FilmiLiekki

Cary Grantin huonoin rooli

2012-01-27T15:16:00.000+02:00

Näin ilmaisi mielipiteenään Cary Grant itse, että kaikista rooleistaan hänelle vähiten mieluisa oli teatterikriitikko näytelmäfilmatisoinnissa Arsenikkia ja vanhoja pitsejä.

Grant saattoi kyllä olla niin suuri näyttelijä, että hänen arviotaan voisi pitää oikeaan osuneena. Hän sulautui olemuksellaan niin luonnollisesti elokuvan kielen palvelukseen, että jo mielikuvituskin joutuu koville koittaessaan sovittaa yhteen Cary Grantia ja huonoa näyttelemistä. Joka tapauksessa, vaikka pitäisimmekin kasvattajatätiensä kauhistuttavasta maailmanparannusmissiosta selville pääsevää kriitikkoparkaa Grantin huonoimpana roolina, on hän siltikin varsin hauska ja valloittava.

Arsenikkia ja vanhoja pitsejä kuuluu välitöiden rehevään alalajiin eikä pyri yleisön hauskuuttamista ylevämpään. Ohjauksesta vastaa kuitenkin mestari, Frank Capra, jonka töistä vielä 65-80 vuodenkin jälkeen muistetaan It Happened One Night, Mr. Smith lähtee Washingtoniin ja Ihmeellinen on elämä, vähintään puolen tusinan huomion arvoisen teoksen jäädessä maininnatta. Niinpä työn ammattimaisuus on Arsenikissakin kovaa luokkaa, vaikka kiireiset tuotanto-olosuhteet estivät täysin hiotun lopputuloksen.

Komedian tulilinjalle joutuvat sitoutumiskammo, muutoksen pelko, terve järki sekä perheen pyhyys hääpäivänään kosmisen vitsin pyöritettäväksi joutuvan Grantin koittaessa jonglöörata lemmenkipeän nuorikon, murhaajaveljen paluun, kahden hellyttävän sarjamurhaajatädin sekä yleisen mielipuolisuuden sirkuksessa. Pakotetun oloisen alkukehittelyn jälkeen Capra saa kunnolla otteen pihvistä ja pyörittää olohuoneeseen keskittyvää hullunmyllyä mehukkaasti ja useinkin näytelmällisyyden onnistuneesti häivyttäen. Grantista ja monista mehevästi luonnostelluista sivuhahmoista huolimatta elokuvan varastavat suvereenisti Raymond Massey ja Peter Lorre reippaasti lain väärällä puolella operoivana aisaparina. Mukavan sattuman kautta taannoin Mildred Piercessä muistettavasti esiintynyt Jack Carson tekee nytkin mainion roolin nuorena konstaapelina, jolta jää aika paljon huomaamatta.

Huomioimatta ei jää myöskään näytelmän kirjoittaneen Joseph Kesselringin henkilökohtaisen tason piruilu hänen tehdessään kauhun keskipisteeseen joutuvasta mielenterveyttään epäilevästä päähenkilöstä teatterikriitikon...

Näytelmästä muuten sukeutui suuri hitti, itse asiassa yhä suosittu klassikko, mikä aiheutti Capralle harmaita hiuksia. Oli sovittu näet sopimus sellainen, ettei elokuvaa saanut julkaista ennen näytelmän sulkeutumista. Capra joutui odottamaan valmiin elokuvansa kanssa yli kaksi vuotta. Grant ilmeisesti olisi odottanut pidempäänkin.

Theo Angelopoulos on kuollut

2012-01-26T12:58:00.003+02:00

Ateenalainen elokuvantekijä Theodoros Angelopoulos (1935-2012) on kuollut. Kautta maailman korkealle arvostettu ohjaaja oli jo 1970-luvulta lähtien maansa tunnetuin, ja usein ainoa nimeltä muistettu, elokuvataiteilija. Hän joutui kaksi päivää sitten moottoripyörällä liikkuneen, vapaalla olleen ja ilmeisesti päihtyneen poliisin yliajamaksi.

14 pitkää elokuvaa sekä lyhytelokuvia käsittävän elämäntyön aloitti Reconstruction (tässä artikkelissa käytetään pääasiassa elokuvien kv. otsikoita) vuonna 1970. Alkanut vuosikymmen toi ohjaajalle paljon huomiota festivaaleilla: yksi päätöistä, The Travelling Players (1975), palkittiin Cannesissa kriitikkojen FIPRESCI-palkinnolla. Vuoden -80 Megalexandros voitti Venetsiassa Kultaisen leijonan. Voyage to Cythera (1983) palkittiin Cannesissa käsikirjoituksestaan. Kansainvälisesti huomatuimpia Angelopouloksen teoksia on Usvainen maisema (1988), josta Angelopoulokselle annettiin parhaan ohjaajan palkinto sekä viisi muuta palkintoa Venetsiassa, ja elokuva palkittiin Felixillä vuoden parhaana eurooppalaisena elokuvana.

Odysseuksen katse (1995) aloitti tietyssä mielessä uuden kauden ohjaajan kansainvälisellä uralla. Harvey Keitelin tähdittämää teosta levitettiin Suomessakin sen saatua Cannesissa Grand Prix'n. Mainituilla festivaaleilla Angelopoulos, joka odotti elokuvalleen Kultaista Palmua, mutta hävisi Kusturican Undergroundille, aiheutti skandaalin osoittamalla avoimesti mielipahansa ja halveksuntansa kakkospalkintoa kohtaan. Seuraava teos, Ikuisuus ja päivä, voittikin sitten vuoden 1998 Kultaisen Palmun.

Kaksi seuraavaa elokuvaa kuuluivat osana laajaa Trilogiaa. Angelopoulos kuoli kesken uusimman elokuvansa kuvauksia: Kreikan talouskriisiä käsittelevä teos saa ensi-iltansa tänä vuonna.

Angelopouloksen elokuvat olivat korostetun eurooppalaisia teemoiltaan ja maailmankuvaltaan. Niiden älyllinen, tarkoituksellisen hidassoutuinen tyyli ui voimakkaasti vastavirtaan kaupallisen elokuvan periaatteisiin nähden. Kestoltaan hänen elokuvansa olivat milloin kaksi- milloin nelituntisia. Kuvakieli oli viimeiseen asti harkittua ja usein virtuoosimaisena pidettyä. Erityisen huomion ansaitseva yhteistyökumppani oli säveltäjä Eleni Karaindrou, jonka töitä Angelopouloksen elokuviin on julkaistu erinomaisina levytyksinä.

Ihmisen unelma mahtuu säilykepurkkiin

2012-01-26T09:00:00.001+02:00

Alkuun ärsyttää joutua kuuntelemaan tyhmyyttään ja tietämättömyyttään ylettömän määrän lapsia hankkineen köyhän brasilialaisnaisen unelmista. Tuntuu, että liikutaan asian vieressä. Elokuvan edetessä alkaa kuitenkin ymmärtää kuinka ja miksi jokaisella osasella on paikkansa kokonaisuudessa.

Säilykepurkki ei uneksi. Ihmiset, jotka niitä valmistavat, uneksivat, mutta eivät säilykkeistä.

Tähän runkoon Säilöttyjä unelmia kasvattaa oksansa Katja Gauriloffin vaikuttavassa dokumentissa, joka, hämmästyttävää kyllä, on esikoisteos. Tavoitteiltaan poikkeuksellisen kunnianhimoinen ja toteutuksensa mittasuhteilta suomalaisittain ennennäkemätön teos valottaa globalisaation mekanismeja sen mitättömimmän yhteisen nimittäjän kautta.

Että yhden säilykepurkillisen valmistusprosessi vaati kuvauksia kymmenessä eri maassa, on sanoma jo itsessään. Tehdäkseen ymmärrettäväksi, mitä tämä tarkoittaa, Gauriloff tarvitsee kasvoja "purkin takaa" kertomaan maailmankatsomuksistaan. He ovat ihmisiä, jotka tuottavat sen sianlihan, kanan, naudan, oliiviöljyn ja tomaatit, jotka yksi säilyke sisällään pitää. Ja kaikkia heitä yhdistää kouluttamattomuus, tavoitteellisuuden puute sekä köyhyys. Esimerkiksi Tanskasta löytyy sikalassa työskentelevä mies, joka on syntymästään asti ollut hieman muita hitaampi; ja puolalaisesta teurastamosta löytyy sataprosenttinen psykopaatti. Heillä kaikilla on tarinansa ja heidän kaikkien kädet ovat koskettaneet päivällistämme.

Elokuvan viesti osataan myös tuoda perille tyylillä. Kameraa (pääkuvaajana työskenteli Heikki Färm) käytetään tarkasti, seurauksena todellisia kompositioita, joiden arkkitehtonisuus hyväilee esteettisiä vaistoja samalla kun ne asettavat maailman johdonmukaiseen järjestykseen. Erityisen hienosti Gauriloff ratkaisee eläinten teurastamisen kuvantamisen. Näiden jokapäiväistä työtä kuvaavien jaksojen katsominen ottaa koville, mutta niillä ei pyritä lyömään katsojan moraalia poskelle. Elokuva asettaa kysymykset, mutta ei pyri syöttämään niihin vastauksia.

Riippumatta kunkin henkilökohtaisista ruokatottumuksista Säilöttyjä unelmia katsoessa ei pääse ummistamaan silmiään jokaisessa kymmenessä kolkassa vallitsevasta luonnottomuudesta ruuantuotannon prosessissa. Voit syödä lihaa, kasviksia tai kalaa (joka muuten puuttuu kuvasta), mutta kuka haluaa ruokansa lautaselle näin teollisen, kylmän ja liukuhihnamaisen prosessoidusti? Se on henkilökohtainen kysymys, ja vastaukset voisivat, voisivat, muuttaa maailmaa.

Perheessä vara parempi

2012-01-25T08:15:00.003+02:00

Viisi ohjausta signeerannut amerikkalainen Alexander Payne osaa tehdä elokuvia. Erityisesti hänen kolme viimeistä työtään ovat fiksuja, tarkkoja ja tasapainoisia henkilökeskeisiä draamoja. Uusimmassa, Havaijille sijoittuvassa teoksessa nämä attribuutit alkavat käydä jo sietämättömiksi.

Paitsi että The Descendants tarjoaa antaumuksella niskalaukausta suomen kielelle, se kertoo myös tuiki tavallisen tarinan amerikkalaisesta ydinperheestä kriisissä. Sen katseleminen sujuu vaivattomissa ja miellyttävissä merkeissä, kaiken ollessa niin kohdallaan kuin vain elokuvakoulussa oppia voi. Kamera seuraa kohtausta aina loogisimmasta paikasta eikä käsikirjoituksesta löydy turhia vuorosanoja - ainakaan ilman suurennuslasia. Samaahan voi sanoa jo kahdeksan vuotta sitten ilmestyneestä edeltäjästä Sideways, josta ihan kaikki pitivät, kaiketi koska siinä ei ollut mitään mikä olisi silittänyt vatsakarvaan. Toisin kuin Paynen ilman muuta parhaassa elokuvassa, Vaalit (Election).

Jälkeläisten ongelma liittyy siihen, että siitä on imetty mehukkaimmat nesteet pois. Ei ole Paul Giamattia huutamassa "No! I won't drink any fucking Merlot!" Thomas Hayden Churchille eikä kukaan ole sanomassa Reese Witherspoonista, että "her pussy gets incredibly wet". Vaikka viihdyttäväksi rakennettu, Jälkeläiset tuntuu selvästi vähemmän humoristiselta kuin aikaisemmat työt. Kahdeksan vuotta on pitkä aika, ja sinä aikana Payne on täyttänyt jo viisikymmentä.

Onneksi suurin osa eniten luetuista elokuvakriitikoista liikkuu samaten viisissäkymmenissä. Mutta toisaalta, Jälkeläiset on voittanut puolelleen kaiken ikäisiä ihmisiä, koska sen tarina tuntuu turvallisen tutulta, pääosaa vetää karismaattinen supertähti ja kokonaisuus taittuu kaikkien sääntöjen mukaisesti. En sano, että Jälkeläisiä katsomaan menevät joutuvat kärsimään huonosta elokuvasta.

Askarruttaa vain kosmetiikkajätin kyseenalainen mainoslause because you're worth it, joka toisaalta pitää sisällään kuluttajia kohtaan alentuvan suhtautumisen ja kontekstistaan irrotettuna pohtimisen arvoisen filosofisen julkilausuman. Nimittäin, ennen vanhaan elokuvat kuten Jälkeläiset, Sivupolut, Kuninkaan puhe, Kaunis mieli, monet muut,olisivat täyttäneet perjantai-illan perusviihteen paikan, niihin olisi suhtauduttu pätevästi kokoonpantuina paketteina, joista saa mielen iloa. Mutta nykyään ne kelpaavat palkittaviksi aikamme parhaina elokuvina. Kyllä muuten Terrence Malick varmasti veti maidot nenäänsä, kun hän sai todeta elokuvansa hävinneen Golden Globeissa tälle mukavalle perhedraamalle eikä esimerkiksi Scorsesen tai Spielbergin töille. No kuitenkin, elokuvien pitäisi olla meidän aikamme ja vaivamme arvoisia ts. meillä täytyy olla oikeus vaatia parempaa.

George Clooneyn tasapainoinen esiintyminen Jälkeläisissä käy myös tästä esimerkiksi. Siitä ei ole pahemmin moitteen sanaa sanottavana ja sen älykkyyttä voi jopa ihailla. Samalla sen voi todeta myös riskittömäksi. Tästä suorituksesta on pidetty, koska se ensinnäkin on hyvää näyttelemistä, mutta myös koska kenelläkään ei riitä mielikuvitusta toivoa roolilta minkään muun laista tulkintaa. Mutta joku osaisi kenties nähdä, mitä todella sävykäs luonnenäyttelijä olisi voinut tuoda siihen lisää.

Ja Clooneyn esittämällä, avioliittonsa laimin lyömällä perheenisällä on tietysti kaksi tytärtä, joista toinen on esiteini-ikäinen pikku pentele ja toinen huumeongelman kautta kapinoiva myöhäisteini. Molemmat, mutta etenkin jälkimmäisen Payne ottaa itsestäänselvyyksinä, jotka kuuluvat amerikkalaisen perheen (ja elokuvan) kokokuvaan. Kuitenkin käsillä olisi ollut kiinnostava kysymys.

Shailene Woodleyn - joka on kiinnostava pääasiassa suoraan taivaan lahjana saatujen sääriensä ansiosta - esittämä vanhempi tytär on klisee, joka vanhempiensa tai ainakin isänsä huomion kaipuussaan sekoilee huumeiden ja alkoholin kanssa. Tarinan katalysaattorina toimii onnettomuuden jäljiltä koomassa viruva äiti, ja uutta yhteyttä perheeseensä etsivä isä tuntee totta kai vastuuta tyttärensä toimista. Mutta meillä on tässä modernista koululaitoksesta ja turvatusta kasvatuksesta nauttiva vesa eikä ilman parempaa tietoaan toimiva slummilapsi. Näin taatusti maailman asioista perillä ollut Alexandra-tytär on tehnyt riskeistä tietoisen, punnitun valinnan. Miksei siis Matt-isä voisi sälyttää osaa vastuusta hulttiotytölleen? Ainakin tämä kysymyksen asettelu jää kokonaan käsittelemättä, sen sijaan Alexandran muutos aktiiviseksi toimijaksi tarinassa perustellaan...niin, en tiedä miten. Niin siinä vain käy.

Jälkeläiset on taitavasti tehty elokuva, jolla on fiksuja asioita sanottavanaan siitä, miten me kohtelemme perintöämme, mikä se onkaan. Mutta sen menestys todistaa vielä enemmän siitä, että perusasioiden, kuten perheen ja eläinten, kanssa ei voi mennä vikaan. Ihmiset menettävät arvostelukykynsä, kun heille näytetään jotain, mihin he voivat helposti samastua. Niinkin lahjakkaalta elokuvantekijältä kuin Alexander Payne saa odottaa enemmän. Because you're worth it.

Luovuus on leikissä: elokuvantekijä Anssi Kasitonni

2012-01-24T15:36:00.001+02:00

Ars Fennica -palkitun Anssi Kasitonnin koko elokuvatuotanto on nähtävillä helsinkiläisessä Amos Anderssonin taidemuseossa.

Se tuotanto käsittää kymmenen lyhytelokuvaa mukaan laskien omat musiikkivideot (Squirrel Song, Heart Is A Flying Fortress, Bachelorism), jotka pohjautuvat niiden emoelokuviin. Kotikutoisissa töissä puhuu lahjakas findie-ohjaaja, joka on kasvanut luomutuotetulla b-elokuvalla ja osaa leikkiä elokuvanteon työkaluilla.

Missään tämä "kasitonnisuus" ei näy paremmin kuin erikseen esiin nostetulla uutuudella Planet of Sexes. Kengännauha-scifin kunniakkaaseen perinteeseen nojautuva miniavaruusooppera esittelee avaruuslentäjä Adamin, joka tekee pakkolaskun Venukselle, "the planet of the female", ja kohtaa siellä alkuperäiskansan, joka kommunikoi garage-rockilla. Musiikki on tarttuvaa, rytmitys sattuvaa ja suurella vaivalla käsin tehdyt lavasteet sekä edwoodimaisesti siimat näkyville jättävät erikoistehosteet ilahduttavat. Elokuva on toteutettu harvinaisella Wide-Ass Kasiscopella - kuvasuhde 2.66:1 -, joka saa värit ja rajaukset näyttämään kauniilta.

Kasimillisellä on kuvattu muutkin päätyöt, mikä tekee niiden katsomisesta nautinnollisen kokemuksen. Kolkuttajat vaikuttaa staattiselta kertomukselta kahden maalaisserkun valmistautumisesta pankkiryöstöön, mutta puolivälissä se kurvaa äkkiväärästi maan alle seuraamaan animaation keinoin kahden kummallisen "myyrän" päivän alkamista.

