautua vähän liian isoon pipoon, joka ei taatusti kiristä. Siksi valitsimme tälle joululle lumisateen keveää, rentoa, hupsua ajanvietettä, joka on Eyes Wide Shutia tunnin lyhyempi ja sisältää 99 % vähemmän taidetta - ja on silti, hyvin tarkkaan määritellyssä diskurssissa, lunastanut itselleen jouluklassikon aseman. Tavallaan. Vaikka sitten vääristä syistä.

Siksi: Isäni on Turbomies. Joka on hieno suomennos, alan klassikkoja.

Jos Eyes Wide Shut tai joulusarjassamme sitä edeltänyt Batman - paluu ovat esimerkkejä auteur-elokuvista, on Isäni on Turbomies auteur-filosofian vastakohta. Ohjaaja Brian Levantilla ei ole kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä, hän on pelkkä palkollinen, tuottajien käsikassara. Koko hankkeen taustalla on ajatus maailman isoimman elokuvatähden valjastamisesta jouluun valmistautuvien lapsiperheiden koko kansan viihdyttäjäksi ilman taka-ajatuksia. Ei taidetta taiteen vuoksi, vaan pikaruokaa pikaruoan vuoksi. Tällaisessa tuotannossa vain päätähti on tärkeä, kaikki muut tekijät ovat korvattavissa ja siksi eräällä lailla anonyymeja.

Mentaliteettia korostaa elokuvan tarina, jota riittää lyhärin tarpeisiin. A.S.:n esittämä isä lupaa pojalleen joulun hittilelun - kuten kaikki muutkin isät, joten lelu loppuu kaupoista, ja viimeisten metsästäminen eskaloituu koko kaupungin kattavaksi "sodaksi", missä isät ovat susia toisilleen. Pääpaino on vankasti toiminnassa ja slapstickissä.

Isäni on Turbomies on kaavamainen tehdastuote, mutta reilu peli, sillä yleisö tietää tämän ja on halukas vaihtokauppaan. Melko rumasti haukuttu elokuva keräsi Pohjois-Amerikassa kuitenkin 130 miljoonan dollarin tulot, mikä ei ole ihan heikosti.

"Klassikoksi" sen ovat kuitenkin nostaneet irvileuat. Vuosien myötä Jingle All The Waystä on tullut rakastettu lempeän ivan kohde. Suurin ansio elokuvan hengissä pysymiselle kollektiivisessa muistissa lankeaa mestarisatiirikko Robert Smigelille (synt. 1960), joka toteutti viime vuonna katsojien sydämet valloittaneen Leo-animaation. Tehdessään töitä Conan O'Brienin ohjelmissa Smigel teki rankkaa poliittista pilaa mm. Arnold Schwarzeneggeristä, joka "haastatteluissaan" Conanin kanssa ei koskaan unohtanut puffata "holiday smash hittiään" Jingle All The Way. Juuri nämä sketsit ovat tehneet elokuvasta unohtumattoman Conan-fanien keskuudessa, mistä vitsi on sitten levinnyt eteenpäin.

Ja nyt tämä komeus on kaiken kansan nähtävillä Pohjoismaiden suurimmassa sisämaakaupungissa. Filmikopiona. Mikä aika olla elossa.

Jos luet tätä esittelyä, kuulut varmuudella niihin, joille elokuva on osa elämäntapaa (tai jopa itse elämäntapa, missä tapauksessa voin vain esittää syvimmät pahoitteluni kohtalotoverilta kohtalotoverille). Kaiva siis tonttulakki vaatehuoneen nurkasta, viskaa vonbaghit varjoihin, kevennä mielesi, ja pakene kanssamme todellisuutta puoleksitoista tunniksi Hollywoodin unimaailmaan. Se on sallittua kerran vuodessa. Kilisee kilisee kulkuset.

Jingle.
All.
The.
Way.

Jouluterveisin

Elokuvakerho Monroe