Englantilaisen huippuohjaajan Michael Winterbottomin uusin ohjaus sai Tampereen ensi-illassaan kuusi maksanutta katsojaa. Tappaja sisälläni perustuu 50-luvulla Stanley Kubrickin kanssa työskennelleen Jim Thompsonin legendaariseen noir-romaaniin. Elokuvan rooleissa esiintyvät mm. Casey Affleck, Jessica Alba, Bill Pullman ja Kate Hudson. Elokuvan esitysaika oli sama kuin Darren Aronofskyn Mustan joutsenen Tampereen ensi-illassa - myös Monroe-näytös - joka myytiin loppuun.
Kuusi katsojaa ensi-illassa sellaiselle elokuvalle kuin Tappaja sisälläni tuntuu kohtuuttomalta, mutta se alleviivaa mystistä ilmiötä, johon silloin tällöin törmää: kuinka tekijän työt tunnetaan itse tekijää paremmin. Michael Winterbottom on brittiohjaajista arvostetuimpia, mutta hänestä ei ole tullut kuuluisuutta, kuten Mike Leigh'stä, Ken Loachista tai Danny Boylesta. Hänen nimensä ei aiheuta samanlaista vastakaikua tai hyvien muistojen tulvahduksia. Harva elokuvia tai televisiota seurannut on silti jäänyt "Michael Winterbottomin" vaikutuspiirin ulkopuolelle. Lähtien übersarjasta Fitz ratkaisee, jonka ensimmäiset jaksot hän ohjasi, niiden joukossa klassinen kohtaus Fitzistä pitämässä maailman lyhyimmän psykologian luennon, joka koostui muutamasta seinään heitetystä oppikirjasta. Winterbottom ohjasi sen.
Fitzin jälkeen Winterbottom on ohjannut 15 vuodessa lähes 20 teatterielokuvaa, joiden skaala hakee vertaistaan nykyelokuvassa. Hän on tehnyt poliittista ajankohtaiselokuvaa (Welcome To Sarajevo, A Mighty Heart), westerniä (The Claim), scifiä (Code 46), taidepornoa (Nine Songs), perinteistä brittiepookkia (Thomas Hardy -filmatisointi Jude), komediaa (Tristram Shandy, 24 Hour Party People) ja dokumenttia (Tie Guantanamoon, Shock Doctrine). Hänen ex-vaimonsa oletetaan ottaneen hänestä eron työnarkomanian takia, mutta yhtä todennäköinen syy voisi olla hyllytilan loppuminen alan palkintojen kasautuessa. Matka vapauteen/In This World voitti Berliinissä Kultaisen karhun - eikä sitä koskaan tuotu Suomeen. Näköjään ainoa elokuvatyyppi, jota Winterbottom ei ole kokeillut, on hittielokuva. Muutama hänen elokuvistaan on tuonut hieman rahaa, mutta varsinaisia menestyksiä hänellä ei ole yhtään. Ei, vaikka ne ovat järjestään moderneja, viihdyttäviä ja taidokkaita.
Tappaja sisälläni on taattua Winterbottomia. Se ei ole hänen huipputöitään, mutta se pitää yllä vuorenvarmaa tasoa. Tappaja sisälläni on värikäs, seksikäs, väkivaltainen ja ironinen rikoselokuva. Edellämainittujen lisäksi siinä on vielä yksi silmäänpistävä piirre: se on lähdeteokselleen äärimmäisen uskollinen.
Tappaja sisälläni on suunnilleen 98 %:sti yksi yhteen Jim Thompsonin romaanin kanssa. Sen uskollisuus on niin kompromissitonta, että siitä tulee jotain muuta kuin tulkinta romaanista, siitä tulee tutkimus romaanista ja sen kirjoittajasta. On kuin Winterbottom - käsikirjoittaja John Curranin työn pohjalta - olisi kuvittanut romaanin tehdäkseen näkyväksi ne perverssit tapahtumat, jotka Jim Thompson koneellaan naputti paperille joskus 50-luvulla. Tutkittavana on paitsi kertomuksen päähenkilön, myös sen laatijan psykopatologia. (Tietenkin vain niille, jotka tuntevat romaanin.) Pintaan nousee etenkin misogynismiin sekoittunut sadismi, johtuen tarinan keskeisen väkivallanteon kirjaimellisesta toteutuksesta.