Animaattorina Kasari on parhaimmillaan lastenelokuvan tyylisessä Liitäjät-tarinassa, joka näyttää tapahtumaketjun, jonka seurauksena eräs metsäkeinottelija kohtaa loppunsa. Valaistukseen on kiinnitetty poikkeuksellista huomiota, ja Liitäjät saattaa olla ainutkertainen mahdollisuus nähdä itseään kitaralla säestävän teiniliito-oravan laulavan.

Ehkäpä parhaana esimerkkinä ohjaajan tunnusomaisesta "kaikki ideat ovat käyttökelpoisia" -periaatteesta toimii sukellusveneeseen sijoittuva Tutkijat. Kovin pitkänlaisesta alkujaksosta kärsivä pienoiselokuva kehittyy yllättäväksi Toho-taisteluksi hirmuista petoa vastaan, millä on varsin odottamattomia seurauksia selvinneiden joukossa.

Ohjaajan toista puolta edustavat kokeilevammat ja huolimattomammat (vanhemmat?) videotyöt. Bells on eräänlainen kollaasi ideoita: kotivideota, animaatiota, skeittausta. Super-Show puolestaan lienee nähtävä dokumenttina luovasta prosessista. Rakkauden rapumeri on sekava animaatio eräästä baari-illasta. Kohokohdaksi nousee mainiosti rumpumaista telinettä hyväksi käyttäen toteutettu ajojakso, esimerkki taiteilijan kekseliäästä nikkarihengestä, mikä näkyy Kasitonnin kaikissa töissä, mitä lajia ne edustavatkaan.

Monroen Leffavisa, Cup1, 1/7

2012-01-20T23:56:00.007+02:00

Sijoitus Cupissa. Nimi (pisteet)

1. 400 Kekkosta (6)

1. Savage Streets (6)

3. Franklin Pangborn (4)

4. Peter Lorren Silmät (3)

5. Lume Iguamus (2)

6. Albatrossi (1)

7. Gene (1)

8. NBK (1)

9. Joukkue B (1)

Pisteiden lasku

1. sija = 6 pt.
2. sija = 5 pt.
3. sija = 4 pt.
4. sija = 3 pt.

5. sija = 2 pt.
sijat 6-100 = 1 pt.

MonroeCup1, kevät-12, 1/7 (18.1.)

Peruskysymykset:

1. Mikä Star Wars -elokuva saa kohtsillään uusintaensi-illan 3D:nä? (1 pt.)
- Pimeä uhka (Dark Menace)
2. Nimeä 3 Ágnes Hranitzkyn ohjausta. (3 pt.)
- Hranitzky on Béla Tarrin elämänkumppani ja hänen elokuviensa leikkaaja. Ohjauskrediitin hän on saanut elokuviin Werckmeister Harmoniák, Mies Lontoosta (The Man From London) ja Torinon hevonen/The Turin Horse/A Torinói ló.
3. Mitkä kolme elokuvaa kilpailivat viime vuoden parhaan elokuvan Jussista? (3 pt.)
- Le Havre, Hiljaisuus, Hyvä poika
4. Alexander Paynen uusin ohjaus saa kohta Suomen ensi-iltansa nimellä The Descendants. Kuka näyttelee sen pääosaa, mihin se sijoittuu, mikä oli Paynen edellinen elokuva ja miten The Descendants kääntyy suomeksi? (4 pt.)
- George Clooney; Havaijille; Sideways; perilliset/jälkeläiset tai lapset (puoli pt.)
5. Kuka 80-luvulla aloittanut feministiohjaaja otti taiteilijanimensä 1800-luvun kuuluisimmalta (väitetyltä) kirvesmurhaajalta? (1 pt.)
- Lizzie Borden (alk. Linda Borden)

A vai B?
Joukkueet vastaavat jompaan kumpaan kohtaan per kysymys: A=1 pt., B=2 pt.

6. A) Minkä elokuvansa Hitchcock ohjasi 3D:nä? B) Hitchiä ei koskaan palkittu Oscarilla ohjaajana, mutta mikä hänen elokuvistaan voitti parhaan elokuvan pystin?
- A) Täydellinen murha (Dial M for Murder) B) Rebecca
7. A) Kuka on Rodrigo Prieto? B) Kuka sävelsi musiikin The Othersiin?
- A) (Elo)kuvaaja, mm. Brokeback Mountain; Lust, Caution; Babel B) Ohjaaja Alejandro Amenábar
8. A) Mikä elokuva palkittiin vuoden 2010 parhaan elokuvan Oscarilla? B) Mikä elokuva palkittiin viime sunnuntaina parhaan draamaelokuvan Kultaisella maapallolla?
- A) Kuninkaan puhe (King's Speech) B) The Descendants
9. A) Kenen ohjaus on Parfyymi (2006)? B) Mikä erikoisuus erottaa sen päähenkilön muista ihmisistä?
- A) Tom Tykwer B) Epätavallisen tarkka hajuaisti (ainakin elokuvan alussa)
10. A) Kenen ohjaus oli Ginger ja Fred (1986)? B) Kuka teki toistaiseksi viimeisen pääosansa elokuvassa Seitsemän elämää (2008)?
- A) Federico Fellini B) Will Smith

Vihjeet:

11. Kuka amerikkalainen näyttelijä?
4 pt. Hän täyttää maaliskuussa 60. Hän soittaa bassoa tällä 70-lukulaisella ykköshitillä: http://www.youtube.com/watch?v=Hn-enjcgV1o
2 pt. 1983 hän näytteli Ruggeroa Giacomo Battiaton Armottomassa taistelussa. -87 hän näytteli ainoan pääosansa leffassa kovaa peliä Havaijilla, yhdessä neljän Playboy Playmaten kanssa.
1 pt. Animaatiossa Bolt hän teki pienen ääniroolin kuuluisimman roolinsa mukaan nimettynä Dr. Forresterina.
- Ronn (Ronald) Moss

12. Mikä elokuva?
4 pt. Ilmestyi vuonna -85. Tuottajina George Lucas ja Francis Ford Coppola. Musiikin teki Philip Glass.
2 pt. Tositapahtumiin perustuvan elokuvan pääosassa Ken Ogata.
1 pt. Tämän kirjailijamuotokuvan ohjasi ja kirjoitti Paul Schrader.
- Mishima - elämän neljä lukua (Mishima: a Life in Four Chapters)

13. Kuka amerikkalainen näyttelijälegenda?
4 pt. On 58-vuotias. Valkokankaalla pääosa komediassa Boltsi hukassa (1991), pienet roolit mm. elokuvissa Life As a House ja Ilmiantaja! Näytteli tv-sarjassa Edessä uusi elämä Uuden Christinen isää ja sarjassa Chuck nimihenkilön enigmaattista isää.
2 pt. Oli kapteeni Jonathan Archer sarjassa Star Trek: Enterprise.
1 pt. Voitti mm. Golden Globen roolistaan Tri. Sam Beckettinä sarjassa Aikahyppy eli Quantum Leap.
- Scott Bakula

Musakierros (max. 8 pt.):

14. Ketkä 2 tanssivat tämän biisin tahtiin klassisessa kohtauksessa elokuvassa Happiness - Onni? (2 pt.)
- Philip Seymour Hoffman ja Camryn Mannheim -> http://www.youtube.com/watch?v=Lk9HuJtvZ88&feature=related
15. Mikä elokuva? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=-DSVDcw6iW8
- Drive
16. Mikä elokuva - suomenkielinen nimi? (1 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=axbUCR1nKRA
- Itse ilkimys
17. Mikä elokuva, kuka sävelsi? (2 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=tWMh-S7H5yg
- Dragonheart/Viimeinen lohikäärme; Randy "MacGyver" Edelman
18. Mikä elokuva, kuka pääosassa? (2 pt.) http://www.youtube.com/watch?v=wN0xK6bgQkQ
- Hustle & Flow; Terrence Howard

Joan Crawford Pierced

2012-01-20T14:25:00.000+02:00

KAVAn toimittama esittely Michael Curtiz -klassikosta Mildred Pierce (1945) erittelee tyypillisen pätevästi elokuvasta löytyviä muun muassa ajankuvaan liittyviä jänniteverkostoja, mutta unohtaa mainita yhden erityisansion: Mildred Pierce on erinomainen tarina.

Pohjimmiltaan tämä James M. Cain -filmatisointi kulkee melodraaman sävellajissa, mutta film noirin tyyliin soitettuna. Curtiz aloittaakin elokuvansa tyhjentämällä revolverin yhteen pääpelureista. Tällä tavalla sitä tuodaan eloa aristoteliseen draamaan! Mutta puikoissa hääriikin mestarismies, muiden muassa Casablancan ja Robin Hoodin seikkailujen ohjaaja.

Mildredin siis kertoessa tarinaansa, jonka helmoista löytyvät kokonaisen toiselle maailmansodalle miehensä menettäneen naissukupolven kokemukset, fokus ei koskaan poikkea pääkysymyksestä eli siitä, miten tähän peruuttamattomaan rikokseen päädyttiin ja kuka painoi liipasinta. Katsojaa hemmotellaan kunnon tarinalla, jonka luiden ympärillä on tuhdisti lihaa ja mehevät lisukkeet.

Joan Crawford muistuttaa Mildred Pierceä vähän samaan tapaan kuin eläinrakkaiden sanotaan joskus muistuttavan lemmikkejään. Kankeahko, kapealla rekisterillä operoiva tähti ei tasan ollut milloinkaan yhtä sinut esittämänsä roolin kanssa. Crawfordin työssä tuntuu sellainen rentous ja lämpö, joka syntyy, kun näyttelijä tietää tekevänsä hahmoa, jota on syntynyt esittämään. Kuten tähden myöhemmistä vaiheista voi lukea, Mildredin raudanluja yrittäjähenki resonoi esittäjässään: Crawford kohosi aikanaan Coca-Cola Co:n hallituksen pj:ksi. Kiehtovana ajankohtaisuutisena tulee tieto, että Cainin tarina on kerrottu uusiksi tv-elokuvan muodossa, jonka nimiosasta britti (!) Kate Winslet palkittiin muutamia päiviä sitten Kultaisella maapallolla.

Mildred Pierce kertoo myös sairaudesta nimeltä äitiys, nimihenkilön uhratessa kaiken kykynsä ja tarmonsa tyttärensä eteen. Jokaiselle, joka epäröi kahden vaiheilla vanhemmaksi ryhtymisestä, on Mildred Pierce omiaan painamaan vaa'ankieli järkevän päätöksen puoleen. Ann Blythin superlatiivisesti lihallistama tytär lienee nimittäin amerikkalaisen cineman kuuluisin kyy, osoitus siitä kuinka jokainen lapsi on oma yksilönsä eikä todellakaan vanhempiensa jatke.

Kaikkivoittavan äidinrakkauden symbolin ja epäitsekkään yrittäjähengen innoittajana toimi vastoin kaikkea todennäköisyyttä 1910-luvulla Helsingissä toiminut hotelliyrittäjä Sofia Sjöstedt, James M. Cainin anoppi.

Viettelysten ilta

2012-01-19T16:16:00.000+02:00

Hitto, että Ingmar Bergman oli suuri mestari! Ruotsalainen taiteilijanero oli monipuolisempi kuin vaikkapa Hitchcock, kehollisempi kuin Fellini, lyyrisempi kuin Murnau, eroottisesti sekä suorasukaisempi että hienovaraisempi kuin kukaan aikalaisistaan.

Ajatellaan nyt vaikka, että on muodostanut tietyn kuvan Bergmanin varhaisemmasta kaudesta nähtyään Mansikkapaikan, Seitsemännen sinetin ja Talven valoa. Näiden perusteella käsitys pohdiskelevasta, ankarasta ja joskus eteerisestä taiteilijasta on perusteltu. Ja sitten silmien eteen heitetään pidäkkeetön ja rehevän konkreettinen Viettelysten ilta niinkin kaukaa kuin vuodelta 1953. Kyllähän se yllättää.

Tämä mahtava julmuuden sinfonia kertoo naurusta: kenelle nauretaan ja mistä syistä. Eikä siltä naurulta ole turvassa kukaan - ilmankos ihmiset pyrkivätkin varovaisuuteen ja huomiota herättämättömyyteen. Areenana sydämettömän naurun näytelmälle toimii totta kai sirkus, kirppuinen ja pienuuttaan häpeävä. Alkusoitto, kaskuna sirkuslaiselta toiselle kerrottu karmiva juttu klovnista ja tämän uskottomasta vaimosta, heijastuu läpi päätarinan, jonka päähenkilöitä ovat sirkuksen omistaja ja tämän nuori rakastajatar (henkeäsalpaava Harriet Andersson). Bergman asettaa täysin luontevasti, valjastamatta henkilöitään pakolla suuremman idean palvelukseen, vastakkain kaksi eri maailmankatsomusta: Albert Johanssonin kiertelevän taiteijaelämän ja tämän vaimon porvarillisen tasaisuuden. Eikä ensin mainitusta ole odotettavissa välttämättä suurempaa palkkiota kuin selviytyminen - jatkuvista nöyryytyksistä. Kovinkaan kaukana ei liikuta sandemoselaisesta pakolaisuudesta ja Janten kuuluisasta laista.

Kaikesta karuudestaan huolimatta Viettelysten ilta ei ole ahdistava, vaan pikemminkin kohottava. Se ei vello kuvaamassaan ankeudessa, vaan ottaa loan, sateen ja harmauden elementteinä, joiden kanssa on elettävä. Ennen kaikkea on elettävä, muu on bonusta. Tarinan lopussa mikään ulkoinen ei ole muuttunut, mutta katsojat ja ehkä tarinan henkilöt ovat rikkaampia tiedoissaan maailmasta, jossa eletään kahta puolen aitaa.

Viettelysten ilta on suurta elokuvaa. Bergmanin - ja Sven Nykvistin - kuvien voima on järisyttävä. Viscontin Maa järisee saattaakin kummitella yksityiskohtaisen maaston tallentamisen taustalla. Jälleen kerran täytyy myös ihmetellä musiikin (tällä kertaa säveltäjänä Karl-Birgir Blomdahl) ekspressiivistä alkuvoimaisuutta Bergmanin kompositioissa.

Se alkoi ratsupiiskasta

2012-01-18T17:45:00.003+02:00

Kuinka vähän tarvitaankaan suistamaan ihmislapsi kommelluksiin! Herrasmies Fadinardille siihen riitti yksinäisellä, puiden reunustamalla tiellä pieni huolimattomuus, tai huolettomuus, ratsupiiskan kanssa. Kun mainittu herrasmies, matkalla omiin hähinsä vuonna 1895, oli noutamassa kadottamaansa kannustinta, karkasi hänen hevosensa pientareelle, mistä se löysi välipalakseen naisten olkihatun. Hatun omistaja oli antautunut lemmenhetkeen rakastajansa, tulisen husaarin kanssa, mistä olkihattuisen mies oli autuaan tietämätön. Hatun tuhouduttua rouvan kyseenalainen kunnia joutui suureen vaaraan, ja sitä myöten asiaan tahtomattaan sekaantuneen Fadinardin häät ja odotettu avio-onni.

René Clairin pieni kasku Eugène Labichen näytelmän Un chapeau de paille d'Italie pohjalta kertoo koko joukosta typeriä porvariston jäseniä, joista yhdelläkään ei ole sen vertaa omanarvontuntoa ja selkärankaa, että pistäisivät toisensa kantamaan vastuun omista vilpeistään.

Henkilöidensä yksiulotteisuuden takia etevästi ohjattu farssi on hieman ikävystyttävä eikä erityisen hauska. Ihmiset siinä toimivat kuin koneet totellen kasvatuksensa iskostamia ulkokultaisia ja epäilyttäviä normeja, jotka määräävät heidät toimimaan vastoin kaikkea järkeä ja itsekunnioitusta. Chaplin tutkiskeli mestariteoksissaan samoja idiosynkronismeja, mutta siinä missä yksikään hänen kuvaamistaan ihmisistä ei ollut naurettava, Clairillä kaikki ovat: naiset pyörtyilevät teatraalisesti ritariensa syliin, jotka tekevät kaikkensa, jotta näiden lutkien aisankannattajamiehet saisivat pitää aasinhattunsa.

Italialaisen olkihatun visio ei yllä kolme vuotta varhaisemman Paris qui dortin tasolle ja, vaikka vetävää onkin, toteutuksessa ei ole samaa kekseliäisyyttä. Muistettavimmiksi jäävät pari mainiota jaksoa: kirkossa, kun vihkijän puheesta ei tahdo tulla loppua, mikä antaa Clairille ainekset herkullisiin tyyppihuomioihin; sekä elokuvan kohokohta, jossa Clair käsivaraa ja esineanimaatiota käyttäen kuvittaa sulhasen kuvitelmia husaarin aiheuttamasta tuhosta kodissaan.

Elokuvan tehoa voimistaa erinomaisesti Raymond Alessandrinin 1989 restauraatioon säveltämä musiikki, joka mielikuvituksellisuudessaan ja kerronnallisuudessaan on sittenkin toista maata kuin Joonas Ranisen sinänsä sympaattinen, improvisoitu live-pianismi.

Mutta olisipa kiinnostavaa nähdä aiheen suomalainen toteutus, Stig Törnroosin vuonna 1964 ohjaama tv-elokuva, jossa Fadinardia esitti Lasse Pöysti!

Matti Kassila LIVE!

2012-01-18T13:21:00.000+02:00

Elokuvaohjaaja Matti Kassila saapuu Mika Waltari -seuran kutsumana Töölön kirjaston vieraaksi TÄNÄÄN 18.1. keskustelutilaisuuteen, jonka aiheita ovat Komisario Palmu ja Mika Waltari.

Professori Kassilaa kuuntelemaan pääsevät nopeimmat 4. kerroksen Mika Waltari -saliin (minne muuallekaan?) kello 18-20.

Varmaa tietoa

2012-01-17T16:35:00.000+02:00

Kerrankin luotettava elokuva-arvostelu. Tekstiviesti, joka saapui kahdelta tavalliselta elokuvankatsojalta välittömästi Chris Gorakin ohjaaman 3D-scifin The Darkest Hour jälkeen: "Emme suosittele tätä kenellekään!"

Hirviöitä ovat vallan muut

2012-01-16T18:57:00.000+02:00

Yllätys sinänsä, että sunnuntain mestariluokan kaksoisnäytöksessä Vertigo/Elefanttimies sykähdyttävämmäksi paljastui jälkimmäinen. Vertigo on tietysti elokuvallisena psyyken hahmotelmana ainutlaatuinen, mutta David Lynchin lyyriseen, väkevään humanismiin rinnastettuna se ei riitä.

Elefanttimies on niin täydellinen tositapahtumiin nojaava elokuva kuin toivoa saattaa paitsi elokuvallisesti myös sikäli, että se on näytelmä, fiktio, joka todellisia henkilöitä ja tapahtumia käyttäen käsittelee aihettaan laajempia teemoja. KAVAn toimittamassa mainiossa esittelyssä lainattiin Village Voiceen kirjoittavan, korkealle arvostetun J. Hobermanin aikalaisarvostelua, jossa Lynchin säkenöivä mestariteos lytättiin elegantisti vedoten muun muassa tosiseikkojen vääristelyyn ja luokkakuvauksen "manikealaisuuteen".

Kuitenkin teos tähtää syvemmälle kuin luokka-analyysiin. John Merrickin ääriesimerkkiä käyttäen Elefanttimies luo tiheään neulotun ryijyn erilaisuuden kirouksesta. Kohtaus kohtaukselta se osoittaa miten pitkälle ihmiset ovat valmiita kulkemaan epäinhimillisyyden laveaa tietä, jos heidän ei tarvitse nähdä toisia täysivaltaisina ihmisolentoina. John Gielgudin johtaman sairaalan yövartija on tämän piirteen symboli, mies, joka ei edes kiinni jäämisen hetkellä suostu näkemään toimissaan mitään väärää.

Se, että Elefanttimies ei jää tendenssin julistukseksi, johtuu siitä, mitä Hoberman luonnehtii Lynchin pelottavaksi lahjakkuudeksi. Elefanttimies lienee ohjaajansa suurin teos, mutta se toinen mahdollinen, Blue Velvet, sijoittuu tyylikartassa niin kauas, että vertailu tuntuu mahdottomalta, jos lainkaan tarpeelliselta. Varmemmin äänenpainoin voidaan julistaa Elefanttimies tekijänsä kauneimmaksi elokuvaksi. Hitto, se on yksi kaikkien aikojen kauneimmista. Freddie Francisin kaasuvalon himmeää hehkua jäljittelevä, syvän fotokemiallinen kameranjälki (jota dvd ei kykene toistamaan) on uhkean tyylittelevää ja luo tunnelman, jota ei mistään toisesta elokuvasta löydä. Lynch pitää muut elementit, kuten lavastuksen ja näyttelijätyön linjassa kuvan kanssa*. Huikean lahjakkaan John Hurtin uralla ihoa tuhoavaa multippelineurofibromatoosia sairastanut John Merrick merkitsee yksinäistä triumfia. Luomus on rohkea, täysin psykologisesta perinteestä poikkeava inhimillisyyden korkokuva.

Muiden ansioidensa ohella Elefanttimies tarjoaa Anthony Hopkinsin anthonyhopkinsmaisimman roolityön, suurella herkkyydellä toteutetun viittauksen Tod Browningin Freaksiin ja John Morrisin surullista sirkussävelmää muistuttavan aavemaisen teeman. Niin, ja pilviä, tietysti.

Vain yhdessä kohtaa tämä tummanhehkuinen helmi pettää hieman: nimessään. Kertomus, joka yrittää kaikella mahdillaan valottaa inhimillisyyttä sielläkin, missä sitä ei ensisilmäyksellä näytä olevan, leimaa otsikollaan yhä John Merrickin joksikin muuksi kuin itsekseen. "I am not an animal! I am a human being!"

Kuinka moni meistä voi sanoa samaa?

* Äänityksestä en kykene sanomaan, koskapa Orionin koneenkäyttäjällä oli etenkin ensimmäisen kelan aikana suuria vaikeuksia saada ääntä ulos ensinkään.

Teoria kuningaskomediasta; ja omituinen tapaus

2012-01-14T23:22:00.000+02:00

Yksi brittielokuvan kaikkein suurimmista klassikoista, Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (1949), vetoaa mahtavasti niin sydämeen, älyyn kuin huumorintajuunkin, mutta sen paras ja ovelin vitsi liittyy sen suurimpaan myyttiin. Perustuuhan näet Alec Guinnessin legenda nimenomaan tähän elokuvaan ja sen tekijöiden pokerinaamaiseen mahtiväitteeseen että hän olisi rehkinyt peräti 8 roolia siinä, kaikki piirteiltään niin kaukana toisistaan kuin kuvitella saattaa. Tekijöiden nokkeluudelle täytyy todella nostaa hattua sillä kyseessähän on nerokas markkinointivaltti: 8 roolia tosiaan... Ohjaaja Robert Hamer ja kumppanit Rank-studiolla laskivat vieläpä yleisön sinisilmäisyyden prikulleen oikein, sillä posketon väite on mennyt täydestä jo kuusikymmentä vuotta. Ja kuitenkin todistusaineisto on laskettu aivan silmiemme eteen! Ensimmäinen d'Ascoyne on toki Guinness, mutta häntä seuraavat seitsemän eroavat paitsi piirteiltään myös, ja tämä on kaikkein tärkeintä, kehonliikkeiltään ja maneereiltaan niin paljon, ettei yksikään näyttelijä voi muuntua samalla pikkutarkkuudella jokaiseksi heistä ja vieläpä samassa elokuvassa. Kuvioon liittyy sikäli katkeraa ironiaa, että jok'ikinen näistä seitsemästä tuntemattomaksi, tunnistamattomaksi ja tunnustusta vaille jääneestä näyttelijästä tekee kertakaikkisen suurenmoista työtä brittiläisen yläluokan henkisten ja poliittisten ulottuvuuksien kartoittamisessa. Ei ole inhimillisesti mahdollista yhden näyttelijän kyetä tällaiseen mahdottomaan saavutukseen.

Jos olisi, kyseessä olisi varmasti elokuvanäyttelemisen suurin saavutus koko elokuvan historiassa.

Elokuva on sitä paitsi niin loistava, ettei se olisi tarvinnut tuekseen tällaista kaikesta hykerryttävyydestään huolimatta hieman halpahintaista emävalhetta. Suurin vahinko on kenties koitunut siinä, että elokuvan upeimmasta roolisuorituksesta vastannut Dennis Price - tosiasiallinen päätähti - on jäänyt heitteille historian varjoisimmille lehdille. Ja kuitenkin hän on aivan fantastinen ylhäisen sukunsa hylkäämänä nuorena miehenä, joka osoittautuu joka käänteessä eleiltään hienostuneemmaksi kuin sukunsa tunnustetut ja varakkaat jäsenet. Jopa murhatessaan.

Harvoin on elokuvankaan kaikki mahdolliset variaatiot ihmisen hengiltä saattamisesta läpikäyneen historian aikana murhaamiselle annettu yhtä perustellut ja hyväksyttävät syyt kuin tässä mestarilaukauksessa. Luokkayhteiskunnan - kastijärjestelmän - lainalaisuuksien epäkohdat valotetaan niin kirkkaasti että nuoren Pricen edesottamukset alkavat näyttäytyä oikeutettuna taisteluna omien oikeuksien puolesta kilpailuyhteiskunnassa. Kuten lordi Tennysonin säkeessä, josta elokuva lainasi nimensä, todetaan, "kind hearts are better than coronets". Itse kukin tarinaa seuraava alkaa epäillä murhattavien, sydämettömien aatelisten oikeutta elää ja siten peittää varjoihin päähenkilön versoamismahdollisuudet. Tai kuten ranskalaiset hienosti oivalsivat nimetessään elokuvan uusiksi: Aateluus velvoittaa... Kerran elokuvissa osattiin kirjoittaa ja kirjoittaminen oli ajattelua. He osasivat vielä tehdä tämän syvällisen ja hienoin viivoin piirretyn yhteiskuntatutkielman komediaksi!

KAVAn näytöksessä tapahtui kummia myös valkokankaan ulkopuolella. Noin puolessa välissä jostain takariveiltä alkoi kuulua tasaista ja mitään kaihtamattoman äänekästä kuorsausta. Ei toki ennenkuulumatonta, mutta pikkuhiljaa alkoi kismittää se, miksi uinujaa lähimpänä olevat antoivat niin hiirusmaisesti hirsien vetäjän häiritä koko salillista. Käsittämättömästi asiain tila jatkui muuttumattomana elokuvan loppuun asti. Vielä käsittämättömämmin äänekäs kiusa jatkui yhä lopputekstien mentyä ja valojen sytyttyä. Useampikin ihminen seisoi häkeltyneenä kykenemättä selittämään mysteeriä. Kunnes viimein oivallus: onneton olento istui Orionin parvella ilmeisesti ainoana ja oli näin kyennyt luomaan eräänlaisen täydellisen myrskyn. Murheellisina suuntasimme kulkumme kohti uloskäyntiä kuorsaamisen aina vain poistumistamme säestäen. Varmaa tietoa ei ole, etteikö kurja unitautinen yhä vieläkin kuorsailisi Orionin parvella.

Houkutus käy lankeemuksen edellä (siitä René Clairiin)

2012-01-13T11:00:00.001+02:00

Vaikka miten houkuttaisi, ei pidä astua Orionin porteista väsyneenä. Sisällä vaanivat seireeneinä valtakunnan tehokkaimmin uneen vaivuttavat pilven pehmeät penkkikeitaat, joiden uhriluku cinefiilien riveissä on jo aikaa kasvanut legendaarisiin mittoihin. Buñuelin Vapauden aave on mahdottoman hieno, mutta niinpä vain on rehellisyyden nimessä todettava, etten nähnyt elokuvan keskivaiheilta tarpeeksi uskaltautuakseni antamaan kaikin puolin pätevää todistusta. Suuresta elokuvasta on joka tapauksessa kyse, kekseliäästä ja hauskasta irvailusta porvarillisen maailman konventioiden kustannuksella.

Siksipä tässä kertoillaankin Buñuelin sijaan René Clairista (1898-1981). Oh la la! mikä löytö! Tähän asti René Clair on pysynyt nimenä, johon tuon tuostakin törmää erilaisissa elokuvan historioissa. KAVAn retrospektiivisen sarjan lähtölaukauksina toimineet ensimmäiset työt Entr'acte (1924) ja Paris qui dort (1924) hurmaavat välittömästi.

Vaikkakin Entr'acten ensimmäiset kuvat ovat epäonnistuneita, suttuisia ja hapuilevia. Tämä korostuu, kun Clair hetkeä myöhemmin avaa pellit ja pääsee kunnolla vauhtiin. Välisoittoa eli intermezzoa tarkoittava vartin mittainen Entr'acte on iloluontoinen elokuvallinen runo avantgardismin ja surrealismin hengessä. Selvästikin nuori, energinen ohjaaja on halunnut tallennella itselleen rakkaita pariisilaispaikkoja ja antaa mielikuvituksen lentää. Yhdellä katsannolla sen narratiivi - jos sellaista on - ei aukea, vaan päällimmäiseksi jää vaikutelma kuleshovilaisesta montaasi-irrottelusta, josta löytyy myös upeita hidastuksia ja kömpelöitä kaksoisvalotuksia. Pariisin katoilla liikutaan, shakkia pelataan, kiväärillä ammutaan; yhdessä vaiheessa menoon tulee jonkinlaista jatkuvuutta, kun mies ampuu ilmassa leijuvaa kookospähkinää, josta lehahtaa ilmoille lintu, joka asettuu miehen olkapäälle. Tämän miehen puolestaan ampuu, ehkä lintuun tähdännyt, toinen mies. Seuraa hautajaiset, ja minielokuvan pisimmässä jaksossa hautajaisvieraat ryntäävät joukolla alamäessä irti päässeiden ja absurdin pitkälle rullaavien ruumisvaunujen perään, kunnes vainaja nousee leposijaltaan ja taikoo kaikki näkymättömiin. Mitäpä siihen lisäämään?

Ensimmäinen koko illan elokuva Pariisi joka nukkuu on heti varmaa työtä. Kepeä ja ilmava teos sijoittuu yllättävästi fantasia- ja scifi-elokuvien helmien joukkoon. Tarina lähtee siitä, kun "Eiffel-tornin kolmostasanteen yövartija" huomaa aamulla, työvuoronsa päättyessä koko alla makaavan kaupungin nukkuvan. Muutaman muun hereille jääneen kanssa nuori mies ottaa kaupungin avaimet käsiinsä ja avaa kaikki kuviteltavissa olevat portit. Täydellisestä vapaudesta ei kuitenkaan seuraa täydellinen onni. Omituiselle ilmiölle löytyy meliésmäinen ratkaisu ja romanssikin seuraa.

Clair on varmasti joutunut näkemään paljon vaivaa saadakseen filmille mahtavat otokset täysin tyhjästä metropolista, mutta tyylin tanssillisuudessa ei näy hien pisaraakaan. Leikkisä elokuva tuntuu vaivattomalta. Silti siinä on vaateliasta kekseliäisyyttä, kuten Eiffel-tornin liikkuvasta hissistä kuvatussa otoksessa, jossa yövartijanuorukainen juoksee kierreportaita alaspäin. Ei ihme, että Clairista kohistiin heti ympäri maailmaa.

Brandon on ihan lopussa

2012-01-12T12:00:00.002+02:00

Joskus sillä, että menee elokuviin tietämättä mitään teoksesta etukäteen, voi olla omalaatuisia seurauksia. Tässä se mitä tiesin nyt puheena olevasta elokuvasta: sen nimi on Shame (suomen kieli ottaa taas iskua keskivartaloon), siinä on pääosassa Golden Globe -ehdokkaaksi asetettu Michael Fassbender (Kunniattomat paskiaiset) ja sen ohjaaja on brittiläinen Steve McQueen, jonka esikoispitkässä Hunger (ei siis "Nälkä") Fassbender myöskin kantoi päävastuun kameran edessä.

Omalaatuisin kokemus, mikä tähän uuteen elokuvaan liittyy, on että minulta kesti vartti tajuta, että ollaan Yhdysvalloissa ja New Yorkissa. Ohjaaja ei varmaankaan tarkoituksella tähdännyt tähän, mutta niin siinä kumminkin kävi; elokuvan alussa ei juuri puhuta, siinä ei oteta mitään irti Manhattanista ja pääasiassa kuvissa näkyy irlantilaisnäyttelijä.

Hunger oli lupaava, joskaan ei mitenkään erityinen, tositapahtumiin perustuva työ. Shame ei lunasta esikoisen tarjoamia lupauksia, vaan on paljon heiveröisempi. Yksi syy löytyy tapahtumapaikasta. En löydä mitään syytä, miksi elokuvan täytyy sijoittua Manhattanille, kun McQueen vielä käyttää kahdessa keskeisessä roolissa omien kotikontujensa kasvatteja. Tällaisella reseptillä tarina olisi kannattanut kertoa Lontoossa. Olen varma, että elokuvaan olisi löytynyt kaivattua autenttisuutta. Nyt Carey Mulligan ainakin epäonnistuu melko pahoin, ja se on taatusti ohjaajan syytä.

Mulligan näyttelee päähenkilön siskoa, joka uppoaa kuin kivi veljensä lampeen luoden väreitä joka puolelle. Fassbenderin esittämä Brandon on moderni, metroseksuaali juppi ja täysin hajalla, mikä manifestoituu seksiriippuvuutena. Jälleen kerran moderni maskuliininen cinema esittää seksin tuhoavana ja ilottomana toimintana, joten suurena uudistajana McQueenia ei voi pitää: hän on onnistunut tekemään ihmisen seksuaalisuutta tutkivan elokuvan nimeltä Häpeä. Hienoa.

Esteetikkona McQueen on pitkien otosten mies, joskaan Hungerin 17-minuuttiseen otokseen asti ei tällä kertaa kurkotella. Tällä tekniikalla galleriataiteilijana aloittanut McQueen pyrkii samastuttamaan katsojan keskushenkilönsä tuntemuksiin, mutta syväkerrokset puuttuvat. Venetsian jury selvästikin ylireagoi palkitessaan Fassbenderin festivaalien parhaana näyttelijänä, sillä vaikka hänen suurta rohkeutta vaatinut roolinsa kantaakin elokuvaa, vaikuttaa siltä, että käytettävissä olevaa materiaalia ei kertakaikkiaan ole ollut tarpeeksi, jotta jotain suurta olisi päässyt syntymään. Käsikirjoitus muistuttaa yksiulotteisuudessaan ja pinnistelyssään itse asiassa paljon monia uusia suomalaisia urbaaneja elokuvia.

Tietenkin, jos ei ole nähnyt liikaa elokuvia, ja on esimerkiksi Kunniattomien paskiaisten ja Hungerin jälkeen innostunut Michael Fassbenderistä, Shame saattaa hyvinkin aiheuttaa eri asteisia shokkeja ja vangita aivan toisella tavalla. Aika elottomaksi pelkään sen siltikin jäävän.

Don Lope Buñuelin ja Surujen Annan puristuksessa

2012-01-11T14:59:00.000+02:00

Jokaisen vuoden pitäisi alkaa Buñuelin elokuvalla! Ei sen väliä millä, kyllä se aina katsomisen arvoinen on. Voihan olla, että elokuvan historiaa tarkasti kampaamalla voi löytää Espanjan suurinta ohjaajaa merkittävämmän elokuvantekijän, ehkä pari kolmekin - mutta ei millään neljää enempää. Eikä varmasti ketään jännittävämpää, arvaamattomampaa. Luis Buñuelin elokuvista palaa harmaaseen, painovoiman rasittamaan todellisuuteen aina virkistyneenä.

Tristana vuodelta 1970 - ohjaaja oli siis 70-vuotias - ei kuulu edes mestarin sähköisimpien täysosumien joukkoon, ja silti se on kristallinkirkkaassa kerronnassaan kadehdittavan hienoa elokuvaa.

Tässä, ainakin pinnalta katsoen, yksinkertaisessa moraalitarinassa on kaksi päähenkilöä, elokuvalle nimen antanut nuori nainen, jonka äiti on elokuvan alussa juuri kuollut sekä hänen holhoojakseen nimetty iäkäs herrasmies Don Lope. Toisin sanoen Catherine Deneuve ja Fernando Rey.

Tristanalle voisi antaa toisenkin nimen, Naurettavan miehen tragedia, ja koska Buñuel jätti tämän vaihtoehdon käyttämättä, otti Bernardo Bertolucci tilaisuudesta vaarin vuosikymmentä myöhemmin. Buñuelin elokuvassa - pohjalla Benito Pérez Galdósin kirja - naurettava mies on Don Lope: sosialistin suulla verhoutunut kapitalisti, tekopyhä, mutta arvokaskäytöksinen pseudoaristokraatti ja nautiskelija, joka tekee itsestään täydellisen kohtalon narrin rakastumalla viattomuuttaan hehkuvaan tyttölapseen. Omasta elämänkatsomuksesta riippuu, seuraako Don Lopen viettelystä yksi vai kaksi tragediaa. Vanha mies putoaa täysin polvilleen, mutta Tristanan murhenäytelmä on arvoituksellisempaa ja hienosyisempää tekoa - hän menettää taatusti alkuperäisen viattoman suhtautumisensa, mutta saattaa olla lopussa vapaampi. Tai tiellä helvettiin.

Uskomatonta kyllä, edellä luetun muistaen, Tristana ei ole melodraama, koska ohjaaja ei pelaa tyylilajin säännöillä. Buñuel kertoo tarinan notkeasti, paisuttelematta ja kevyesti, hillitymmin kuin antaisi odottaa. Tristana onkin tekijänsä seesteisimpiä ja ranskalaisimpia töitä: ranskalaisuutta korostaa Deneuven läsnäolon lisäksi tuolla kielellä tehty dubbaus. Mikä aiheuttaa huomauttamaan, että on olemassa taiteenlaji nimeltä äänileikkaus eikä Tristana totta vie ole tuon lajin huippusaavutuksia. Saman tien todettakoon, että KAVAn kopio oli käytännössä loppuunajettu, värit haalenneet muistoiksi, naarmut kuva-alan peittäen.

Tristana on hehkeä esimerkki siitä, miten yksinkertaisesta asetelmasta otetaan sitä tarkkaan tutkimalla niin paljon irti, että pieni nurkka kollektiivisesta ihmisyydestä paljastuu niillekin, jotka eivät tunnista tapahtumia omakseen. Lopussa ei voi oikein muuta kuin tuntea sääliä vanhaa miestä kohtaan, joka kaivaa hautaa omien jalkojensa alle: oma roolinsa on jokaisen päätettävä eikä pidä yrittää olla samaan aikaan sekä isä että rakastaja.

Näihin ihmisen roolileikkeihin Luis Buñuel on pureutunut monesti aikaisemmin, ja myöhemmin.

Leffavisataidetta 2011

2011-12-29T13:13:00.000+02:00

5 vaihtoehtoista elokuvaa jouluksi

2011-12-22T16:20:00.002+02:00

"Jouluelokuva" on muodostunut jouluperinteeksi monessa kodissa. Pyhien aikaan on pakko saada katsella Ihmeellinen on elämä, Grinch, Lumiukko, Love, Actually, Santa Clause, Joulupuu on kärvennetty tai vaikka Tähtien sota. Kukin makunsa mukaan, mutta silloin tällöin tekee hyvää vähän ravistella perinteitä - jouluelokuvavalinnalla voi myös avartaa mieltään. Seuraavat viisi filmiä tarjoavat toivottavasti uutta näkökulmaa joulun aikaan.

5. Kahdeksan surmanluotia (Mikko Niskanen, Suomi, 1972, 312 min.)

Heille, joille mikään ei ole tarpeeksi vaihtoehtoista, sopii katseltavaksi suomalainen vastine Berlin Alexanderplatzille. Koska suomalaisen joulun ilmapiiri on usein lähempänä Niskasen suurteosta kuin Coca-Cola-mainoksia. Neliosaisena tästä kaikkien aikojen koko perheen hyvän mielen elokuvasta riittää riemua joulun jokaiselle päivälle aaton aatto mukaan laskien.

4. Jesus Christ Superstar (Norman Jewison, 1973, USA, 107 min.)

Tutustu myyttisen päivänsankarin tarun kohokohtiin vasta parikymppisten Lloyd Webberin ja Ricen ensimmäisen yhteistyön myötä. Tommyn lisäksi muita täysin toteutettuja rock-oopperoita ei sitten olekaan. Nasaretilaisen edesottamukset Jerusalemissa nähdään inhimillisyyttään tuhoon tuomitun Juudaksen silmin. Jewisonin elokuva on - kuten itse oopperakin - pikemmin kiinnostava kuin hyvä tai huono: postmoderni lähestymistapa ei ehkä sittenkään ollut paras ratkaisu. Huumori on useammin tahatonta kuin tarkoituksellista eikä kamera varsinaisesti rakasta amatöörimäistä Ted Neeley'ä Jeesuksena. Musiikki on suurimmaksi osaksi mitätöntä, mutta nimikappaleessa on potkua ja hitti I Don't Know How To Love Him on kaunis. Plussan puolelta löytyy Douglas Slocomben (2001: Avaruusseikkailu) komea kuvaus. Parasta on silti teoksen nimi. Atom Egoyanin aution saaren elokuva!

PS. Ooppera on yhä hyvin voimissaan: sitä esitettiin Lahdessa viime elokuussa!

3. Die Hard (John McTiernan, 1988, USA, 131 min.)

Maailmanhistorian paras toimintaelokuva on myös definitiivinen jouluraina. Alan Rickman käy pilaamassa Nakatomi-yhtiön joulupippalot, mutta Bruce Willis tekee Rickmanille saman korkojen kera. Cinefiili voi ihastella muun menon ohessa partaveitsen terävää leikkausta juotettuna Jan De Bontin millintarkkoihin kuvakompositioihin. Let it snow! Let it snow! Let it snow!

2. Fanny ja Alexander (Ingmar Bergman, 1982, Ruotsi, 312 min.)

No, niin...tässä annetaan reilusti myöten traditioille, vaikka vielä pysytäänkin kaukana Tim Allenista ja Jim Carreystä. Suositellaan alkuperäistä tv-versiota, josta riittää santsattavaa koko jouluksi. Joulupitsan lämmittämisen voi ajoittaa siihen, kun Ekdahlin perhe asettuu mahtavasti yhteisen joulupöydän ääreen. Näin voi kuvitella itsensä osaksi juhlaväkeä.

1. Eyes Wide Shut (Stanley Kubrick, 1999, UK/USA, 159 min.)

CRUISE KIDMAN KUBRICK. Yksi kaikkien aikojen suurimmista psykologisista elokuvista on myös erinomainen vaihtoehtoinen jouluelokuva. Koko juttu tapahtuu kolmen päivän aikana joulun alla. Juomapelinä voi ottaa vaikka huikan glögiä joka kerran kun näkee joulukuusen. Lopun joulua voi sitten miettiä, mitä kaikkea joulukuusi tässä mestariteoksessa mahtaa symboloida.

Syksyn 2. MonroeCupin lopputulokset

2011-12-15T16:19:00.000+02:00

Elokuvakerho Monroe kiittää kaikkia syksyn aikana Artturissa visailleita. Syksyn toisen Cupin vei nimiinsä 400 Kekkosta, joka palkittiin Artturin lounaslipukkeilla. Toiseksi sijoittunut Lone Iguanas sai niin ikään herkkuja Artturin keittiöstä, ja kolmanneksi tullut Peter Lorren silmät sai dvd-palkinnon paitsi sijoittumisestaan, myös parhaasta taiteellisesta vaikutelmasta syksyn aikana. MonroeCup palaa Artturiin loppiaisen jälkeen, tarkempi ajankohta ilmoitetaan FilmiLiekissä ja Artturissa.

Hyvää joulunaikaa kaikille!

MonroeCup 2, syksy -11: Tulokset

1. 400 Kekkosta (6+6+2+6+0+6+6) 32
2. Lone Iguanas ((3)+3+5+5+4+5+5) 27

3. Peter Lorren Silmät (5+2+6+3+5+4+(2)) 25
4. Jänis (2+5+3+4+6+0+3) 23

5. Savage Streets (4+1+4+1+0+3+5) 18

6. Albatrossi (1+0+1+2+2+1+1) 8

7. Anonyymi poni (0+4+0+0+0+0) 4
8. Maja (0+0+0+0+3+0) 3

9.Team Kakkosnelonen (0+0+0+0+2+0) 2
10. Team Panic (0+0+0+0+2+0) 2

11. Keuhkotautiset marsut (0+0+0+0+0+2) 2

12. Team Bubbles (1+0+0+0+0+0) 1

13. Rikun kantapää (1+0+0+0+0+0) 1

14. Oma nokkela joukkueenne nimi (0+1+0+0+0+0) 1

15. Kaksi muskettisoturia (0+1+0+0+0+0) 1

16. Emmi ja Iina (0+1+0+0+0+0) 1

17. Pistäjotain (0+0+1+0+0+0) 1

18. Vesterinen yhtyeineen (0+0+1+0+0+0) 1

19. Tina tytöt (0+0+1+0+0+0) 1

20. JNS (0+0+0+1+0+0) 1

21. Ryhmä rämä (0+0+0+1+0+0) 1

22. Lounas (0+0+0+1+0+0) 1
23. Kaunis Veera (0+0+0+0+1+0) 1

24. Team täydelliset (0+0+0+0+0+1) 1

25. Team Chuck Norris ja karvakamut (0+0+0+0+0+1) 1
26. Team NakkiPiiska (0+0+0+0+0+0+1) 1
27. Roland (0+0+0+0+0+0+1) 1

MonroeCup 2, s7/7, 14.12.

Peruskysymykset (max. 11 pt.):

1. Mitä eläimiä ovat seuraavat leffasankarit: A) Benji B) Babe C) Paulie D) Spirit? (4 pt.)
- A) Koira B) Sika C) Papukaija D) Hevonen
2. Mikä seuraavista ei ole Brad Birdin ohjaus: A) Nemoa etsimässä B) Rautajätti C) Ratatouille D) The Incredibles? (1 pt.)
- A
3. Vanhat amiskaverisi kutsuvat sinut hervantalaiseen solukolmioon osallistumaan leffamaratoniin, jossa katsotaan kaikki Paranormal Activity -, Final Destination -, ja Saw-elokuvat. Maratonin aikana missaat kolme elokuvaa juotuasi kiljua ja sammuttuasi kylpyammeeseen. Montako leffaa näet? (1 pt.)
- 12
4. Mitkä ovat seuraavien roolien naisnäyttelijöiden etunimet: A) Joan Jett elokuvassa The Runaways B) Nimihenkilö elokuvassa Forgetting Sarah Marshall C) Nimihenkilö Marie Antoinettessa D) Charlotte York Sinkkuelämää-elokuvassa? (4 pt.)
- A) Kristen B) Kristen C) Kirsten D) Kristin
5. Mikä seuraavista ei ole George Millerin ohjaus: A) Mad Max B) Lorenzon öljy

C) Babe D) Happy Feet? (1 pt.)
- C

A vai B?
Joukkueet vastaavat joko A- tai B-kohtaan: A on pisteen arvoinen, B kahden

6. A) Kuka nähtiin pääosassa elokuvassa A Mighty Heart? B) Mikä oli Cory Edwardsin esikoisohjaus?
- A) Angelina Jolie B) Tapaus Punahilkka/Hoodwinked
7. A) Minkä Mike Leigh -elokuvan pääroolissa näytteli Sally Hawkins? B) Mistä sanoista tulee kasarikalkkuna C.H.U.D.:n akronyymi?
- A) Happy-Go-Lucky B) Cannibalistic Humanoid Underground Dwellers
8. A) Kuka esitti nimiosaa Robin Hoodin seikkailuissa vuonna -39? B) Kuka näytteli Ugartea Casablancassa?
- A) Errol Flynn B) Peter Lorre
9. A) Missä elokuvassa Sylvester Stallone ohjasi ja John Travolta teki pääroolin?

B) Minkä elokuvan slogan oli: Crime is a disease. Meet the cure.
- A) Staying Alive B) Cobra

10. A) Kenen ohjaus on Punainen erämaa? B) Kuka teki miespääosan Bertoluccin elokuvassa Suojaava taivas?
- A) Michelangelo Antonioni B) John Malkovich
11. A) Kenen ohjaus on Opera vuodelta -87? B) Kenen ohjaus on Diiva v:lta -81?
- A) Dario Argento B) Jean-Jacques Beineix

12. A) Kuka esitti ihmislihan syöntiin mieltynyttä tohtoria elokuvassa Punainen lohikäärme? B) Kuka oli samainen tohtori elokuvassa Psykopaatin jäljillä?
- A) Anthony Hopkins B) Brian Cox
13. A) Mikä bändi on kyseessä elokuvassa Help!? B) Missä elokuvassa Laura Linney ja Philip Seymour Hoffman nähtiin yhdessä?

- A) The Beatles B) The Savages
14. Mikä oli matkaajien päämäärä Calamari Unionissa? B) Mikä osavaltio oli matkaajien päämäärä John Fordin elokuvassa Vihan hedelmät?
- A) Eira B) Kalifornia

15. A) Kuka oli Colt Bruce Leen Lohikäärmeen tiessä? B) Kenen
esikoisohjaus oli Nuori lohikäärme/The Young Master?
- A) Chuck Norris B) Jackie Chan

Vihjeosio:

16. Kuka supertähti?
4 pt. Hän täyttää viikon päästä 74. Vuonna 2007 hän oli signeeraamassa muistelmiaan, kun Vietnam-veteraani sylkäisi häntä. Tämä johtui hänen skandaalin synnyttäneestä vierailustaan Pohjois-Vietnamissa sodan aikana, mitä tapausta Milan Kundera parodioi Olemisen sietämättömässä keveydessä. Tässä pätkä hänestä puhumassa Radio Hanoissa:
2 pt. Hänen isänsä Henry ja veljensä Peter ovat myös näyttelijöitä. Hän oli 10 vuotta Ted Turnerin vaimo. Hän esitti Jennifer Lopezin anoppia komediassa Anoppi on pahin.
1 pt. Hän ryhtyi kolmekymppisenä Barbarellaksi. Muita elokuvia esim. Klute ja Ammutaanhan hevosiakin. 80-luvulla hänen aerobic-videostaan tuli historian myydyin videokasetti.
- Jane Fonda
17. Kuka megastara?
4 pt. Hän syntyi vuonna 1879. Paitsi näyttelijänä, hän oli suosittu myös humoristikolumnistina. Elokuvia mm. Honest Hutch vuodelta 1920 ja A Connecticut Yankee v:lta -31.
2 pt. Kuolema lento-onnettomuudessa v. -35 sai aikaan maansurun. Homer Coy kutsui häntä maailman vaikutusvaltaisimmaksi yksilöksi. Muistokirjoituksen kirjoitti Franklin D. Roosevelt. Viimeiseksi elokuvaksi jäi In Old Kentucky.
1 pt. Kestävimmät elokuvat kolme John Fordin ohjausta: Doctor Bull, Jokilaiva ja Tuomari Priest.
- Will Rogers
18. Mikä elokuva?
4 pt. Valmistui 1958. Käsikirjoituksen laati Väinö Linna. Pääroolin teki Veikko Sinisalo.
2 pt. Edvin Laine ohjasi ja myös näytteli tässä sotakuvauksessa.
1 pt. Käsikirjoitus pohjautui Runebergin kuuluisaan runoon.
- Sven Tuuva

Ääniosio (max. 11 pt.):

19. Mikä elokuva? Kuka puhuu? (2 pt.)
- Melancholian 3 huonetta, Pirjo Honkasalo
20. Mikä elokuva? Ketkä kaksi näyttelijää? (2 pt.)
- Antichrist, Willem Dafoe, Charlotte Gainsborough
21. Mikä elokuva? Kuka kertoo vitsin? (2 pt.)
- Catch Me If You Can/Ota kiinni jos saat, Tom Hanks
22. Mikä elokuva? (1 pt.)

- South Park: Isompi, pidempi, leikkaamaton
23. Mikä elokuva? Kuka laulaa? (2 pt.)
- Tenacious D in The Pick of Destiny (Tenacious D: Maailman paras
rokkibändi), Jack Black

Monroen Leffavisa, Cup2, 6/7

2011-12-10T01:59:00.004+02:00

1. 400 Kekkosta (6+6+2+6+0+6) 26

2. Peter Lorren Silmät (5+2+6+3+5+4) 25

2. Lone Iguanas (3+3+5+5+4+5) 25

4. Jänis (2+5+3+4+6+0) 20

5. Savage Streets (4+1+4+1+0+3) 13

6. Albatrossi (1+0+1+2+2+1) 7

7. Anonyymi poni (0+4+0+0+0+0) 4
8. Maja (0+0+0+0+3+0) 3

9.Team Kakkosnelonen (0+0+0+0+2+0) 2
10. Team Panic (0+0+0+0+2+0) 2

11. Keuhkotautiset marsut (0+0+0+0+0+2) 2

12. Team Bubbles (1+0+0+0+0+0) 1

13. Rikun kantapää (1+0+0+0+0+0) 1

14. Oma nokkela joukkueenne nimi (0+1+0+0+0+0) 1

15. Kaksi muskettisoturia (0+1+0+0+0+0) 1

16. Emmi ja Iina (0+1+0+0+0+0) 1

17. Pistäjotain (0+0+1+0+0+0) 1

18. Vesterinen yhtyeineen (0+0+1+0+0+0) 1

19. Tina tytöt (0+0+1+0+0+0) 1

20. JNS (0+0+0+1+0+0) 1

21. Ryhmä rämä (0+0+0+1+0+0) 1

22. Lounas (0+0+0+1+0+0) 1
23. Kaunis Veera (0+0+0+0+1+0) 1

24. Team täydelliset (0+0+0+0+0+1) 1

25. Team Chuck Norris ja karvakamut (0+0+0+0+0+1) 1

MC2, syksy -11, osa 6/7, 7.12.

Peruskysymykset (max. 20 pt.):

1. Minkä maiden itsenäistymiskamppailuja kuvaavat seuraavat elokuvat: A) Gandhi B) Michael Collins C) The Patriot? (3 pt.)
- A) Intia B) Irlanti C) Amerikan Yhdysvallat
2. Kuka näytteli Rokkaa Molbergin Tuntemattomassa, ja ketä Pirkka-Pekka Petelius esitti? (2 pt.)
- Paavo Liski; Hietanen
3. Montako salia on Koskikeskuksen Cine Atlaksessa (1 pt.); ja montako paikkaa on Plevnan 1-salissa - yksi piste, jos osuu +- 10 tarkkuudella? (2 pt.) (max. 3 pt.)
- 4; 495 paikkaa (= 2 pt.) 485-505 = 1 pt.
4. Aseta pituusjärjestykseen lyhimmästä pisimpään seuraavat ylipitkät elokuvat: A) Claude Lantzmanin Shoah (9 h 26 min) B) Jacques Rivetten Out One, noli me tangere (12 h 53 min) C) Abel Gancen Napoleon (5,5 h) D) Alexander Klugen Uutisia ideologisesta antiikista: Marx/Eisenstein/Pääoma (8 h 12 min). (max 3 pt.)
- CDAB (täysin oikein: 3 pt., muuten piste per oikea sijoitus)
5. Mikä yhdistää Vivien Leigh'n kuuluisinta roolia, Lost In Translationin näyttelijää ja Demi Mooren ja Gary Oldmanin tähdittämää elokuvaa vuodelta -95? (1 pt.)
- Scarlett tai (tuli)punainen väri (Scarlett O'Hara, Scarlett Johansson, The Scarlet Letter)
6. Aseta pituusjärjestykseen lyhimmästä pisimpään seuraavat näyttelijät: A) John Wayne (193 cm) B) Jon Voight (191 cm) C) Jack Nicholson (178 cm) D) Uma Thurman (183 cm)
- CDBA (täysin oikein: 3 pt., muuten piste per oikea sijoitus)
7. Mikä elokuva palkittiin viime sunnuntaina vuoden parhaana eurooppalaisena elokuvana? Ehdokkaat olivat: Le Havre, Melancholia, Le gamin au velo/Poika ja pyörä, The Artist, Kosto ja Kuninkaan puhe. (1 pt.)
- Melancholia
8. Mihin maailmankolkkaan sijoittuu Kurt Russellin tähdittämä scifi-klassikko The Thing - "se" jostakin, ja kuka sävelsi siihen musiikin? (2 pt.)
- Antarktis/Etelänapamanner; Ennio Morricone
9. Mikä yhdistää elokuvien Miehet, jotka vihaavat naisia, Drive ja 1408 ohjaajia? (1 pt.)
- Ovat kaikki tanskalaisia
10. Mikä seuraavista ei ole Pixarin animaatio: A) Toy Story B) The Incredibles C) Shrek D) Autot? (1 pt.)
- C

A vai B?

Joukkueet vastaavat jompaan kumpaan kohtaan, A on pisteen arvoinen, B kahden

11. A) Kenen roolihahmoihin lukeutuu Benjamin Button? B) Kenen häistä kertoo Milton Mironin puolituntinen kulttielokuva Tricia's Wedding, jonka rooleissa esiintyy drag queen -ryhmä Cockettes?
- A) Brad Pittin B) Richard Nixonin tyttären

12. A) Kenen ohjauksiin kuuluu vuoden -89 Santa Sangre? B) Millä lempinimellä ohjaaja José Mojica Marins muistetaan?
- A) Alejandro Jodorowsky B) Coffin Joe

13. A) Kuka näytteli Jussi-palkinnon arvoisesti Prinsessaa Arto Halosen samannimisessä elokuvassa? B) John Waters teki vuonna -70 kymmenminuuttisen elokuvan The Diane Linkletter Story, joka kertoi Nixonin hyvän ystävän tv-julkkis Art Linkletterin tyttären kuolemasta. Mikä erikoisuus liittyy elokuvan ilmestymisajankohtaan?
-A) Katja Kukkola/Küttner B) Pikavauhtia tehty elokuva tuli ensi-iltaan ennen Dianen hautajaisia
14. A) Kuka näytteli Vihreää Lyhtyä viime kesänä? B) Millä suomenkielisellä nimellä Amityville Horror tuli ensi-iltaan vuonna -80?
- A) Ryan Reynolds B) Luojan tähden, paetkaa!
15. A) Minkä maalainen on Kautokeinon kapinan ohjaaja? B) Kuka ranskalainen laulajatähti teki 60-luvulla cameot elokuvissa What's New Pussycat? ja Grand Prix?
- A) Norjalainen Nils Gaup B) Francoise Hardy

Vihjeosio:

16. Mikä talvielokuva?
4 pt. Se ilmestyi -96. Päähenkilön aviopuoliso suunnittelee postimerkkejä.

2 pt. Sijoittuu Minnesotaan. Peter Stormare ja Steve Buscemi esittävät pikkurikollisia, ja ohjaajan vaimo poliisia.

1 pt. William H. Macy esitti autokauppiasta ja Joel Coen ohjasi.

- Fargo

17. Kuka amerikkalainen näyttelijä?
4 pt. On 46-vuotias. Näytteli Sasquatchia leffassa Tenacious D In The Pick Of Destiny.
2 pt. Sai Oscar-ehdokkuuden musikaalista Chicago, vaikka on näytellyt paljon paremmin monissa Paul Thomas Andersonin elokuvissa.
1 pt. Näytteli Scorsesen ohjauksissa The Aviator ja Gangs Of New York. Nykyään lähinnä suosittu koomikko elokuvissa kuten Walk Hard, Step Brothers ja Cyrus.
- John C(hristopher) Reilly

18. Kuka näyttelijä?

4 pt. Hän oli hetken aikaa Hugh Laurien tyttöystävä 70-80-lukujen taitteessa. Hän kirjoitti ja tähditti Mike Nicholsin tv-elokuvan Henki/The Wit.

2 pt. Oli naimisissa Kenneth Branagh’n kanssa. Näytteli Nanny McPheetä kahdessa kirjoittamassaan elokuvassa.

1 pt. Tunnetuimmat elokuvat lienevät Pitkän päivän ilta, Talo Jalavan varjossa ja Järki ja tunteet, joista kaksi viimeksi mainittua toivat Oscarit ja paljon muita palkintoja.

- Emma Thompson

Musat max. 8 pt.):

19. Kuka laulaa, missä elokuvassa? (2 pt.)
- Frank Sinatra, Young At Heart
20. Kuka näyttelijätär laulaa? (1 pt.)
- Brigitte Bardot
21. Kuka laulaa, missä elokuvassa? (2 pt.)
- Jack Black, High Fidelity
22. Mikä elokuva? (1 pt.)
- Hardware
23. Elokuva ja säveltäjä? (2 pt.)
- Totoro, Joe Hisaishi

Monroen Leffavisa, Cup2, 5/7

2011-12-10T01:58:00.004+02:00

1. Peter Lorren Silmät (5+2+6+3+5) 21

2. 400 Kekkosta (6+6+2+6+0) 20
3. Lone Iguanas (3+3+5+5+4) 20
3. Jänis (2+5+3+4+6) 20

5. Savage Streets (4+1+4+1+0) 10

6. Albatrossi (1+0+1+2+2) 6

7. Anonyymi poni (0+4+0+0+0) 4

8.Maja (0+0+0+0+3) 3

9.Team Kakkosnelonen (0+0+0+0+2) 2
9. Team Panic (0+0+0+0+2) 2

11.. Team Bubbles (1+0+0+0) 1

11. Rikun kantapää (1+0+0+0) 1

11. Oma nokkela joukkueenne nimi (0+1+0+0) 1

11. Kaksi muskettisoturia (0+1+0+0) 1

11. Emmi ja Iina (0+1+0+0) 1

11. Pistäjotain (0+0+1+0) 1

11. Vesterinen yhtyeineen (0+0+1+0) 1

11. Tina tytöt (0+0+1+0) 1

11. JNS (0+0+0+1) 1

11. Ryhmä rämä (0+0+0+1) 1

11. Lounas (0+0+0+1) 1
11. Kaunis Veera (0+0+0+0+1) 1

MC2, syys -11, visa 5/7, 30.11.: Uusi elokuva

Peruskysymykset (14 pt.):

1. Mitkä ovat näiden ohjaajien uusimmat elokuvat: A) Joe Johnston B) Michel Gondry C) Kenneth Branagh D) Martin Campbell? (4 pt.)

- A) Kapteeni Amerikka B) Green Hornet C) Thor D) Vihreä Lyhty (Green Lantern)

2. Ketkä näyttelevät ikäviä esimiehiä komediassa Kaameat pomot? (3 pt.)

- Jennifer Aniston, Colin Farrell, Kevin Spacey

3. Missä tänä vuonna ilmestyneissä elokuvissa Krista Kosonen on näytellyt? (miinus yksi piste jokaisesta ylimääräisestä vastauksesta) (2 pt.)

- Syvälle salattu, Risto

4. Mikä on Andrew Niccolin uusin elokuva, ja minkämaalainen hän on? (2 pt.)

- In Time, uusi-seelantilainen

5. Missä tänä vuonna ilmestyneissä elokuvissa Ryan Gosling on näytellyt? (miinus yksi piste jokaisesta ylimääräisestä vastauksesta) (3 pt.)

- Drive, Hölmö hullu rakkaus (Crazy Stupid Love), Ides of March

A vai B?

Joukkueet vastaavat joko A- tai B-kohtaan: A:sta saa yhden pisteen, B:stä kaksi

6. A) Missä kaupungissa pääasiallisesti liikkuu Johnny Deppin tähdittämä Turisti? B) Mistä sanoista tulee NEDS-elokuvan nimen akronyymi?

- A) Venetsia B) Non-educated delinquents

7. A) Monennenko kerran IIK!-kauhuelokuvafestari järjestettiin tänä syksynä? B) Minkä 70-luvun leffan Breck Eisner teki uusiksi viime vuonna?

- A) Kymmenennen B) The Crazies

8. A) Kuka näyttelee Spielbergin animaatio-Tinttiä? B) Entä kuka näyttelee kapteeni Haddockia?

- A) Jamie Bell B) Andy Serkis

9. A) Mikä on Maïwennin uusin ohjaus? B) Kenen ohjaajan kanssa hän sai lapsen 17-vuotiaana?

- A) Polisse B) Luc Besson

Vihjeet:

11. Kuka 21-vuotias näyttelijätär?

4 pt. Hän näytteli Joan Jettiä elokuvassa The Runaways. Muita elokuvia mm. Mike Figgisin Cold Creek Manor, Jumper ja David Gordon Greenin Alakynnessä.

2 pt. Hän näytteli Jodie Fosterin tytärtä Panic Roomissa. Muita elokuvia mm. Pang-veljesten Pahan sanansaattajat, Adventureland, Sean Pennin Erämaan armoille ja Zathura.

1 pt. Silti hänen tunnetuin roolihahmonsa on Twilight-sarjan Bella Swan.

- Kristen Stewart

12. Mikä amerikkalainen elokuva?

4 pt. Se valmistui 2009 noin 1,7 miljoonan dollarin budjetilla. Se kertoo luksusluokan prostituoidusta, ja sen mainoslause oli "See it with someone you ****".

2 pt. Pääosaa esitti 21-vuotias, jo pornoleffauran taakseen jättänyt Sasha Grey. Kuvaajana toimi Peter Andrews.

1 pt. Sen ohjasi Steven Soderbergh Chen ja Ilmiantaja!n välissä.

- The Girlfriend Experience

13. Kuka ohjaaja?

4 pt. Hän syntyi vuonna 1963 Argentiinassa. Hänen elämänkumppaninsa on myös ohjaaja, Ranskan Lyonissa syntynyt Lucile Hadzihalilovic.

2 pt. Hän on ohjannut vain kolme pitkää fiktiota, joista keskimmäinen on vuonna 2002 ilmestynyt Irreversible.

1 pt. Vuonna 2009 ilmestynyt Enter The Void kilpaili Cannesissa palkintoja voittamatta.

- Gaspar Noé

Musakierros (max. 5 pt.):

14. Kuka näyttelijätär laulaa? (1 pt.)

- Gwyneth Paltrow

15. Mistä elokuvasta? (1 pt.)

- Once

16. Mistä elokuvasta? (1 pt.)

- Arn – temppeliritari

17. Mistä elokuvasta? (1 pt.)

- Hassut hurjat hirviöt (Where the Wild Things Are)

18. Kuka näyttelijätär laulaa? (1 pt.)

- Dakota Fanning

George Harrison: aineellisen maailman vanki

2011-12-04T19:32:00.000+02:00

Punaisia tulppaaneja. Martin Scorsesen dokumenttielokuva George Harrisonin elämästä, Living In The Material World, alkaa kotivideo-otoksella punaisista tulppaaneista; hetken päästä niiden taakse ilmestyvät kuikuilemaan Harrisonin tutut kasvot.

Kun sama otos toistuu kolme ja puoli tuntia myöhemmin teoksen toiseksi viimeisenä kuvana, näyttää se tyystin erilaiselta. Harrisonin kasvoja ja ilmettä niissä tulkitsee aivan toisin, tällä kertaa kaiken sen pohjalta, mitä kahden kuvan välissä on oppinut dokumentin kohteesta: näihin kasvoihin on merkillisesti ilmestynyt syvempiä uria, mietteliäämpiä varjoja, enemmän sielua.

George Harrisonin kuolemasta tuli viikko sitten kuluneeksi kymmenen vuotta. Häntä kolme kuukautta vanhemman Scorsesen todella kaunis retrospektiivinen elokuva nerokkaasta muusikosta on nähtävillä Tampereen Niagarassa muutamissa erikoisnäytöksissä loppuvuoden aikana. Musiikin harrastajalle tämä on merkittävä maahantuonti ja pyyteettömyydessään yhä harvinaisemmaksi käyvää ideologista kulttuurityötä.

Friar Park, George Harrisonin koti

Living In The Material World vankentaa edelleen rock-musiikin kronikoimista merkittävänä juonteena mestariohjaajan elämäntyössä. Edellinen suurtyö käsitteli Bob Dylania (No Direction Home, 2005). Korkeatasoisuudestaan huolimatta Dylan-tutkielma ei yllä uutukaisen rinnalle. Ehkä siitä syystä, että nyt kertomuksen aiheena on bändi eikä sooloartisti: Beatles-aika Harrisonin urasta vie puolet elokuvan kestosta. Mukana liikkuu enemmän vahvoja, kiintoisia persoonia, dramaattisempia tapahtumia - nopeampaa aikaa: ei ole ensimmäinen kerta, kun Beatlesista tulee tunne, että he elivät neljä kertaa normaalia kovatempoisemmin. Aikajana kuuluu myös merkittäviin eroihin. No Direction Home tutki muutaman vuoden jaksoa Dylanin uran alkuajoilta, kun taas Living In The Material World kattaa kokonaisen elämän lapsuudesta myöhäiseen keski-ikään.

Ja vielä, jos katsotaan totuutta silmiin, musiikki on parempaa kuin No Direction Homessa.

Living In The Material Worldin tunnelmaa hallitsevat seesteisyys, tasapainoisuus ja tavallisuus. Dokumentaristina Scorsese ei pyrikään fiktioistaan tuttuun visuaaliseen tyylittelyyn ja kiihkeyteen. Sen sijaan hän toimii kurinalaisen journalistin tavoin päämääränä moniulotteinen kuva kohteestaan. Kaksiosainen Harrison-muotokuva on pitkä, silti katsoessa ei käy aika pitkäksi. Jokainen jakso jäsentää täsmällisesti uusia piirteitä kokonaisuuteen, ja Beatles-historiansa hallitsevakin yllättyy toistuvasti, kuinka tuoreelta muotokuva yhtyeen kitaristista tuntuu. Arkistomateriaalin - joka on usein ennen näkemätöntä - kanssa Scorsese tekee tarkkaa työtä, palaset on huolella valittu ja hiottu. Konstailematta toteutetuissa haastatteluissa ei keskitytä siihen, kuka kertoo, vaan kenestä kerrotaan. Kameran eteen astuvat mm. veljet, Ringo, Paul, Olivia-vaimo, Eric Clapton ja, hätkähdyttävimpänä kaikista, Phil Spector, joka saisi olla Scorsesen seuraavan muotokuvan aihe.

Samaten elokuvan nimi on tarkkaan valittu. Se ei ole pelkästään lainaus Harrisonin albumin nimestä, vaan elokuvan teema: Elämää aineellisessa maailmassa. All Things Must Pass olisi ollut helpompi ja ilmeisempi valinta, mutta se olisi tuonut mukaan lattean muistokirjoituksen sävyn. Muotokuva George Harrisonista on väistämättä dialektinen, koska Harrison oli syvästi hengellinen ihminen aineellisen maailman vaatimusten puristuksessa. Tästä vakuuttavat melkein kaikki dokumentissa kuullut. All Things Must Pass, yksi häikäisevimmistä soololevyistä mitä rockin historia tuntee, on väistämättä Harrisonin magnum opus, mutta sen seuraaja Living In The Material World on Harrisonin oman maailmankatsomuksen todellinen statement.

Epäilemättä Scorsesen gravitas on avannut hänelle aiemmin suljettuina pidettyjä ovia, mistä nyt hyödymme kaikki. Haastatteluistakin välittyy erityinen luottamus kertojaan. Varsinkin kauniisti rakennetussa lopussa välittyy käsinkosketeltavaa kaipauksen tunnetta. Formulakuski Jackie Stewart pukee parhaiten sanoiksi Harrisonin erityislaatuisuuden ihmisenä, jona hän kykeni tekemään itsensä tärkeäksi kaikille, joiden kanssa oli kosketuksissa.

Rakkaus lienee se tunne, jonka elokuvaa katsova päällimmäisenä kohtaa. Se on väistämätöntä ja johtuu ihmeellisen humaanista musiikista ja sen soittajista. Beatlesin diskografiassa on hyvin harvoja vihan sävyttämiä raitoja - Harrisonin tuotannossa tuskin ainuttakaan. Ilkeimmilläänkin hän tyytyi satiiriin ja ironiaan (Taxman, Savoy Truffle, Piggies). Living In The Material World on lopultakin kuvaus itsenäisestä. omapäisestä pojasta, joka aikuistuessaan etsi alleen yhä vankempaa maata, jolla seisoa omilla jaloillaan. Ja rokkasi. Wah-Wah.

George Harrison: Living In The Material World erikoisesityksissä Niagaran lisäksi myös Kuopion Kuvakukossa.

Sivustakatsojan kauhusyksy

2011-11-25T09:47:00.002+02:00

Monroen ulkopuolisten kirjoittajien Sivustakatsoja-sarjassa Cinemadromen pomomies Tomi Peuhkurinen katsahtaa Halloweenin aikaiseen Cinemadrome-tempaisuun (perinteeksi muodostunut "Halloween pipe") ja parin viikon takaiseen Iik!-festariin.

Kauhuleffoja pitkin lokakuuta. Enemmän kuin ennen. Universalin Draculaa, Muumiota, Frankensteinia. Ihan ensimmäistä Thingiä. Strangers. Amer. Vaikka mitä.

Halloween Pipe 2011 enteili olevansa entisenlainen. Yksi päivä. Kauhua aamusta iltaan. Eipä ollut. Tuli mieleen että voisihan sitä h-weenausta laajentaa suuremmankin yleisön eteen. Lopputuloksena Cinemadrome Halloween Special. Sitä ennen toki pre-ween tunnelmia kotona. Alkaen jo perjantaina 28.10.

Fright Night

Sinänsä OK kasarikauhukomedia, mutta paras terä saattoi jäädä yskän/nuhan/väsymyksen jalkoihin. Tarinassa poitsu saa päähänsä että naapurin herra onkin vampyyri. Ja onhan se. Ainahan ne. Tämä ja Naapurissa kummittelee olisivat hyvä double feature.

Lauantai 29.10.

Halloween 3: Season Of Witch

Tällä ei ole mitään tekemistä Carpenterin leffan kanssa. Michael Myers ei ole mukana. On tehdas joka tekee tuhmia halloween-naamareita, jotka tappavat käyttäjänsä kun televisio näyttää tietyn mainoksen. Vaivaton katsoa, mutta ei kummempaa. Loppukohtauksesta plussaa.

Välipaloina CreepShown muutamia lyhäreitä. Hauskaa, vaivatonta kamaa. Sopii vallan hyvin h-ween välipaloiksi. Tobe Hooper ohjaa ja King kirjoittaa.

Sitten kohti Niagaraa. Cinemadromea ja kurpitsan kaiverrusta. 931:n seinällä mykkää kauhuleffaa pitkin iltaa. Halloween Specialin starttasi The Wicker Man melkein 90 katsojalle.

Pari aikaisempaa katselua eivät ole vakuuttaneet. Kolmas kerta sujui paremmin, mutta eipä minusta fania tule. Skotlantilaisella saarella vietetään iloluontoista elämää ja uhraillaan mitä milloinkin. Ei tämä kauhua ole, mutta omaperäinen ainakin.

Sitten Ils – Uhka.

Romanialainen couple in trouble -leffa. Syrjäisessä talossa asuva pariskunta joutuu tuntemattomien kiusattavaksi. Taitavasti ohjattu, jatkuvasti jännitystä kasvattava pieni kauhutrilleri. Lopetus on todella tyly. Perustuu tositapahtumiin. Toimii.

Sunnuntai 30.10.

Calvaire (Ordeal)

Herkullisen kipeähkö kauhu(komedia). Muusikko päätyy keikkamatkalla syrjäiseen majataloon. Majatalon isäntä saa päähänsä, että kaveri on hänen ex-vaimonsa, joka on lähtenyt vuosia aikaisemmin. Joten muusikosta tulee vaimo... Katsomisen arvoinen leffa.

Rob Zombien Halloween 2

Keskinkertaista h-weenausta. Zombien tyyli silti toimii. Niin yleensäkin. Meno on sopivan kieroa ja väkivalta rujoa ja sitä on riittävästi. Ei tästä silti mitään mieleen jää. Katselussa teatteriversio.

Halloween

Tuttuun tapaan Carpenterin alkuperäinen. Edelleen täydellistä. Ei muuta sanottavaa. Paitsi että pitäisi saada teatteriin...

Muut sunnuntain välipalat olivat myös tuttua kauraa. Millennium-sarjan halloween-jaksot. Beavis & Butt-Headin ween-spessu. Ja siinä se. Ensi vuonna uudestaan.

Iik! vuosimallia 2011

Halloweenista viikko eteenpäin ja ensimmäistä kertaa ikinä suunta kohti Iitä. Noin 550 km ja Wicker Man peräkontissa. Iin Yöväentalolla vietettiin Iik!-festareiden kymmenvuotisjuhlien ensimmäistä viikonloppua. Talo ei ollut vielä tupaten täynnä ja kahviosta heltisi kahvia ja vieraspassi ihan vaivatta.

Tunnelma oli luurankoineen ja hämähäkinseitteinen vallan viehättävä. Kahvilan pöydillä vilkkuivat jack-o-lanternit. Muoviset tosin ja patterikäyttöiset, mutta jack-o-lantern on coolia, oli se tehty mistä hyvänsä.

Illan ensimmäiseksi leffaksi tarjoutui Kuutamosonaatti. Aikanaan usempaankin kertaan katsotun leffan edellisestä rundista oli kulunut ainakin 15 vuotta. Oli jo aikakin virkistää muistia.

Ohjaaja Olli Soinio kuvaa täysikuuta, tarjoilee vinkkeleitä kuvakulmia kaappikelloon. Kauhun peruskuvastoa siis. Ja heittää sekaan alastonta vartaloa. Naisenkipeää aikamiespoikaa ja alistavaa äitiä. Tämän katsoo kyllä mielellään. Vaihtoehtoisesti tämän voi katsoa myös miten lähestyä naista -alkeiskurssina. Kari Sorvali näyttää mallia. Silivoplee.

Sitten Vampyr. Eteinen täyttyy todella täyteen. Mykkäelokuvakonsertit ovat kuulemma perinteisesti olleet suosittuja. Vapaita paikkoja ei katsomoon juurikaan jää. Katson tämän siitä huolimatta, että sama on edessä Cinemadromessakin. Mutta Iik!in innoittamana. Ja tätä on suunniteltu melkein puoli vuotta. Ja säestys on eri. Ja Iissä kaikki pyörii filmiltä. Siinä on syitä tarpeeksi. Elokuva on hieno. Säestys liian kokeellinen. Ei toimi minulle. Vaikea sanoa, että kokemus olisi silti ollut huono.

Omalta osaltani illan päättää Let Me In. Ystävät hämärän jälkeen amerikkalaisittain. Remake paremmasta päästä. Hyvät näyttelijät ja taitava ohjaus. Ei tässä mitään vikaa ole. Alkuperäinen on vain liian hyvä.

Jätän väliin Iik!in ensimmäisen mielennyrjäyttävän yöleffamaratonin joka jatkuu aamuun asti. Samat leffat sorvataan myös Cinemadromessa. Puolen yön jälkeen kohti etelää. Pimeä syksy ja vesisadetta. 250 km yöpaikalle. Wicker Man jää Yöväentalolle odottamaan Iik!in toista viikonloppua. Ensi vuonna Iik! on kuulemma taas yhden viikonlopun mittainen. Vahingossa myöskin kahteen viikonloppuun venähtänyt Cinemadrome aikoo tehdä samoin. Aika näyttää.

Monroen Leffavisa, Cup2, 4/7

2011-11-24T15:20:00.005+02:00

1. 400 Kekkosta (6+6+2+6) 20

2. Peter Lorren Silmät (5+2+6+3) 16

3. Lone Iguanas (3+3+5+5) 16

4. Jänis (2+5+3+4) 14

5. Savage Streets (4+1+4+1) 10

6. Anonyymi poni (0+4+0+0) 4

7. Albatrossi (1+0+1+2) 4

8. Team Bubbles (1+0+0+0) 1

9. Rikun kantapää (1+0+0+0) 1

10. Oma nokkela joukkueenne nimi (0+1+0+0) 1

11. Kaksi muskettisoturia (0+1+0+0) 1

12. Emmi ja Iina (0+1+0+0) 1

13. Pistäjotain (0+0+1+0) 1

14. Vesterinen yhtyeineen (0+0+1+0) 1

15. Tina tytöt (0+0+1+0) 1

16. JNS (0+0+0+1) 1

17. Ryhmä rämä (0+0+0+1) 1

18. Lounas (0+0+0+1) 1

MC2, syys -11, visa 4/7, 23.11.: Klassikot

Peruskysymykset:

1. Minkä elokuvansa Cecil B. DeMille ohjasi kahdesti, ensin mykkänä ja myöhemmin äänen ja värin kera? (1 pt.)

- 10 käskyä

2. Mikä Sergei Eisensteinin klassikko perustuu amerikkalaisen John Reedin reportaasikirjaan? (1 pt.)

- Lokakuu (”10 päivää, jotka järisyttivät maailmaa”)

3. Mitkä 4 elokuvaa Humphrey Bogart ja Lauren Bacall tekivät yhdessä? (4 pt.)

- Kirjava satama/To Have And To Have Not; Syvä uni/The Big Sleep; Pimeä käytävä/Dark Passage; Myrskyvaroitus/Key Largo

4. Kenen itsenäisen ajattelijan eskoisohjaus oli Varjoja vuodelta 1959?

- John Cassavetes

5. Kuka näytteli Pinaa Rosselini-klassikossa Rooma - avoin kaupunki?

- Anna Magnani

Musakierros (max. 10 pt.):

6. Säveltäjä, ja minkä elokuvan teemaa innoittanut? (2 pt.)

- Gustav Holst, Tähtien sota

7. Säveltäjä, ja minkä elokuvan teemaa innoittanut? (2 pt.)

- Antonín Dvořák, Tappajahai

8. Sävelmän nimi, ja kenen psykopaatin lempimusaa tämä on? (2 pt.)

- Goldberg-variaatiot, Hannibal Lecter

9. Säveltäjä ja mistä elokuvaklassikosta? (2 pt.)

- Aram Hatsaturjan, 2001: Avaruusseikkailu

10. Säveltäjä, ja mikä elokuva teki tämän teoksen kuuluisaksi 90-luvulla? (2 pt.)

- Sergei Rahmaninov (3. pianokonsertto), Loisto

A vai B?

Joukkueet vastaavat joko A- tai B-kohtaan: A on pisteen arvoinen, B kahden

11. A) Mihin kaupunkiin Chaplinin kuningas pakeni vallankumousta?

B) Mikä oli tämän kuninkaan nimi?

- A) New Yorkiin B) Shahdov

12. A) Mikä oli Scarlett O’Haran kodin nimi? B) Minkä niminen oli 1. suomalainen koko illan värielokuva?

- A) Tara B) Juha

13. A) Mikä oli Luis Bunuelin suuri comeback-elokuva vuonna 1950?

B) Minkä Robert Bressonin elokuvan Peter von Bagh valitsi kirjaansa Elämää suuremmat elokuvat?

- A) Los Olvidados – säälikää heitä B) Pickpocket/Taskuvaras

14. A) Kuka teki ensimmäisen monista Bergman-rooleistaan esittämällä ritari Antoniusta Seitsemännessä sinetissä? B) Mikä oli Fellinin viimeinen 50-luvun työ?

- A) Max von Sydow B) Cabirian yöt

15. A) Minkä Alexander Mackendrickin ohjauksen Coenin veljekset tekivät uusiksi?

B) Kenen ohjaajan pääteoksiin kuuluu nelituntinen 47 roninia?

- A) Naisentappajat/The Ladykillers B) Kenji Mizoguchi

Ääninäytekierros (max. 9 pt.):

16. Mikä elokuva? Kuka näyttelijä puhuu? (2 pt.)

- Sunset Blvd.; Gloria Swanson

17. Mikä elokuva? Kuka tähti pitää puheenvuoron? (2 pt.)

- Kunnian polut, Kirk Douglas

18. Mikä elokuva? Mihin nykyisin itsenäiseen maahan tapahtumat sijoittuvat? (2 pt.)

- Casablanca, Marokko

19. Mikä elokuva? (1 pt.)

- Vertigo

20. Mikä elokuva? Kuka esitti pääosaa? (2 pt.)

- Ihmemaa Oz, Judy Garland

Ensi keskiviikkona teemana Uusi elokuva. Kaikki kysymykset liikkuvat viimeisen kymmenen vuoden sisällä.

CINEMADROME-VISA

2011-11-21T18:18:00.001+02:00

Viime lauantaina pidettiin Ravintola 931:ssä historian ensimmäinen CINEMADROME-VISA. Voittajaksi seitsemän joukkueen joukosta selvisi Savage Streets, toiseksi sijoittui Saku T. ja kolmanneksi Ändi. Tässä kysymykset vastauksineen:

CINEMADROME-VISA 19.11.

1. Kierros

1. Mikä on Commandon oikea nimi ja asekaapin numerolukon tunnusluku? (2 pt.)
- John Matrix; 1 3

2. Missä elokuvassa nähdään Virgin Dance of the Double Chainsaw ja kuka tuon tanssin esittää? (2 pt.)

- Hollywood Chainsaw Hookers, Linnea Quigley

3. Kuka näyttelijä sai naamalleen elokuvahistorian ensimmäisen Face Huggerin? (1 pt.)

- John Hurt

4. Mikä on Rambo – First Bloodin body count? (1 pt.)

- 1 – heppu, joka putoaa helikopterista

5. Mistä ikonisesta roolista Doug Bradley parhaiten tunnetaan? (1 pt.)

- Pinhead

6. AINAKIN kolme tunnettua pornotähteä nähdään Alexandre Ajan Piranha 3D- elokuvassa. Nimeä nämä neitoset. (3 pt.)

- Riley Steele, Ashlynn Brooke, Gianna Michaels

7. Entäpä missä mainstream-elokuvassa varsin viehättävä ja lahjakas, myöskin aikuisviihteen parista tuttu neitonen Jenna Haze tekee ensimmäisen roolinsa? (1 pt.)

- Superbad

8. Nimeä kaksi Dario Argenton Asiallista ohjausta? (2 pt.)

- Ohjaajan tytär Asia Argento on esiintynyt näissä isänsä ohjauksissa: Trauma, Stendhal Syndrome, Oopperan kummitus, La terza madre (Mother of Tears), Dracula 3D

9. Mitä herttaista käytettiin verenä elokuvassa Night Of The Living Dead? (1 pt.)

- Suklaakastiketta

10. Universalin klassiset kauhuleffat: Kuka oli Dracula? Entä kuka oli Wolf Man? Ja kuka Frankensteinin hirviö? (3 pt.)
- Bela Lugosi, Lon Chaney Jr, Boris Karloff
11. Kenen kulttiohjaajan yksi lempinimi on Coffin Joe? (1 pt.)
- José Mojica Marins

2. kierros: Musat ja äänet:
1. Elokuva ja kuka ikoni tässä puhuu? (2 pt.)
- The Thing, Kurt Russell
2. Elokuva ja kuka ikoni puhuu? (2 pt.)
- Lone Wolf McQuade, Chuck Norris
3. Elokuva ja kuka ikoni puhuu? (2 pt.)
- Death Wish 3/Väkivallan vihollinen, Charles Bronson
4. Mikä elokuva ja kuka ikoni puhuu? (2pt.)
- Dead Or Alive, Rutger Hauer
5. Minkä elokuvan teema? (1 pt.)
- Perjantai 13. päivä
6. Minkä elokuvan loppubiisi? (1 pt.)
- Red Heat
7. Minkä elokuvan loppubiisi? (1 pt.)
- Harley Davidson & Marlboro Man
8. Minkä elokuvan loppubiisi? (1 pt.)
- Road House
9. Mistä vuoden 1990 elokuvasta, ja kuka on vokalisti? (2 pt.)
- Hardware, Johnny Lydon/Rotten
10. Minkä elokuvan loppubiisi? (1 pt.)
- Teeth

Monroen Leffavisa, Cup2, 3/7

2011-11-18T02:11:00.007+02:00

Ensi viikon visan teemana Klassikot: lukuun ottamatta musanäytekierrosta kaikki kysymykset sijoittuvat aikaan ennen vuotta 1960.

TILANNE 3/7

1. 400 Kekkosta (6+6+2) 14

2. Peter Lorren Silmät (5+2+6) 13

3. Lone Iguanas (3+3+5) 11

4. Jänis (2+5+3) 10

5. Savage Streets (4+1+4) 9

6. Anonyymi poni (0+4+0) 4

7. Albatrossi (1+0+1) 2

8. Team Bubbles (1+0+0) 1

9. Rikun kantapää (1+0+0) 1

10. Oma nokkela joukkueenne nimi (0+1+0) 1

11. Kaksi muskettisoturia (0+1+0) 1

12. Emmi ja Iina (0+1+0) 1

13. Pistäjotain (0+0+1) 1

14. Vesterinen yhtyeineen (0+0+1) 1

15. Tina tytöt (0+0+1) 1

MC2/2011 (syksy), 16.11.2011: Eläimet

Peruskysymykset (Max. 8 pt.):

1. Kuka heistä EI kuulunut alkuperäiseen 1950-luvun The Rat Packiin?  

A) Frank Sinatra B) C) Humphrey Bogart D) Lauren Bacall E) Dean Martin

F) Judy Garland  (1 pt.)
- E) Dean Martin liittyi rottajoukkoon vasta Bogartin kuoleman jälkeen 1960-

luvulla.
2. Mikä yhdistää Steven Spielbergin elokuvia ja James Bond -filmien

sarjaa? (1 pt.)
-  Jaws, Spielbergin leffa ja Richard Kielin hahmo kahdessa Bond-elokuvassa
3. Kuka näyttelee Ceasar-nimistä apinaa Apinoiden planeetan uusimmassa

filmatisoinnissa kuluvalta vuodelta? (1 pt.)
- Andy Serkis
4. Mitä eläimiä on löydettävissä elokuvan Batman - Paluu  hahmogalleriasta?

(3 pt.) - Lepakko, pingviini, kissa
5. Aki Kaurismäen elokuva Mies vailla menneisyyttä voitti Cannesissa jaet-

tavan sivupalkinnon Palme Dogin. Mikä oli koiran  roolinimi elokuvassa ja

minkä niminen koira osaa esitti? (2 pt.)
- Hannibal, jota esitti Kaurismäen oma koira Tähti

 A vai B?

Joukkueet vastaavat joko A- tai B-kohtaan: A on pisteen arvoinen, B kahden

6. A) Kuka esittää eläimellisen mambon elokuvassa Ja jumala loi  naisen?

B) Ketkä esittävät eläimellistä vaakamamboa elokuvassa A  History of

Violence?
- A) Brigitte Bardot B) Viggo Mortensen ja Mario Bello
7. A) Missä elokuvassa Jamie Foxx on viimeksi esiintynyt?

B) Missä  elokuvassa Michael J. Fox on viimeksi esiintynyt?
- A) Kaameat pomot/Horrible Bosses B) Stuart Little 2:ssa vuonna  
2002 ääninäyttelijänä
8. A) Mikä Luc Jacquetin elokuva on voittanut Oscarin vuonna 2006?

B)  Mikä on Luc Jacquetin viimeisin, eläinaiheinen elokuva?
- A) Pingviinien marssi B) Tyttö ja kettu
9. A)Minkä eläimen kitaan Pinokkio joutuu samannimisessä  Disney-

animaatiossa?

B ) Minkä eläimien kitaan Brick Top heittää  epäonniset elokuvassa Snatch -

hävyttömät?
- A) valaan kitaan B) possujen kitaan
10. A) Kuka ohjasi National Lampoons Animal Housen?

B) Kuka esittää  elokuvan The Animal pääosan?
-A) John Landis B) Rob Scheider

Vihjeosio

11. Kuka elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja?
4 pt. Tämän vuonna 1960 syntyneen ohjaajan elokuvissa on kidutettu oikeasti

niin elävää kalaa kuin sammakkoakin.
2 pt. Tämä vähäsanaisten elokuvien tekijä on kommentoinut kidutuksia  sanoin:

”I've done a lot of cruelty on animals in my films. And I  will have a guilty

conscience for the rest of my life." Amerikkalaiselle toimittajalle hän kommentoi

asiaa sanoen, etteivät hänen elokuvissaan nähdyt asiat juurikaan eroa siitä

miten ruokaa tuotetaan eläimiä hyväksikäyttäen Yhdysvalloissa.
1 pt. Tämän eteläkorealaisen ohjaajan ensimmäinen elokuva vuodelta 1996 on

nimeltään Ageo eli Krokotiili.
- Kim Ki-duk

12. Mikä eläin?
4 pt.  Vihjemusiikkina Henry Mancininin ”Baby Elephant Walk”.
2 pt. Sara Gruenin romaaniin pohjautuvan, kuluvana vuonna ilmestyneen  ja

Reese Witherspoonin sekä Robert Pattinsonin tähdittämän elokuvan

nimessä esiintyy kyseinen eläin.

1 pt. Gus van Sant nimesi yhden elokuvistaan tämän eläimen mukaan, ja myös

Dumbo on tämän lajin edustaja.

- Elefantti

 13. Mikä paikka?

4 pt. Elokuvassa True Crime Clint Eastwood käy tyttärensä kanssa täällä

pikareissulla, ja saa siitä ansaitusti sapiskaa.

2 pt. Koomikko Kevin James on näytellyt olevansa töissä täällä, samoin kuin

Kevin Kline elokuvassa Kaikkiruokaiset ystäväni.

1 pt. Madagascar-animaation eläimet asustavat tässä paikassa ennen

matkaan lähtöään.

- Eläintarha 

 Ääninäytteet (Max. 11 pt.)

14. Mikä elokuva? Millä vuosisadalla tuo alkujaan perinteinen  kansansatu

julkaistiin ensi kerran painetussa muodossa? (2 pt.)
- Kaunotar ja hirviö - The Beauty and the Beast, 1700-luvulla

 (1740 Gabrielle-Suzanne Barbot de Villeneuven toimesta)
15. Mikä elokuva? Minkä elokuvan uudelleenfilmatisointi? (2 pt.)

- Flubber- maailman mahtavin mönjä, Pyörät pilvissä - The Absent

Minded Professor vuodelta 1961.
16. Mikä elokuva? Ketkä puhuvat? (3 pt.)
- Tarzan - viidakon valtias  eli Tarzan, the Ape man; Maureen O´Sullivan

ja Johnny Weismüller
17. Mikä elokuva? Missä maassa käytävän sodan ympärille elokuva keskittyy?

(2 pt.)
- Lions for Lambs, Afganistan
18. Mikä elokuva? Kuka ohjasi? (2 pt.)

- Grizzly Man, Werner Herzog

Tintti Hollywoodissa

2011-11-16T17:40:00.002+02:00

Ranskalaisten intomielten manifestoima auteur-teoria, joka aikanaan riisui luovan tekijän viitan pois studiojohtajien käskyttämältä kollektiivilta pukeakseen sen yksin ohjaajien harteille, ei maineikkuudestaan huolimatta ole täysin vailla sudenkuoppia. Esimerkiksi tietyt keskinkertaiset tai vajaaksi jäävät elokuvat paljastavat myytiksi sen käsityksen, jonka mukaan elokuvan vahvuudet ja heikkoudet juontuvat viime kädessä ohjauksesta. Nimittäin hyvässä elokuvassa vaikuttavat ohjauksen lisäksi muutamat muutkin kerronnan osaset sopusointuisesti yhteen hitsautuneina.

Kirkkaan näytteen petrimaljaamme ohjauksesta yhtenä kokonaisuuden osasena antaa Steven Spielbergin ohjaama Tintti-animaatio Yksisarvisen salaisuus. Jos näet elokuva ei kaipaisi muita ansioita kuin ohjauksellisia, tämä teksti olisi paljon lyhyempi ja kuivempi harvojen lauseiden koostuessa yksinomaan ylisanoista. Mutta niin säkenöivää kuin Spielbergin kerronta tuhlailevassa mestaruudessaan onkin, jää kokonaisuus etäiseksi ja charmittomaksi. Syy tähän piilee kaikissa muissa elokuvaa rakentavissa tekijöissä kuin ohjauksessa.

Näistä kirpeää kritiikkiä ansaitsevista elementeistä ankarimman soimauksen kohteiksi ansaitsevat joutua käsikirjoitus ja näyttelijätyö. Molemmissa tapauksissa epäonnistuminen liittyy ranskalaisen lähdeaineiston sovittamiseen angloamerikkalaiseen kulttuuriseen viiteympäristöön, mikä ei ole kadehdittava työmääräys alun alkaenkaan. Ensinnäkään Hergén persoonallinen puhekieli ei ole lainkaan kääntynyt englannin kielelle; vuoropuhelu elokuvassa on banalisoitu yleis-hollywoodilaiseksi standardikieleksi, johon tinttimäisyydet on ripoteltu arominsa kadottaneiksi mausteiksi. Poissa on myös Hergén lauseen hurmaavan erikoinen poljento, josta meillä Suomessa on ollut etuoikeus saada nauttia Heikki ja Soile Kaukorannan nerokkaina suomennoksina.

Kun ilmaisumuotoa vaihdetaan, vaikkapa sarjakuvasta elokuvaan, ei ole syytä eikä järkeä vaatia puritaanista uskollisuutta, kunhan alkuperäisen mallin parhaat puolet onnistutaan säilyttämään. Tämä mielessä pitäen käyn toteamaan, että Jamie Bellin tulkinta päähenkilöstä on täysin pielessä. Tämä Tintti on pelkästään päättäväinen toiminnan mies (jolla on luvalla sanoen melko ällöttävän helminauhamainen hammasrivistö). Missään ei näy vilaustakaan alkuperäisen herttaisesta lapsenomaisuudesta, kekseliäisyydestä ja hupaisasta kyvystä kävellä yllätyksiin kuin silmät sidottuina. Tietty aristokraattisuus Bellin aksentissa tuo mukaan vielä luotaantyöntävän assosiaation siitä, että Tintti on viettänyt nuoruutensa vuodet jossain sisäoppilaitoksessa Britannian maaseudulla.

Jos päähenkilön hahmottaminen menee siis suurelta osin metsään väärän roolittamisen takia, vanha kunnon kapteeni Haddock kadottaa viehätyksensä jonnekin Andy Serkisin ylikorostetun skottiaksentin alle. Milou puolestaan on jo pelkästään absurdi lakkaamattomine nuuskutuksineen ja vinkunoineen. Todella jyrän alle jää silti yhdessä kohtauksessa piipahtava Bianca Castafiore. Hergé ei herkullisessa parodiassaan diivoista ja heitä tähtipalvonnan sokeuttamana palvovasta yleisöstä jättänyt hitustakaan epäselväksi, että Milanon Satakieli ei kuuna päivänä osuisi puhtaaseen nuottiin edes vahingossa. Elokuvassa hän sen sijaan esittää koruaariansa virheettömästi - ja niin kokee vitsi karun kuoleman. Kohtaus on elokuvan huonoin.

Mutta ennen kuin alkaa lopullisesti näyttää siltä, ettei Yksisarvisen salaisuudessa ole kerrassaan mitään vaivan arvoista, palatkaamme pohdintojemme poluilla siihen, mitä voimme pitää ohjauksena. Tällöin saavumme kokonaan toiselle mantereelle.

Ohjaus pelkistetään tässä elokuvalliseksi kerronnaksi ja tarinan juoksutukseksi. Jos käsikirjoituksesta uupuukin nokkeluutta ja huumoria (elokuvassa ei kuule ainuttakaan lausetta, joka saisi nauramaan) ja ääninäyttelijöistä sävyjä, jää vielä nautittavaksi ohjauksen ainutlaatuisen elastinen tyyli ja ehtymätön mielikuvitus. Yksisarvisen salaisuus on ensinnäkin historian vauhdikkain eläkeikäisen ohjaama koko illan elokuva. Ehkä se on aivan yksinkertaisesti vauhdikkain elokuva, mitä ylipäätään on ikinä nähty - silloin, kun vauhdikkuudella ei latteasti tarkoiteta vain meneviä toimintakohtauksia, vaan laajemmin kerronnan elävyyttä ja rytmitystä. Yksisarvisen salaisuudessa kertomus elää joka hetki, ja kohtauksesta toiseen siirrytään musikaalisella notkeudella. Jos Spielbergille hakisi vastineen musiikin maailmasta, olisi se Mozart. Molemmilla on kyky saada luominen näyttämään haastavimmillaankin helpolta ja hauskalta. Yksisarvisen salaisuutta on ilo katsoa, sillä se on aivan pullollaan elokuvakerronnallisia hienouksia. Spielbergin salaisuus on siinä, että "kameran" villeimmilläänkin riehuessa, kuva pysyy aina selkeänä, johdonmukaisesti rajattuna, ohjaten silmän kankaan dynaamisimpaan kohtaan. Vaikka Spielberg saa tempun näyttämään helpolta, totuus on, että tällä tasolla tähän ei pysty yksikään toinen elokuvantekijä maailmassa. Varsinaiset toimintajaksot ovat bravuureita yksi toisensa jälkeen. Huikaisevin näistä on pako Baggharista, jonka maestro toteuttaa yhtenä päätä huimaavana kamera-ajona, joka kestää ties kuinka monta minuuttia - jaksoa katsellessa ajantaju hämärtyy täysin.

Jaksolla ei ole mitään tekemistä käsikirjoituksen liuskalle painettujen virkkeiden kanssa ja vielä vähemmän näyttelemisen. Se on puhdasta ohjausta.

Kulkurin iltahaulikko...

2011-11-14T18:00:00.000+02:00

Cinemadrome 3:n lauantaisena lähtölaukauksena toimi neljäs Grindhouse-elokuva Hobo With A Shotgun, parodia ja pastissi 70- ja 80-lukujen vigilante-elokuvista. Sarjan ehdottomasti tähän asti huonoin osa oli samalla myös monella tapaa aidoin.

Kertomuksen päähenkilö, Pummi Ilman Nimeä, saapuu alussa pienehköön kaupunkiin, jota hallitsee psykopaattinen rikollispomo ja hänen kaksi poikaansa. Yhteiskunta on täysin tuhoutunut aina uskottavuuden rajojen yli. Joka tapauksessa tilanne on se, että poliisijohto on järjestäytyneen rikollisuuden taskussa, ja huumekauppa ja väkivalta saavat kukoistaa kaduilla. Kunnes puutarhuriksi ryhtyy vastentahtoinen Rutger Hauer.

Ohjaaja Jason Eisener on valinnut parodian työkalukseen huonon maun, mikä tietää estotonta veren räiskimistä ja joka lajin ylilyöntejä. Asenne on kuin Trash Videon pätkissä, tuhatkertaisella budjetilla. Monessa kohtaa mieleen tulee myös Troma-yhtiön riemuremmi. Toisaalta Hobo With A Shotgun vertautuu Robert Rodriguezin Planet Terroriin ja Macheteen, ja tällöin alkaa paljastua, ettei Eisenerilla ole hallussaan Rodriguezin vertaista arsenaalia. Huono maku voi olla tervettä vastarintaa valtavirralle, mutta silloinkin vaaditaan tiettyä kykyä ja näkemystä. Eisener on valinnut mennäkseen liian usein aidan matalimmasta kohdasta, ja kankaalla näkyy puuduttavassa määrin puolihuolimatonta käsivarakuvausta, tylsiä rajauksia ja amatöörimäisiä alakulmia.

Mutta jos Grindhouse-liikkeen eräs tarkoitus on tehdä kunniaa genre-elokuvan roskaiselle aluskasvustolle, täytyy myöntää, että Hobo With A Shotgun on esikuvilleen uskollisin. Ilmeisen tarkoituksellisesti sen käsityö on yhtä huonoa kuin elokuvissa, joihin se viittaa: kuvaustapa ja -tyyli vaihtelee ja kuvat ovat väliin liian punaisia ja väliin liian sinisiä.

Eisenerin suurin virhe on kuitenkin siinä, että hänen elokuvastaan puuttuu karismaa. Hobo With A Shotgun on liian ällöttävä ollakseen cool. Sen sairaasta henkilögalleriasta uupuu raikasta huumoria - vain konkari Hauer puhuttelee valkokankaan läpi. Näin ollen mustaksi huumoriksi tarkoitetut kohtaukset, kuten koululaisbussin polttaminen Burn, Baby, Burnin soidessa eivät naurata, vaan vain tympäännyttävät. Paljonpuhuvasti elokuvan paras kohtaus on sen komeanvärinen intro, jossa Hobo matkustaa tavarajunalla vanhan ajan tyyliin.

Niinpä Hobo With A Shotgunin anti jää sinne tänne pitkin elokuvan mittaa sattuviin osumiin, joiden välissä on aika paljon aikaa odoteltavaksi. Riippuu jokaisen yksilöllisestä mausta ja arvomaailmasta, pyörivätkö teatterista pois päin astellessa mielessä päällimmäisenä elokuvan hyvät hetket vai keskenkasvuiset törkeydet.

Monroen Leffavisa, Cup 2, 2/7

2011-11-10T17:34:00.003+02:00

Pariin aikaisempaan MonroeCup-postaukseen on myös nyt liitetty kysymykset vastauksineen. Ensi viikolla teemavisa, aiheena Eläimet.

MonroeCup 2, syksy -11

1. 400 Kekkosta (6+6) 12

2. Peter Lorren Silmät (5+2) 7

3. Jänis (2+5) 7

4. Lone Iguanas (3+3) 6

5. Savage Streets (4+1) 5

6. Anonyymi poni (0+4) 4

7. Albatrossi (1+0) 1

8. Team Bubbles (1+0) 1

9. Rikun kantapää (1+0) 1

10. Oma nokkela joukkueenne nimi (0+1) 1

11. Kaksi muskettisoturia (0+1) 1

12. Emmi ja Iina (0+1) 1

LEFFAVISA MONROECUP 2, syksy -11, osa II, 9.11.

Peruskysymykset (max. 10 pt.):

1. Mitä on yhteistä näillä elokuvilla: Keikkakuski/The Driver, Drive ja Buried - Haudattu? (1 pt.)
- Ryan (O'Neal, Gosling, Reynolds)
2. Mikä ei kuulu joukkoon ja miksi: Fantasia, Dumbo, 101 dalmatialaista, Bambi? (2 pt.)
- Dumbo; se on ainoa, jolle ei ole tehty jatko-osaa
3. Mitkä olivat näiden näyttelijöiden roolihahmot Top Gunissa: A) Tom Cruise B) Anthony Edwards C) Val Kilmer? (3 pt.)
- A) Maverick B) Goose C) Iceman
4. Mitkä kolme käskyä Ääni antaa Kevin Costnerille Unelmien kentässä? Saa vastata englanniksi tai suomeksi. (3 pt.)
- "If you build it, he will come."; "Ease his pain."; "Go the distance."
5. Mitä yhteistä on seuraavilla elokuvilla: Tuulen viemää, Sound of Music, Kummisetä ja Tappajahai? (1 pt.)
- Jokaisesta on tullut historian siihen asti suurin kassamenestys

A vai B?

Joukkueet vastaavat jompaankumpaan kohtaan per kysymys ja saavat A:sta 1 pisteen tai B:stä 2 pistettä

6. A) Kuka näyttelijä-ohjaaja perusti Sundancen elokuvafestivaalin? B) Kuka näyttelijä-ohjaaja perusti Tribeca-festivaalin?
- A) Robert Redford B) Robert DeNiro
7. A) Minkä studion elokuvia ovat Pirates Of The Caribbean -sarja? B) Mikä oli ensimmäinen elokuva, joka tienasi yli 300 miljoonaa dollaria USA:ssa?
- A) Disney B) E.T.
8. A) Missä maassa on kuvattu Moskovaan sijoittuvat kohtaukset elokuvassa Puhelin- Telefon vuodelta 1977? B) Missä maassa on kuvattu entiseen Neuvostoliittoon sijoittuvat kohtaukset elokuvassa Lilja 4-ever?
- A) Suomessa (Helsingissä) B) Virossa
9. A) Kenen nobelkirjailijan teokseen perustuu elokuva Elokuu vuodelta 1956? B) Kenen nobelkirjailijan teokseen perustuu Ajomies vuodelta 1921?
- A) F.E. Sillanpää B) Selma Lagerlöf
10. A) Kuka esittää Marcel Marxia elokuvassa Le Havre? B) Kenen Marx-veljeksen mukaan Harmony Korine nimesi esikoiselokuvansa
- A) André Wilms B) Gummo

Vihjekierros:

11. Mikä hittielokuva?
4 pt. Se ilmestyi vuonna 1987, ohjaajana Emile Ardolino.
2 pt. Se sijoittui 60-luvulle Catskills-vuorille ja kertoi Frances "Baby" Housemanin ja Johnny Castlen rakkaustarinan. Siihen sävelletty (I've Had The) Time Of My Life oli megahitti.
1 pt. Pääosissa tähteilivät Patrick Swayze ja Jennifer Grey.
- Kuuma tanssi/Dirty Dancing

12. Mikä hittielokuva?
4 pt. Se oli vuoden 1987 isoin valkokangashitti, ohjaajana Leonard Nimoy. Pari vuotta myöhemmin Emile Ardolino ohjasi sille jatko-osan. Elokuvassa on kuuluisa kamerapannaus huoneistossa, jossa näkyy taustalla omituinen pojan hahmo. Sitä on väitetty haamuksi.
2 pt. Se perustui pari vuotta aiemmin tehtyyn Coline Serreaun ranskalaiseen komediahittiin.
1 pt. Siinä oli kasari dream cast: Tom Selleck, Ted Danson ja Steve Guttenberg.
- Kolme miestä ja baby (tai vauva)

13. Mikä komediahitti?
4 pt. Se jäi Emile Ardolinon toiseksi viimeiseksi ohjaukseksi, ilmestymisvuosi 1992. Maailmanlaajuiset tuotot olivat noin 230 miljoonaa dollaria.
2 pt. Sen mainosslogan oli: No sex. No booze. No men. No way. Se alkaa Renon kasinoilta ja yhdistää rikosjuonta ja musikaalia. Tärkeitä värejä ovat musta ja valkoinen.
1 pt. Pääosan veti Whoopi Goldberg maineensa huipulla.
- Sister Act/Nunnia ja konnia

Musakierros (max 9 pt.):

14. Kirjallinen kysymys: mikä meriitti yhdistää seuraavia levyjä: Henry Mancini: The Music From Peter Gunn; Judy Garland At Carnegie Hall; The Barbra Streisand Album; ja O Brother Where Art Thou? (1 pt.)
- 1 pt = Kaikki on palkittu Vuoden Albumi -Grammylla, 1/2 pt = kaikki ovat voittaneet Grammyn.
15. Kuka laulaa ja missä elokuvassa? (2 pt.)
- Doris Day, Calamity Jane
16. Mistä elokuvasta ja kuka ohjasi? (2 pt.)
- In The Mood For Love, Wong Kar-Wai
17. Kuka laulaa ja missä elokuvassa? (2 pt.)
- Shirley Bassey, Kuuraketti/Moonraker
18. Kuka laulaa ja missä elokuvassa? (2 pt.)
- David Lynch, Inland Empire

Kielletty alaikäisiltä: Cinemadrome 3 Niagarassa

2011-11-10T16:07:00.002+02:00

It is a truth universally acknowleged, that today's gorehound must be in want of a horror film festival. Sillä aivan yhtälailla yleismaailmallisesti tunnustettu tosiasia on, että nykypäivän kauhuelokuvat eivät ole mistään kotoisin. Kauhuelokuvia ei edes tehdä juuri lainkaan, ja ne harvat, jotka silmien eteen saapuvat, ovat melkein poikkeuksetta huteja.

Siksi kauhuelokuvafestivaalit täyttävät ison tyhjiön mautonta viihdettä etsivän elämässä. Tampereen oma CINEMADROME saapuu kahtena seuraavana viikonloppuna valtaamaan Niagaran kankaan kolmen yön ajaksi. Asiaankuuluvan eklektisestä 10 elokuvan ohjelmistosta löytyy sekä kalkkunoita että todellisia tärppejä.

Jälkimmäisiin kuuluu mm. avajaiselokuvan virkaa ajava Hobo With A Shotgun, hobona Rutger Hauer. Elokuvan trailerissa on ainakin asennetta viiden leffan edestä. Festivaalin pääviikonloppuun viikkoa myöhemmin kuuluu huippuina esimerkiksi tanskalaismestari Carl Dreyerin klassinen, natsismin nousua vertauskuvallisesti heijasteleva Vampyr elävällä säestyksellä, giallo-auteur Dario Argenton pääteokseksi usein mainittu Deep Red sekä kaikkien aikojen paras jatko-osa (?) Evil Dead 2. Festivaalin oheisohjelmistosta voi mainita mm. CINEMADROMEN oman leffavisan, jossa tuskin kysytään Eisensteinin syntymävuotta.

CINEMADROME 3 - DEAD BY DAWN 12.11. ja 18.-19.11.2011

K-18. Oikeus ohjelmanmuutoksiin pidätetään. Ennakkomyynti käynnissä Niagaran kassalla ja Cinemadromen sivuilla: www.cinemadrome.com.

Cinemadrome 3:n järjestävät Pirkanmaan Elokuvakeskus ja Trash Video,

yhteistyössä Iik!, Cinemare ja Night Visions.

LIPUT:

15€ / ilta (sisältäen 3 elokuvaa)

Kaikki 3 iltaa sekä Vampyr (10 elokuvaa) 53€

Yksittäisliput 7€, paitsi The Thing 8€

5 leffan sarjalippu 30€ (vain 1 lippu / näytös) Vain Niagaran kassalta!

Vampyr 10€

Elokuvissa on englanninkielinen ääniraita tai tekstitys. The Thingissä tekstitys suomeksi.

OHJELMISTO:

La-su-yö 12.-13.11.:

La 12.11. klo 21.00 Jason Eisener: HOBO WITH A SHOTGUN (Kanada 2011) 86 min / 35mm

La 12.11. klo 23.00 Matthijs van Heijningen Jr: THE THING (USA 2011) 103 min / DIGI-2k
Su 13.11. klo 01.00 Alex Chandon: INBRED (Saksa/UK 2011) 90 min / Blu-ray

Pe-la-yö 18.-19.11.:

Pe 18.11. klo 21.00 Tobe Hooper: THE TEXAS CHAINSAW MASSACRE PART 2 (USA 1986) 100 min / 35mm, Alkukuva: MIELIPUOLEN TRAILERISHOW (10 min)

Pe 18.11. klo 23.00 Sam Raimi: EVIL DEAD 2 (USA 1987) 84min / 35mm, Alkukuva: GOREMAGEDDON (Suomi 2011) 20min
La 19.11. klo 01.15 Enzo G. Castellari: 1990: THE BRONX WARRIORS (Italia 1981) 94 min / 35mm

La 19.11. klo 16.30 CINEMADROME-LEFFAVISA @ Ravintola 931. Hyviä palkintoja!

La-su-yö 19.-20.11.

La 19.11. klo 19.00 Carl Th Dryer: VAMPYR (Saksa 1932) 73 min DIGI-2k Vuonna 1999 restauroitu saksankielinen versio. englanninkielinen tekstitys - with english subtitles -

La 19.11. klo 21.00 Dario Argento: DEEP RED (Profondo Rosso, Italia 1975) 105 min / 35mm
La 19.11. klo 23.15 Lucio Fulci: CITY OF THE LIVING DEAD (Paura nella citta dei morti-viventi / City of the Living Dead, Italia 1980) 93 min / 35mm
Su 20.11. klo 01.15 Joe D'Amato: ATOR - THE FIGHTING EAGLE (Italia 1982) 98 min / 35mm

Monroen Leffavisa, Cup2, 1/7

2011-11-10T14:19:00.004+02:00

1. 400 Kekkosta (6) 6

2. Peter Lorren Silmät (5) 5

3. Savage Streets (4) 4

4. Lone Iguanas (3) 3

5. Jänis (2) 2

6. Albatrossi (1) 1

7. Team Bubbles (1) 1

8. Rikun kantapää (1) 1

MonroeCup 2 syksy -11 visa 1
 
Peruskysymykset:
 
1. Mitkä olivat näiden Elvis-elokuvien alkuperäiset nimet? A) Rock'n  
roll -suosikki (sic!) B) Kitara kainalossa C) Ansa Elvikselle (3 pt.)
- A) Jailhouse Rock B) King Creole C) Double Trouble
2. Mikä yhdistää näiden ohjaajien filmografioita: Alfred Hitchcock,  
Frank Capra, Cecil B. DeMille, Leo McCarey, William Wyler? (1 pt.)
- Kaikki ovat tehneet yhden elokuvistaan kahdesti
3. Monroen käännöstieteen jaosto on suomentanut seuraavat  
elokuvatittelit. Joukkueiden tehtävä on arvata, mitkä olivat ne  
alkukieliset nimet, joilla nämä elokuvat saapuivat Suomen kankaille:  
A) Istutus B) Risteyttäminen C) Tuonpuoleinen (3 pt.)
- A) Inception B) Splice C) Hereafter

4. Mikä ilmiö yhdistää elokuvia Dolores Claiborne, Apocalypto ja  
Kuningas Salomonin kaivokset (1937)? (1 pt.)
- Auringonpimennys
5. Mitä yhteistä on Hitchcockin Linnuilla, Blair Witch Projectilla,  
Menetetyllä maalla ja Paranormal Activityllä?
- Niissä ei ole (elokuvaa varten sävellettyä) musiikkia
 
A vai B?

Joukkueet vastaavat jompaan kumpaan kohtaan: A on pisteen arvoinen, B kahden.
 
6. A) Mikä oli ensimmäinen amerikkalainen elokuva, jota Marion  
Cotillard tähditti naispääosassa? B) Mikä oli Antonio Banderasin  
ensimmäinen amerikkalainen elokuva?
- A) Public Enemies B) The Mambo Kings (1992)
7. A) Kuka nimiohjaaja julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa ensi  
maanantaina? B) Mikä on tämän levyn nimi?
- A) David Lynch B) Crazy Clown Time
8. A) Kuka näyttelee Kotirauhan pääosan? B) Kuka puolestaan ohjasi sen?
- A) Samuli Edelmann B) Aleksi Mäkelä
9. A) Mikä chic flick oli Sharon Maguiren esikoisohjaus? B) Kenen  
kirjaan se perustui?
- A) Bridget Jonesin päiväkirja B) Helen Fielding
10. A) Mikä elokuva Suomesta lähetetään tänä vuonna Oscar-kisaan? B)  
Mikä elokuva voitti tämän vuoden Pohjoismaiden neuvoston  
elokuvapalkinnon?
- A) Le Havre B) Sovinto
 
Vihjeosio:
 
11. Mikä elokuva?
4 pt. Ishiro Hondan ohjaama elokuva sai ensi-iltansa 3.11.1954.
2 pt. Se on saanut kolmisenkymmentä jatko-osaa tai remakea, joista  
yhtäkään ei ole ohjannut amerikkalainen. Lukuunottamatta Marv  
Newlandin lyhytelokuvaa vuodelta -69, jossa elokuvasarjan sankari  
kohtaa Bambin.
1 pt. Hollywood-version aiheesta ohjasi saksalainen Roland Emmerich.
- Gojira eli Godzilla
 
12. Mikä kaupunki?
4 pt. Siellä on järjestetty elokuvafestivaali vuodesta -47 lähtien.  
Ensi vuonna 20.6.-1.7. Festivaalijohtaja on Ken Hay ja yhtenä  
festivaalin suojelijana toimii Sean Connery.
2 pt.  Kaupunki on hyvin esillä Illusionistissa.
1 pt. Kuuluisin tähän kaupunkiin sijoittuva elokuva lienee Trainspotting.
- Edinburgh
 
13. Mikä elokuvafestivaali?
4 pt. Viime vuonna parhaana elokuvana palkittiin Winter's Bone. Tänä  
vuonna elämäntyöpalkinnon saa Isabelle Huppert.
2 pt. Festivaali alkaa viikon päästä keskiviikkona ja kestää seuraavan  
viikon sunnuntaihin.
1 pt. Peruslippu näytökseen maksaa 120 kruunua.
- Tukholman elokuvafestivaali

Ääninäytekierros:

14. Mikä elokuva? Mille vuosikymmenelle sijoittuu? (2 pt.)
- Tillsammans ? Kimpassa, 1970-luvulle
 
15. Mikä elokuva? Millä kahdella kappaleella Michael Bolton on  
voittanut Grammyn? Vinkkinä: ensimmäinen Grammy tuli vuonna 1990 ja  
toinen vuonna 1992. (3 pt.)
- Office Space ? Konttorirotat, How Am I Supposed To Live Without You  
&  When A Man Loves A Woman
 
16. Mikä elokuva?  (1 pt.)
- Inglourious Basterds
 
17. Mikä elokuva? Minkä maalainen on elokuvan ohjaaja? Entä  
naispääosan esittäjä? (3 pt.)
- Copie conforme/Iltapäivä Toscanassa, iranilainen  
(Abbas Kiarostami), ranskalainen (Juliet Binoche)
 
18. Mikä elokuva? Ketkä kaksi pääosassa? (3 pt.)
- The Other Guys ? Katastrofikytät, Mark Wahlberg, Will Ferrell

Monroen Leffavisa, 7/7

2011-11-10T13:16:00.005+02:00

MonroeCup 1, syksy 2011

1. Lone Iguanas (/Lume Iguamus) (5+4+4+4+5(+2)+4) (28) 26

2. Savage Streets (4(+2)+5+5+3+4+5) (28) 26

3. 400 Kekkosta (4+6+2(+1)+6+6+1) (26) 25

4. Peter Lorren silmät ((1)+1+3+6+4+5+1) (21) 20

5. Kate Beckinsale fans (2+5+0+2+0+0+6) 15

6. E. E. Horton (/Jänis Horton) (6+2+0+4+0+0+2) 14

7. Pektoplasma (1+3+6+1+0+0+0) 11

8. Albatrossi (0+0+1+1+2+1+1) 6

9. Keuhkotautiset marsut (0+0+0+0+0+3+1) 4

10. Sea Salt & Cracked (0+0+0+0+0+0+3) 3

11. KVS (2+0+0+0+0+0+0) 2

12. Harmaa Tampere (1+0+0+0+0+0+0) 1

13. Carpe Jugulum (0+1+0+0+0+0+0) 1

14. Yrpä ja Illu (0+0+1+0+0+0+0) 1

15. Twins (0+0+0+1+0+0+0) 1

16. Pussi nuudeleita (0+0+0+1+0+0+0) 1

17. Musta hevonen (0+0+0+0+1+0+0) 1

18. Suvi ja Lauri (0+0+0+0+1+0+0) 1

19. Noviisit (0+0+0+0+0+1+0) 1

20. Flim (0+0+0+0+0+0+1) 1

21. Visvislehmä (0+0+0+0+0+0+1) 1

MonroeCup1, syksy -11, osa 7 (26.10.), "Halloweenin hengessä"

Peruskysymykset (max 11 pt.):

1. Mikä on keskeinen tapahtumapaikka elokuvissa Big Night - italialainen ilta, Ettore Scolan Illallinen ja Paistinpannumurhaajat? (1 pt.)
- Ravintola
2. Mikä numero yhdistää ohjaajia Shane Acker, Rob Marshall, Roman Polanski ja Fabián Bielinsky? (1 pt.)
- 9 (9, Nine, Yhdeksäs portti, Yhdeksän kuningatarta)
3. Kuinka monta elokuvaa nykyinen aviopari Paul W. S. Anderson ja Milla Jovovich ovat tehneet yhdessä ohjaaja-näyttelijä-tiiminä? (1 pt.)
- 3 (Resident Evil; Resident Evil (IV): Afterlife; Kolme muskettisoturia)
4. Kuinka monta filmiprojektorisalia Plevnassa on jäljellä?
- 1 (sali 6)
5. Mistä filmatusta kirjastaan William Peter Blatty muistetaan? (1 pt.)
- Manaaja
6. Susan Backlinie on jäänyt näyttelijänä tuntemattomaksi, mutta mistä legendaarisesta kohtauksesta hän on tuttu melkein kaikille? (1 pt.)
- Hän esittää Chrissie Watkinsia, Tappajahain ensimmäistä uhria, ja on myös kuuluisan Jaws-julisteen malli.
7. Mikä oli Stephen Kingin ensimmäinen filmatisoitu romaani? (1 pt.)
- Carrie
8. Mikä oli Max Allan Collinsin esikoisohjaus vuodelta 1995; ja minkä kuuluisan, filmatisoidun sarjakuvaromaanin hän on kirjoittanut? (2 pt.)
- