Kaikkein huonoin elokuva (Movie Monday)

Movie Monday -blogissa kyseltiin viikko sitten maailman huonoimman elokuvan perään.

AJAN LYHYT HISTORIA



Alexandre Aja eli Alexandre Jouan Arcady syntyi Pariisissa elokuussa 1978. Jo parikymppisenä hän pääsi tekemään ensimmäistä pitkää elokuvaansa. Furian (1999) pääosassa liehui Marion Cotillard. Toisesta ohjauksesta Haute Tension (2003) muodostui läpimurto. Sen nähtyään toimittaja Alan Jones nimitti Ajan yhdeksi Splat Pack -joukosta, johon Jones luki sellaisia Nuovo Gore -ohjaajia kuin Neil Marshall, James Wan ja Greg Mclean. Haute Tension sai paljon kiitosta teknisestä sulavuudestaan ja tehokkaasta kauhutunnelmastaan, mutta pinnan alla ei valitettavasti ole paljon tyhjää kummempaa. Tällä elokuvalla Aja kuitenkin lunasti lippunsa Amerikkaan, jossa ensimmäisenä valmistui Wes Craven -uusinta The Hills Have Eyes (2006), josta lisää tuonnempana. Jatkoksi Aja ohjasi toisen remaken, tällä kertaa eteläkorealaista perua olleen The Mirrorsin (2008). Se sai nuivan vastaanoton, mutta eipä alkuperäisteoskaan kummoinen ollut. Uudelleenlämmittely oli myös Piraija 3D (2010), joka sitä vastoin sai yleensä ottaen hyvät arvostelut. Aja käytti tässä ohjauksessa useita pornotähtiä. Vielä tänä vuonna saapuu ensi-iltaan Joe Hillin kertomukseen pohjautuva Horns, jossa pääosan vetää Daniel Harry-Potter.

KALLIOLLE KUKKULALLE

Alexandre Ajan kolmas pitkä ohjaus, The Hills Have Eyes, on maailman huonoin elokuva. Millä kriteereillä?

1) Se on huonoin minun näkemäni elokuva. Valinta on pakostakin subjektiivinen.
2) Olen nähnyt sen alusta loppuun. En siis jättänyt kesken. Tosin silmäni eivät aina tapittaneet valkokankaalle.
3) Sen huonous ilmenee muualla kuin teknisessä kehnoudessa.

Viimeinen kohta on tässä se oleellisin. Alexandre Aja ei suinkaan ole lahjaton. Hän osaa käyttää ilmaisuvälinettä ja tietää, miten kompositio rakennetaan ja miten leikkausta käytetään erilaisten tehojen aikaan saamiseksi. The Hills Have Eyes - uusinta on hyvin tehty elokuva. Silti se on suunnattoman tyhmä, epäoriginelli, vastenmielinen ja loukkaava. Yhdellä sanalla sanottuna se on ruma.

Tavattoman tyhmäksi sen tekee se, että Aja käytännöllisesti katsoen kopioi Wes Cravenin alkuteosta kohtaus kohtaukselta vähintään ensimmäisen näytöksen ajan. Kun hän erkanee alkuperäisvisiosta, hän painottaa tarinan hirviöiden vastenmielisyyttä ja menee eksploitaation hengessä lähelle näiden visvaisia ja epämuodostuneita kasvoja. Koska Aja ei kykene liittämään minkäänlaista kantaa ottavaa näkökulmaa näihin (ydinsäteilyn vaurioittamiin) uhri-hirviöihin, vain katsoja päätyy hyväksikäytetyksi. Ajan versio on pelkkä kauhugalleria - eikä edes sitä: ällötysgalleria.

Elokuvan tyhmyyttä alleviivaa se, että sen kolme parasta näyttelijää - Vinessa Shaw, Ted Levine ja Kathleen Quinlan - tapetaan ensimmäisinä. Loogisesti jäljelle jäävät huonoimmat ja vähiten kiinnostavat näyttelijät. Kuinka paljon tyhmempi ohjaaja voi enää olla?