Olennaista tuon kohtauksen toteuksessa on ajan kopiointi sivulta kankaalle. Casey Affleckin esittämä päähenkilö hakkaa psykopaattisen suunnitelmansa mukaisesti Jessica Alban esittämän rakastajattarensa hengiltä, ja se vie pitkän ajan. Winterbottom on uskollinen ajalle, mutta käyttää leikkausta ja kameraa osaavasti niin, ettei kohtaus ole täysin vastenmielinen. Tietty Thompsonilta peräisin oleva ironia säilyy, sillä yhtäältä psykopaatin toiminta on tyynen rauhallista, työn kaltaista, ja toisaalta koko viimeistä piirtoa myöten viimeistelty lavastus osoittautuu elokuvan mittaan lukuisissa yksityiskohdissa epäuskottavaksi ja typeräksi. Itseään muita fiksumpana pitävä Lou Ford on tuomittu mies ensimmäisestä lyönnistä lähtien. Pieni, mutta merkille pantava vitsi liittyy Jessica Alban kautta tähtikuvan musertamiseen, kun kauneutensa tähden kuuluisuuteen nousseen Alban (joka muuten näyttelee oikein hyvin) kasvot tuhotaan kankaalla.
Laatiko Thompson kuuluisimman kertomuksensa kuvitellen itsensä tekemässä täydellistä murhaa ja täydellistä kostoa? Jos näin, niin Thompson oli terveempi mies kuin minä hänet on joskus haluttu nähdä, sillä hän osoittaa romaaninsa jälkimmäisellä puoliskolla täydellisen suunnitelmansa perusteellisesti juoksuhiekkaan rakennetuksi eikä anna protagonistilleen mitään armoa. Michael Winterbottom ei näe syytä muuttaa mitään tästä näkemyksestä. Sitä olisi suonut olevan näkemässä enemmän ihmisiä.
torstai 31. maaliskuuta 2011
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Maggie the Catin 9 elämää ja 8 avioliittoa
Elizabeth Taylor, vuodesta 1932 vuoteen 2011
Elizabeth Taylorin poismenon merkitys on siinä, että kaikki siteet vanhaan Hollywoodin tähtitehtaaseen ovat nyt katkenneet. Taylor oli kulta-ajan Hollywoodin viimeinen aito aatelinen, sen ihanteen perillisetön edustaja, joka piti glamouria ja tyyliä esiintymistaidon korkeimpina tavoitteina. Tämä alkuperäinen tähtikulttuuri oli ja on valtavan voimakas vaikuttaja kollektiivisessa tajunnassa sen muovatessa näyttelijöistä myyttejä ja satuolentoja. Se on antanut meille ehtymättömän varaston ikonista kuvastoa, joka heijastaa esteettistä ihanteellisuutta, ihmisen kauneimpien puolien esiin tuomista. Se on antanut meille myös legendan Hollywood Babylonista. Ja Elizabeth Taylorin jälkeen ketään ei ole jäljellä edustamassa molempia ääripäitä ja kaikkea niiden väliltä.
Olennaisin Tayloriin liittyvä kysymys on se, oliko hän näyttelijä. Se Taylor, jonka keltainen lehdistö hautasi, ei ainakaan ollut: hänet hyvästeltiin kuin kuninkaallinen, kuin kuuluisuus, jonka ura ja saavutukset olivat sinänsä merkityksettömiä. Elizabeth Taylor pysyi kuuluisuutena lähes neljäkymmentä vuotta varsinaisesti tekemättä elokuvia. Sillä Elizabeth Taylor oli Tähti. Hän luopui lahjakkuutensa hyödyntämisestä kameroiden edessä ylellisen elämän ja henkilökultin keskipisteenä paistattelemisen vuoksi. Toinen tähti, Paul Newman, jonka rinnalla Taylor teki ehkä kokoavimman roolinsa Kissa kuumalla katolla -näytelmän filmisovituksessa, palveli näyttelijän kutsumustaan viimeiseen hetkeen asti. Miksei siis Taylor?
Kenties kysymykseen voi vastata: koska hän oli ensisijaisesti valovoimainen ja vasta toissijaisesti lahjakas. Eikä valovoimaisuutta kannata aliarvioida, se on merkittävä lahja, josta kamera saa syödäkseen. Elizabeth Taylorin valovoimaisuus ruokki kameraa ylenpalttisesti. Kuva oli kiehtova jo pelkästään, jos Taylor näkyi siinä. Sama se tekikö hän mitään. Mutta vahva ohjaaja kykenee käyttämään näyttelijän valovoimaisuutta osana dramaturgista kokonaisuutta. Siksi esimerkiksi George Stevensin Paikka auringossa on Taylorin filmografiassa unohtumaton. Ihmisluonnon sävyrikkauden hahmottaminen tässä elokuvassa on virtuoosimaisen Montgomery Cliftin harteilla, mutta vasta 19-vuotias Taylor on yhtä lailla sensaatiomainen Stevensin luodessa etenkin hänen lähikuviensa kautta järisyttäviä leikkauksia äiti ja madonna -myytin sydämeen. Samalla Taylor ruumiillisti ja kyseenalaisti amerikkalaisen unelman yhden puolen. Yhtä herkkä hän on vuosikymmenen lopulla Maggie the Catina. Vaikka Tennessee Williamsin näytelmää jouduttiin siistimään, elokuvassa on voimaa nimenomaan päätähtiensä Newmanin ja Taylorin vuoksi, jotka molemmat pystyvät tuomaan sanattomasti esiin totuuksia, joista näytelmässä saatettiin puhua suoraan.
Tell mama all...
Lopulta Taylorin valkokangasuralle mahtuu hämmästyttävän vähän sellaista, mikä jäisi todella puhuttelemaan. Jättiläinen on tietenkin ohittamaton, mutta se muistetaan ennen muuta James Deanista. Lapsuusvuosilta jäljelle jäivät Lassie palaa kotiin, National Velvet ja kaksi Spencer Tracyn tähdittämää hääkomediaa, jotka ovat kokonaisuutena eri asia kuin tähden aikuisiän roolit. Jotenkin kaiken kiteyttävää on, että kun Hollywood lähti tekemään elokuvaa historian kuuluisimmasta naisihanteesta, Kleopatrasta, ainoa kyseeseen tuleva valinta rooliin oli Elizabeth Taylor. Ja silloin olisi pitänyt kysyä, kannattaako elokuvaan ensinkään ryhtyä. Sotkuinen suhde Richard Burtoniin toi odottamattomia sävyjä sekä Taylorin uravalintoihin että yksityiselämään, joista rikkain muisto on Kuka pelkää Virginia Woolfia, jälleen näytelmäfilmatisointi, jälleen vahva ohjaaja - Mike Nichols - ja...upea onnistuminen Burtonin rinnalla. Tämä yhdessä John Hustonin Heijastuksia kultaisessa silmässä -draaman kanssa olisi voinut aloittaa uuden luvun näyttelijänuralla, mutta siirto modernimpaan ilmaisuun jäi toteutumatta. Tähden rooli voitti.
Koska Taylor ei aktiivisesti jatkanut näyttelijänä 70-luvun jälkeen - ja muuten merkityksellisesti toisista syistä kuin Greta Garbo -, hänen kuolemansa on hänen lähipiirinsä ulkopuolisen maailman kannalta kuin muiston hautaus. Se on vähemmän kuin 50-luvun alussa olisi voinut odottaa, se on vähemmän kuin mihin legenda oikeuttaa.
Elizabeth Taylorin poismenon merkitys on siinä, että kaikki siteet vanhaan Hollywoodin tähtitehtaaseen ovat nyt katkenneet. Taylor oli kulta-ajan Hollywoodin viimeinen aito aatelinen, sen ihanteen perillisetön edustaja, joka piti glamouria ja tyyliä esiintymistaidon korkeimpina tavoitteina. Tämä alkuperäinen tähtikulttuuri oli ja on valtavan voimakas vaikuttaja kollektiivisessa tajunnassa sen muovatessa näyttelijöistä myyttejä ja satuolentoja. Se on antanut meille ehtymättömän varaston ikonista kuvastoa, joka heijastaa esteettistä ihanteellisuutta, ihmisen kauneimpien puolien esiin tuomista. Se on antanut meille myös legendan Hollywood Babylonista. Ja Elizabeth Taylorin jälkeen ketään ei ole jäljellä edustamassa molempia ääripäitä ja kaikkea niiden väliltä.
Olennaisin Tayloriin liittyvä kysymys on se, oliko hän näyttelijä. Se Taylor, jonka keltainen lehdistö hautasi, ei ainakaan ollut: hänet hyvästeltiin kuin kuninkaallinen, kuin kuuluisuus, jonka ura ja saavutukset olivat sinänsä merkityksettömiä. Elizabeth Taylor pysyi kuuluisuutena lähes neljäkymmentä vuotta varsinaisesti tekemättä elokuvia. Sillä Elizabeth Taylor oli Tähti. Hän luopui lahjakkuutensa hyödyntämisestä kameroiden edessä ylellisen elämän ja henkilökultin keskipisteenä paistattelemisen vuoksi. Toinen tähti, Paul Newman, jonka rinnalla Taylor teki ehkä kokoavimman roolinsa Kissa kuumalla katolla -näytelmän filmisovituksessa, palveli näyttelijän kutsumustaan viimeiseen hetkeen asti. Miksei siis Taylor?
Kenties kysymykseen voi vastata: koska hän oli ensisijaisesti valovoimainen ja vasta toissijaisesti lahjakas. Eikä valovoimaisuutta kannata aliarvioida, se on merkittävä lahja, josta kamera saa syödäkseen. Elizabeth Taylorin valovoimaisuus ruokki kameraa ylenpalttisesti. Kuva oli kiehtova jo pelkästään, jos Taylor näkyi siinä. Sama se tekikö hän mitään. Mutta vahva ohjaaja kykenee käyttämään näyttelijän valovoimaisuutta osana dramaturgista kokonaisuutta. Siksi esimerkiksi George Stevensin Paikka auringossa on Taylorin filmografiassa unohtumaton. Ihmisluonnon sävyrikkauden hahmottaminen tässä elokuvassa on virtuoosimaisen Montgomery Cliftin harteilla, mutta vasta 19-vuotias Taylor on yhtä lailla sensaatiomainen Stevensin luodessa etenkin hänen lähikuviensa kautta järisyttäviä leikkauksia äiti ja madonna -myytin sydämeen. Samalla Taylor ruumiillisti ja kyseenalaisti amerikkalaisen unelman yhden puolen. Yhtä herkkä hän on vuosikymmenen lopulla Maggie the Catina. Vaikka Tennessee Williamsin näytelmää jouduttiin siistimään, elokuvassa on voimaa nimenomaan päätähtiensä Newmanin ja Taylorin vuoksi, jotka molemmat pystyvät tuomaan sanattomasti esiin totuuksia, joista näytelmässä saatettiin puhua suoraan.
Lopulta Taylorin valkokangasuralle mahtuu hämmästyttävän vähän sellaista, mikä jäisi todella puhuttelemaan. Jättiläinen on tietenkin ohittamaton, mutta se muistetaan ennen muuta James Deanista. Lapsuusvuosilta jäljelle jäivät Lassie palaa kotiin, National Velvet ja kaksi Spencer Tracyn tähdittämää hääkomediaa, jotka ovat kokonaisuutena eri asia kuin tähden aikuisiän roolit. Jotenkin kaiken kiteyttävää on, että kun Hollywood lähti tekemään elokuvaa historian kuuluisimmasta naisihanteesta, Kleopatrasta, ainoa kyseeseen tuleva valinta rooliin oli Elizabeth Taylor. Ja silloin olisi pitänyt kysyä, kannattaako elokuvaan ensinkään ryhtyä. Sotkuinen suhde Richard Burtoniin toi odottamattomia sävyjä sekä Taylorin uravalintoihin että yksityiselämään, joista rikkain muisto on Kuka pelkää Virginia Woolfia, jälleen näytelmäfilmatisointi, jälleen vahva ohjaaja - Mike Nichols - ja...upea onnistuminen Burtonin rinnalla. Tämä yhdessä John Hustonin Heijastuksia kultaisessa silmässä -draaman kanssa olisi voinut aloittaa uuden luvun näyttelijänuralla, mutta siirto modernimpaan ilmaisuun jäi toteutumatta. Tähden rooli voitti.
Koska Taylor ei aktiivisesti jatkanut näyttelijänä 70-luvun jälkeen - ja muuten merkityksellisesti toisista syistä kuin Greta Garbo -, hänen kuolemansa on hänen lähipiirinsä ulkopuolisen maailman kannalta kuin muiston hautaus. Se on vähemmän kuin 50-luvun alussa olisi voinut odottaa, se on vähemmän kuin mihin legenda oikeuttaa.
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Surreal Sundays
Lauantaina Monroen kevätsarja jatkuu Michael Winterbottom-tuplanäytöksellä, eikä leffaviikkoa tarvitse siihen lopettaa, sillä sunnuntai-illan piristykseksi Volumessa järjestetään Surreal Sundays klubi-ilta, jossa tällä kertaa näytillä myös elokuvia!
Illan ohjelmistoon kuuluvat seuraavat elokuvat:
Heavy Metal (Suomi, 2006) – Zaida Bergroth
Benigni (Suomi, 2006) – Elli Vuorinen, Jasmiini Ottelin, Pinja Partanen
Mies (Suomi, 2010) – Ismo Torvinen
Elokuvien kesto noin 40 minuuttia, Aloitamme klo 20.15!
Tervetuloa 27.3. Volumeen, elokuvien lisäksi luvassa livemusiikkia ja taidetta monessa muodossa. Ovet avataan kello 20 ja ilta jatkuu aina kello neljään saakka, sisäänpääsy on ilmainen!
Illan ohjelmistoon kuuluvat seuraavat elokuvat:
Heavy Metal (Suomi, 2006) – Zaida Bergroth
Benigni (Suomi, 2006) – Elli Vuorinen, Jasmiini Ottelin, Pinja Partanen
Mies (Suomi, 2010) – Ismo Torvinen
Elokuvien kesto noin 40 minuuttia, Aloitamme klo 20.15!
Tervetuloa 27.3. Volumeen, elokuvien lisäksi luvassa livemusiikkia ja taidetta monessa muodossa. Ovet avataan kello 20 ja ilta jatkuu aina kello neljään saakka, sisäänpääsy on ilmainen!
torstai 24. maaliskuuta 2011
Monroe Cup 2, Leffavisa 2/6
Iguana 11 pt. (1./4./x/x/x/x)
400 Kekkosta 11 pt. (4./1./x/x/x/x)
Nalle 11 pt. (3./2./x/x/x/x)
Franklin Pangborn 9 pt. (1./6./x/x/x/x)
Peter Lorren silmät 7 pt. (6./3./x/x/x/x)
Savage Streets 6 pt. (5./5./x/x/x/x)
Team M 2 pt. (8./7./x/x/x/x)
Albatrossi 1 pt. (7./-/x/x/x/x)
Ratpack 1 pt. (8./-/x/x/x/x)
Veripersepellet 1 pt. (10./-/x/x/x/x)
Perustrivia (12 pt.)
1. Mitkä kaksi elokuvaa palkittiin tämän vuoden Tampereen elokuvajuhlilla kotimaisen kilpailun pääpalkinnolla? (2 pt.)
- Taulukauppiaat ja Kuvitettu kaupunki/Illustrated City.
2. Mitä tulee oikeaoppiseen Shirley Temple -drinkkiin? (4 pt.)
- Kaksi osaa ginger alea (tai sitruuna-limetti-soodaa), yksi osa appelsiinimehua, tilkka grenadiinia sekä maraschino-kirsikka.
3. Kenen viimeiseksi ohjaukseksi jäi vuoden 1981 All The Marbles eli California Dolls, päätähtenä Peter Falk? (1 pt.)
- Robert Aldrich
4. Missä muissa maissa kuin Suomessa Finnkinolla on elokuvateattereita? (3 pt.)
- Viro, Latvia ja Liettua
5. Ketkä kaksi kohtasivat Roomassa Ettore Scolan vuoden -78 elokuvassa? (2 pt.)
- Marcello Mastroianni ja Sophia Loren
Yhdistävä tekijä
6. Kuka yhdistää tv-sarjaa Alan Partridge Show ja elokuvia 24 Hour Party People, Tristram Shandy ja Yö museossa? (2 pt.)
- Steve Coogan
7. Kuka yhdistää elokuvia Karamazovin veljekset, Nürnbergin tuomio ja Miss Kovis? (2 pt.)
- William Shatner
8. Kuka yhdistää elokuvia Ghosts...of the civil dead, The Proposition - ehdotus, vuoden 2009 Tie ja Filkkareilla nähty puolalaislyhäri Millhaven? (2 pt.)
- Nick Cave
9. Mikä elokuva yhdistää seuraavia näyttelijöitä: Goldie Hawn, Edward Norton, Drew Barrymore ja Julia Roberts? (2 pt.)
- Everyone Says I Love You, ohj. Woody Allen
10. Mikä elokuva-ammatti yhdistää seuraavia ohjaajia: David Lean, John Sayles, Aki Kaurismäki ja Joel Coen? (2 pt.)
- Leikkaaja, tuottaja, käsikirjoittaja
Vihjeosio
11. Kuka kuuluisa laulaja?
4 pt. Hänen nimikaimansa on ohjannut elokuvat Salton Sea, Eagle Eye ja I Am Number Four.
2 pt. Hänen toinen kaimansa on näytellyt mm. elokuvissa Koston suudelma, Jade ja Session 9.
1 pt. Mario Lanza esitti tätä italialaistenoria vuoden 1951 elämäkertaelokuvassa.
- Caruso
12. Kuka kirjailija?
4 pt. Bertrand Tavernierin elokuva Auringonpimennys perustuu hänen romaaniinsa.
2 pt. Hän käsikirjoitti Kubrickin elokuvat Peli on menetetty ja Kunnian polut.
1 pt. Hänen rikosromaanejaan ovat filmanneet sellaiset nimiohjaajat kuin Sam Peckinpah, James Foley, Stephen Frears sekä Michael Winterbottom.
- Jim Thompson
13. Kuka näyttelijä?
4 pt. Hän näytteli Lerneriä Platoonissa.
2 pt. Vuonna 1997 hän ohjasi elokuvan Soturi, jossa näytteli mm. Marlon Brando.
1 pt. Hän näytteli pääosan Emir Kusturican Arizona Dreamissä ja Cesaria Sally Potterin elokuvassa Mies joka itki.
- Johnny Depp
Musaosio (9 pt.)
14. Kuka ohjaaja-näyttelijä laulaa? (1 pt.) - Kalle Holmberg
15. Mikä elokuva, kuka sävelsi ja kuka sanoitti? (3 pt.) - West Side Story, Leonard Bernstein, Stephen Sondheim
16. Mikä elokuva? (1 pt.) - Sävel ja sanat/Music And Lyrics ("Entering Bootytown")
17. Elokuva ja esittäjä? (2 pt.) - Crazy Heart, Jeff Bridges
18. Elokuva ja esittäjä? (2 pt.) - Crazy Heart, Colin Farrell
Perustrivia (12 pt.)
1. Mitkä kaksi elokuvaa palkittiin tämän vuoden Tampereen elokuvajuhlilla kotimaisen kilpailun pääpalkinnolla? (2 pt.)
- Taulukauppiaat ja Kuvitettu kaupunki/Illustrated City.
2. Mitä tulee oikeaoppiseen Shirley Temple -drinkkiin? (4 pt.)
- Kaksi osaa ginger alea (tai sitruuna-limetti-soodaa), yksi osa appelsiinimehua, tilkka grenadiinia sekä maraschino-kirsikka.
3. Kenen viimeiseksi ohjaukseksi jäi vuoden 1981 All The Marbles eli California Dolls, päätähtenä Peter Falk? (1 pt.)
- Robert Aldrich
4. Missä muissa maissa kuin Suomessa Finnkinolla on elokuvateattereita? (3 pt.)
- Viro, Latvia ja Liettua
5. Ketkä kaksi kohtasivat Roomassa Ettore Scolan vuoden -78 elokuvassa? (2 pt.)
- Marcello Mastroianni ja Sophia Loren
Yhdistävä tekijä
6. Kuka yhdistää tv-sarjaa Alan Partridge Show ja elokuvia 24 Hour Party People, Tristram Shandy ja Yö museossa? (2 pt.)
- Steve Coogan
7. Kuka yhdistää elokuvia Karamazovin veljekset, Nürnbergin tuomio ja Miss Kovis? (2 pt.)
- William Shatner
8. Kuka yhdistää elokuvia Ghosts...of the civil dead, The Proposition - ehdotus, vuoden 2009 Tie ja Filkkareilla nähty puolalaislyhäri Millhaven? (2 pt.)
- Nick Cave
9. Mikä elokuva yhdistää seuraavia näyttelijöitä: Goldie Hawn, Edward Norton, Drew Barrymore ja Julia Roberts? (2 pt.)
- Everyone Says I Love You, ohj. Woody Allen
10. Mikä elokuva-ammatti yhdistää seuraavia ohjaajia: David Lean, John Sayles, Aki Kaurismäki ja Joel Coen? (2 pt.)
- Leikkaaja, tuottaja, käsikirjoittaja
Vihjeosio
11. Kuka kuuluisa laulaja?
4 pt. Hänen nimikaimansa on ohjannut elokuvat Salton Sea, Eagle Eye ja I Am Number Four.
2 pt. Hänen toinen kaimansa on näytellyt mm. elokuvissa Koston suudelma, Jade ja Session 9.
1 pt. Mario Lanza esitti tätä italialaistenoria vuoden 1951 elämäkertaelokuvassa.
- Caruso
12. Kuka kirjailija?
4 pt. Bertrand Tavernierin elokuva Auringonpimennys perustuu hänen romaaniinsa.
2 pt. Hän käsikirjoitti Kubrickin elokuvat Peli on menetetty ja Kunnian polut.
1 pt. Hänen rikosromaanejaan ovat filmanneet sellaiset nimiohjaajat kuin Sam Peckinpah, James Foley, Stephen Frears sekä Michael Winterbottom.
- Jim Thompson
13. Kuka näyttelijä?
4 pt. Hän näytteli Lerneriä Platoonissa.
2 pt. Vuonna 1997 hän ohjasi elokuvan Soturi, jossa näytteli mm. Marlon Brando.
1 pt. Hän näytteli pääosan Emir Kusturican Arizona Dreamissä ja Cesaria Sally Potterin elokuvassa Mies joka itki.
- Johnny Depp
Musaosio (9 pt.)
14. Kuka ohjaaja-näyttelijä laulaa? (1 pt.) - Kalle Holmberg
15. Mikä elokuva, kuka sävelsi ja kuka sanoitti? (3 pt.) - West Side Story, Leonard Bernstein, Stephen Sondheim
16. Mikä elokuva? (1 pt.) - Sävel ja sanat/Music And Lyrics ("Entering Bootytown")
17. Elokuva ja esittäjä? (2 pt.) - Crazy Heart, Jeff Bridges
18. Elokuva ja esittäjä? (2 pt.) - Crazy Heart, Colin Farrell
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)