Kysymys jonkin elokuvan huonoimmuudesta on mielenkiintoinen. Onhan varmasti elokuvia, jotka monilla kriteereillä ovat huonompia kuin The Hills Have Eyes. Veit Harlanin pahamaineinen natsipropangandateos Jud Süss on varmasti niin vastenmielinen, etten halua edes katsoa sitä. Mutta Jud Süssistä - ja muista vastaavista poliittisista propagandaelokuvista - tekevät huonon sen tiettyyn ideologiaan sitoutuneet päämäärät; sen huonouden voi siis selittää tietyillä, ei niinkään elokuvaan, vaan ajankohtaan ja vallitsevaan kulttuuriin liittyvillä näkökohdilla. Aja ei voi "puolustautua" näillä syillä. Kaikki mitä valkokankaalla näkyy, on Aja halunnut vapaasta tahdostaan meille näyttää. Tämä on hänen mielipiteensä siitä, mikä on hyvää ja näyttämisen arvoista elokuvaa. Verrattuna joihinkin muihin epäonnistuneisiin ohjaajiin, jotka ovat halunneet sietämätöntä materiaalia filmaamalla provosoida, ei Ajalla ole kerrassaan mitään sanottavaa. Epämiellyttävän pinnan alla ei ole mitään pohtimisen arvoista. Tai jos on, se on tämä ajatus: että Aja pitää kaikkia vammautuneita inhottavina ja luonnottomina. Ajatus saa tukea muuallakin ohjaajan tuotannossa.

On tietysti kahmalokaupalla läpisurkeita elokuvia, jotka mässäilevät ällöttävällä kuvastolla, mutta useimmat niistä toimivat sellaisen roskaelokuvakulttuurin diskurssissa, jossa niitä pitää lukea tietystä etäännytetystä kulmasta, hyväksyen määrättyyn pisteeseen saakka, että nämä eivät ole "oikeita" elokuvia. Näissä elokuvissa ei esiinny Oscar-ehdokkaita ja Kubrickin kanssa työskennelleitä näyttelijöitä, jotka luovat toisenlaista diskurssia.

Toisaalta kuluneet seitsemän vuotta ovat varmasti syöneet jo paljon The Hills Have Eyesin tehosta, mikä palauttaa näkökulman subjektiivisuuteen. Kyse on muistista: olen saattanut nähdä jälkeenpäin vielä huonompia elokuvia, mutta yksikään niistä ei ole täyttänyt muistiani yhtä voimakkailla vastenmielisyyden tunteilla.

Kaiken huipuksi Ajan Hills epäonnistuu kauhuelokuvana. Monien muiden lailla Ajakin erehtyy luulemaan kauhean ja luonnottoman näköistä pelottavaksi. Se on vain vastenmielistä. Teot ja aikeet ovat  pelottavia, ja niiden(kin) kuvaamisessa Aja epäonnistuu. Jopa Hills-remaken surkea jatko-osa (jonka olen nähnyt osittain) on edeltäjäänsä parempi.

Ennen kaikkea 70-luvulla valmistunut alkuteos on, jos ei huikea saavutus, niin lajissaan hyvätasoinen kumminkin. Ajan versio on sylkäisy senkin kasvoille.

Visatulokset 2.10. "Suomi-filmi"

MONROECUP (viime visan pisteet ja cup-pisteet)

1. Iguaanit 32 pt. (5+2+1+2+6)
2. Savage Streets 28 pt. (2+2+0+4+5)
3. Zomba Pastis: 26 pt. (rv) (6+3+3+5+4)

3. Hiljaisten seiväshyppääjien kerho 26 pt. (0+0+0+0+4)

3. Peter Lorren Silmät 26 pt. (4+6+6+3+4)
6. Some Like it Not 21 pt. (1+1+4+3+1)

6. Kongon Kingit 21 pt. (0+4+5+2+1)
---
Asianajajatoimisto Pangboan Smith (0+0+0+6+0)
Pretty in Pink (3+0+1+1+0)
Juri Tard (0+0+1+0+0)
Taru ja Sonja (0+0+1+0+0)
Nakupala (0+5+0+0+0)
Nölli (0+1+0+0+0)

Visa 2.10. “Suomi-filmi” (max. 43 pt.)

Perustrivia (12 pt.):

1. Nimeä kolme suomalaisohjaajaa, jotka ovat tehneet ainakin yhden näytelmäelokuvan ulkomailla. (3 pt.)

- Ainakin Mika Kaurismäki, Aki Kaurismäki, Jörn Donner, Mauritz Stiller, Anssi Mänttäri, Renny Harlin, Ilkka Järvi-Laturi, Rax Rinnekangas, Klaus Härö

2. Ketkä kaksi ovat esittäneet Jussi Varesta valkokankaalla? (2 pt.)

- Antti Reini ja Juha Veijonen

3. Mikä elokuva ja sen jatko-osa nostivat Ville Haapasalon supertähdeksi Venäjällä? (2 pt.)

- Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia; Kalastuksen kansallisia erikoisuuksia

4. Mikä oli Aku Korhosen kuuluisin komediahahmo, jota hän esitti kolmessa elokuvassa 1937-40? (1 pt.)

- Lapatossu

5. Mikä nimi saadaan maailman kuuluisimman Suomisen etunimestä ja kuuluisimman Hetan sukunimestä? (1 pt.)

- Olli Niskavuori

6. Mistä musikaalista tämä lauluesitys, ja ketkä duetoivat? (3 pt.)

- SF-paraati, Tauno ja Ansa

A vai B?

7. A) Kuka oli Valentin Vaalan 40-luvun luottokomedienne? B) Nimeä yksi elokuvaohjaaja, joka kuuluu Suomen elokuva-arkiston perustajajäseniin.

- A) Lea Joutseno B) Jörn Donner, Jack Witikka, Edvin Laine

8. A) Mikä on Aleksi Mäkelän tuorein ohjaustyö? B) Nimeä yksi ulkomaalainen elokuva, joka on tehty kokonaan tai pääosin Suomessa.

- A) Kaappari B) Hyväksytään: Ruokala Lokki (japanilainen) ja Junalinnut (saksalainen). Napapiirin rakastavaisista (espanjalainen) saa yhden pisteen.

9. A) Minkä elokuvan jatko-osa on Hei, rillumarei! B) Ketä käsikirjoittajaa “syytettiin” rillumarein pääpiruksi?

- A) Rovaniemen markkinoilla B) Reino Helismaata

10. A) Mistä elokuvasta tuli viime viikonloppuna kaikkien aikojen parhaan avaustuloksen tehnyt suomalainen dokumentti? B) Mikä elokuva ylitti 20.9. ensimmäisenä suomalaisena dokumenttina 80 000 katsojan rajan?

- A) Sel8nne B) Metsän tarina

11. A) Kuka näyttelee pääosan elokuvassa 21 tapaa pilata avioliitto? B) Kuka naisnäyttelijä oli Teuvo Tulion luottotähti, rakastaja ja käsikirjoituskumppani? (1 pt.)

- A) Armi Toivanen B)  Regina Linnanheimo

Äänet (9 pt.):

12. Elokuva? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=2aIUAwlwF7w

- Pohjanmaa

13. Elokuva ja 2 näyttelijää? (3 pt.) https://www.youtube.com/watch?v=icuXnyC5y-s (55.35-56.45)

- Kulkurin valssi, Ansa ja Tauno, taas

14. Elokuva ja näyttelijä? (2 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=xwLQqeNwu08

- Kuningasjätkä, Esko Nikkari

15. Ketä elokuvantekijää haastatellaan? (1 pt.) https://www.youtube.com/watch?v=d9tp8rAaTsE

- Aki Kaurismäkeä

16. Elokuva, kuka laulaa? (2 pt.) https://www.youtube.com/watch?v=5KHZcCik9JY

- Komisario Palmun erehdys, Leo Jokela

Vihjeet:

17. Mikä elokuva vuodelta 1987?

4 pt. Se perustuu Pentti Kirstilän vuonna 1979 ilmestyneeseen rikosromaaniin.

2 pt. Komisario Hanhivaaraa esitti Antti Litja.

1 pt. Ohjaajana hääri Matti Kassila.

- Jäähyväiset presidentille

18. Kuka kirjailija?

4 pt. Hän on myös näyttelijä ja teatteriohjaaja. Hän on ollut kuusi kertaa Finlandia-ehdokkaana, mikä on ennätys. Romaanista Punainen erokirja hän voitti. Hänen puolisonsa on elokuvaohjaaja, jonka kanssa hän kirjoitti vuoden 1985 elokuvan Da Capo.

2 pt. Hän käsikirjoitti elokuvan Tulennielijä, jonka hänen puolisonsa ohjasi.

1 pt. Häntä pidetään Suomen ainoana lesboikonina. Hän jatkaa yhteistyötään Pirjo Honkasalon kanssa elokuvassa Betoniyö.

- Pirkko Saisio

19. Kuka näyttelijä?

4 pt. Hän täytti kolme viikkoa sitten 84 vuotta. Hänen ensimmäisiä roolejaan 50-luvulla olivat Taikayö, Rakkaus kahleissa, Silja - nuorena hukkunut ja tietysti Alaston malli karkuteillä.

2 pt. Hänen viimeinen elokuvatyönsä on Tuomari Miika Soinin Thomaksessa. Hän esitti kolmessa ensimmäisessä Palmussa kolmea eri henkilöä.

1 pt. Laineen Tuntemattomassa hän esitti Määttää. Ehkä kuuluisin päärooli elokuvassa Miriam, vastanäyttelijänä Anneli Sauli. Tämä hyvin tunnistettavan äänen omaava nerokas luonnenäyttelijä on voittanut myös 4 Telvistä ja esiintynyt parissa Uunossa ja Körmyssä.

- Pentti Siimes

Rapistelijat ovat elokuvayhteisön syöpä

Elokuvateatterissa herkkupussejaan rapisuttelevat tuovat minulle analogisesti ensimmäisenä mieleen Waterworldin Kaasuttajat. Kelluskelet meditatiivisessa rauhassa rannattomalla ulapalla kaikkeuden harmoniaa katsellen ja kuunnellen - aina siihen saakka, kun Kaasuttajat porhaltavat salakavalasti paikalle varastamaan sinulta sekä rauhan että harmonian. Kaasuttajat ovat tyhmiä, rumia -  ja äänekkäitä. Heitä on pieni vähemmistö väestöstä, mutta heiltä ei pääse pakoon kukaan. Paitsi Kevin, mutta sillä onkin kidukset ja tyly asenne kaikkia kohtaan.

Minä en halua kiduksia enkä olla tyly ketään kohtaan. Se tekee minusta yhteensopimattoman 2000-luvun kanssa, myönnetään, mutta en halua myöskään antaa periksi. Kubrick tietää, että elokuvahullu on näinä päivinä joutunut antamaan periksi jo ihan tarpeeksi. Rapistelijat ovat se viimeinen rintama, jonka edessä en peräänny - tai kuten Holly Hunter sanoo O Brother Where Art Thou?ssa: "I'm putting my foot down."

Vasta päättynyt Rakkautta ja Anarkiaa -festivaali oli viimeinen pisara. Ja ennen kuin kukaan alkaa loiventelemaan väitteillä leffanörtin yliherkkyydestä, muutama esimerkki Rapistelijoiden parhaimmistosta noilla elokuvajuhlilla:

- parin metrin päässä istunut Rapistelija, joka söi kääreellisiä tikkukaramellejä
- pienen salin toisella laidalla istunut Rapistelija, joka söi kääreellisiä karamellejä muovipussista
- pari riviä taaksepäin viistosti istunut Rapistelijoiden joukko, joka söi sipsejä ja pussin tyhjennettyään rutisti sen palloksi ja sulloi laukkuunsa
- joka toisessa leffassa paikalle ilmaantuneet Rapistelijat, jotka sihauttivat juomatölkin/tölkkejä auki kesken leffan
- Rapistelija, jolla oli eväinä muovipussillinen omenoita; samassa näytöksessä Rapistelija, joka kaivoi leffan puolivälissä käsilaukustaan ylikansallisen pikaruokaketjun täytetyn patongin täysissä kääreissä
- erikoismaininta Rapistelijalle, joka Le grand soirin näytöksessä hoksasi, että sormien työntäminen valokiilan ja kankaan väliin on hassua - paitsi ettei ole

Tästä on raakattu jo pois tavanomaiset Rapistelijat tavanomaisine karkkipusseineen ja tavanomaisine popcorn-laatikoineen. Hekin nimittäin ylittävät jo kipukynnyksen (tiedän, tulee yllätyksenä, eikö!), joten voi vain kuvitella yllä mainittujen esimerkkien vaikutuksen. Tärkeää on myös huomata, että jokaisessa mainitussa tapauksessa kyseessä oli täysi tai lähes täysi sali, jossa metelin aiheuttajia oli yksi tai kaksi, korkeintaan muutama. Elokuvissakävijöiden suuri enemmistö on sivistynyttä - ja kaunista - väkeä.

Eräs asia, jonka päälle Rapistelijat eivät näet ymmärrä, on akustiikka. Elokuvateattereiden suunnittelussa kiinnitetään suurta huomiota mahdollisimman edulliseen akustiikkaan. Sen ansiosta kuuluvat kirkkaasti paitsi nautittavaksi tarjotun elokuvan äänet, myös salin penkkiriveiltä kuuluvat toiset äänet. Olohuoneensa rauhaan tottunut Rapistelija luulee vain pitävänsä karkkipussia sylissään. Todellisuudessa se on minun, joka istun jollain Rapistelijan edessä olevilla kolmella penkillä, korvastani vajaan metrin päässä. Se on useamman metrin lähempänä kuin teatterin kaiuttimet. Joten totta helvetissä minä kuulen joka ikisen nyanssin, minkä pakkausinsinöörin mestariluomus itsestään päästää! Ja ihmeellisen ilmiön nimeltä akustiikka takia rapinan kuulee myös 20 metrin päässä istuva.

Tämä saarnahan on monelle silkkaa ilon pilaamista. Pitääkö teatterissa sitten istua tikkusuorana hengittämättä? No, minulle elokuvissa käyminen on sittenkin myös sosiaalinen kokemus. Minusta on mukavaa olla tietoinen muista samassa tilassa olevista, samaa katselevista, jotka reagoivat näkemäänsä - vaikkapa toisinkin kuin minä: nauramalla, kun minä tuhahtelen, asentoaan vaihtaen, kun minä puristan kädensijoja. Ei minulla ole edes mitään elokuvissa syömistä vastaan. Vaikka itse en sitä enää harrastakaan, ei se tarkoita sitä, että haluaisin sen sinulta kieltää - kunhan hallitset peruskäytössäännöt.

Nyrkkisääntö on itse yksinkertaisuus ja hyvin kohtuullinen: jos sitä ei voi tehdä teatterissa, Tampere-talon konsertissa tai oopperassa, älä tee sitä elokuvissakaan. Elokuvantekijät ovat taiteilijoita (noh, jotkut heistä vain hyvällä tahdolla - Michael Bay, kuumottaako korviasi?) siinä missä säveltäjät ja näytelmäkirjailijat, ja he ansaitsevat saman kunnioituksen. He ansaitsevat korkeakulttuuristen kollegojensa lailla tulla KUULLUIKSI. Ja jos eivät ansaitse, voi leffasta kävellä kesken ulos. Se ei ole rikos. Taiteilijoille kuuluva kunnioitus kuuluu  myös heidän yleisölleen, joten ole ihminen ja ota muut ihmiset ympärilläsi huomioon.

Mikä sitten on äänekästä ja häiritsevää? Pitäisikö popcorn kieltää elokuvateattereissa? Noh, tavallaan... Mutta popparit ovat juurtuneet niin olennaiseksi osaksi elokuvissa käymisen rituaaleja - ja teattereiden kassavirtaa -, että voimme alkaa keskustelun kiellon toimeenpanemisesta, kun 99 % elokuvissakävijöistä sitä vaatii. (Mutulla prosentti on jo nyt jossain 60-70 tienoilla, että varoitus vaan.) Asian ydin tässä on se, että eivät popparit, eivät karkit, pähkinät, omenat tai voikkaritkaan ole ongelma, jos on opetellut syömään niitä sivistyneesti. SIPSIT ovat kiellettyjä, aina. Mutta sipsejä lukuunottamatta lähes kaikkea voi popsia elokuvan aikana muita häiritsemättä. Popcornejakaan ei tarvitse kauhoa laatikostaan pattonilaisesti hyökäten koko koura täyteen, vaan muutama kerrallaan riittää ihan hyvin. Ennen elokuvan alkua, siis mainosten aikana, sen sekalaispussin voi taitella syliinsä baskerin muotoiseksi, avosuiseksi astiaksi, josta ammattitaitoisesti valmisteltuna lähtee ääntä tuskin vahingossakaan. Jos sinulla on kaupasta ostettuja, superrapisevia karkkipusseja, nappaa niille leffateatterin aulasta yhteinen tyhjä pussi, tai tuo kotoa sopiva astia (käytetyt sukkahousut! eläköön niksipirkka!) tai ole vain tosi taitava. Jos kuulostaa kohtuuttomalta, ikävät sulle. Leffateatterissa et ole yksin. Samojen mainosten aikana myös tölkit aukaistaan ja pullot sihautetaan. Ja niin eteenpäin, maalaisjärkeä käyttäen. Jos et tiedä, mitä se on, kysy äidiltäs.

En nyt puutu syvällisemmin rapistelun muihin muotoihin, kuten keskusteluun, myöhässä saapumiseen, puhelimeen vastaamiseen tai sen sulkematta jättämiseen, koska ne ovat tänä päivänä joko harvinaisia tai yksittäisiä vahinkotapauksia. Mutta lyhyesti mainittakoon kännyköiden ja mobiililaitteiden aiheuttamasta valosaasteesta, joka häiritsee paljon yleisesti kuviteltua enemmän. Älä twiittaa leffassa. Älä tarkista kelloa kännykästä. Älä tekstaa. Pimennetyssä salissa taskukamusi valo loistaa majakkana ja vituttaa ympärilläsi olijoita laajalti. Jos istut salin perimmäisellä rivillä yksin, go nuts. Mutta älä muuten.

Rapistelijat ovat elokuvayhteisön syöpä. Mutta toisin kuin oikeasta, inhimillisesti paljon vakavammasta sairaudesta, elokuvateatterisyövästä pääsee tehokkaasti eroon valistuksella. Eikö se ole lohduttavaa? Sen se vaatii, että elokuvissakävijöiden sivistyneen enemmistön on aktivoiduttava, ja oman elämyksensäkin riskeeraten huomautettava Rapistelijalle tämän aiheuttamasta häiriöstä. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä kansalainen on Rapistelija pelkkää ajattelemattomuuttaan ja muuttuu sivistyneeksi - ja kauniiksi - elokuvissakävijäksi silmänräpäyksessä.

Rapistelusta huomauttaminen ei ole helppoa, mutta se on tehtävä. Ensisijainen vastuu on Rapistelijasta kosketusetäisyydellä istuvilla, mutta jos nämä paljastuvat vellihousuiksi, on jonkun käytävä toimeen. Hyssyttely on peruskeino ja usein tehokas. Tilanteesta riippuen sopiva on myös lyhyt, ytimekäs kommentti tyyliin "Hiljaisuutta, pyydän", "Elokuva on jo alkanut", "Tuo (rapistelu) on häiritsevää" tai "Hiljaa!". Vaikeissa tapauksissa suora, äkäinenkin puhuttelu voi olla tarpeen. Vaikka se aiheuttaa itsessään meteliä, ovat yleisön sympatiat silti huomauttajan puolella. ÄLÄ nosta meteliä enää leffan päätyttyä, siitä seuraa liian helposti eskalaatiota.

Pituudestaan huolimatta tässäkään artikkelissa tuskin käsiteltiin aihetta tyhjentävästi. Peräänkuulutetun valistamisen hengessä haastankin ensinnäkin kaikki kolme tämän lukenutta kommentoimaan haluamastaan näkökulmasta JA jokaista tähän juttuun mahdollisesti törmännyttä leffabloggaria kirjoittamaan omassa blogissaan rapistelusta. Tyyli on vapaa. Ja, lukija, jos rapistelu ei häiritse sinua yhtä paljon kuin allekirjoittanutta, olisin kiinnostunut kuulemaan, miksei. Lupaan, etten hyökkää Cujona kimppuusi.

Joillekin elokuva on taidetta, joillekin viihdettä. Joillekin se on yksi perjantai-ilta vuodessa, joillekin elämäntapa. Asenteista ja merkityksistä riippumatta, elokuva on samanveroinen elämys kuin kaikki muutkin taiteet ja sitä koskevat samat pelisäännöt. Paitsi ehkä Riminillä, jonne toisin ajattelevat voivat rauhassa painella. Tämä huikean kömpelö aasinsilta vain sen tähden, että saan tähänkin blogaukseen ympättyä niin parasta musiikkia ikinä, Le grand soirin hengessä.

R&A Tampere: ohjelma

Pirkanmaan elokuvakeskus tuo Niagaraan kuusi R&A-leffaa lokakuun toisena viikonloppuna.

PE 11.10. klo 17.15
Pirjo Honkasalo: Betoniyö

Tampereen ennakkoensi-iltana Honksun odotettu filmatisointi puolisonsa Saikin romaanista. Tämän luulisi virtaavan sydänverellä, mutta katsomallahan se selviää.

PE 11.10. klo 19.15
Ramon Zürcher: Das merkwürdige Kätchen

Niagaran otannan ainoa selkeästi negatiivisesti Helsingissä vastaanotettu leffa, absurdi komedia Saksasta.

PE 11.10. klo 21.00
Joshua Oppenheimer: The Act of Killing

Se kestää melkein puolilleöin, mutta on sen arvoinen ja ratkaisee tyhjentävästi ongelman sisällöntuottamisesta perjantai-illan baaripöytäkeskusteluihin.

LA 12.10. klo 16.00
Lenny Abrahamson: What Richard Did

Elokuva, jonka katsomatta jättäminen oli 10 päivän aikana eniten ahdistusta aiheuttanut päätös, ja johtui yksinomaan käytännöllisistä seikoista. Tampereella muutama vuosi sitten vieraillut Abrahamson on Irlannin kiinnostavin nykyohjaaja, loistojätkä ja Niagaran erityisseurannassa. Adam & Paul on sisäpiirin kulttikamaa. Uutuuden kerrotaan olevan vaikuttavan tyynenrauhallinen syyllisyyden ja sukupolvikuvaus. Tästä ei jätetä seuraavassa visassa kysymättä, ettäs sen tiedätte.

LA 12.10. klo18.00
Abdellatif Kechiche: Adelen elämä: osat 1 ja 2

Tämän vuoden SE elokuva, pakkokatsottavaa. Kaikki Helsingin näytökset olivat lisänäytöksiä myöten loppuunmyytyjä. Julie Marohin alkuteos, sarjakuva, kantaa kv. levityksessä upeaa nimeä Blue Is the Warmest Color, ja kertoo kahden naisen rakkaussuhteen polveilevan taipaleen. Adèle Exarchopouloksesta ja Léa Seydoux'sta tulivat Cannesin historian ensimmäiset Kultaisella Palmulla palkitut näyttelijät. 19-vuotias Exarchopoulos on nuorin Palmun voittanut, ja roolissaan niin vaikuttava, että ohjaaja Kechiche muutti päähenkilön nimenkin kunnianosoituksena.

LA 12.10. klo 21.30
Marteinn Thorson: XL

Suuren luokan orgiat islantilaiseen tapaan. FilmiLiekki ei osaa kertoa tästä mitään virallisen esittelyn ulkopuolelta, mutta vaikuttaa konjunktuurien heittelemän Islannin katkeran ivalliselta sylkäisyltä maan parlamentin naamaan. Ei sellaisia liikaa ole.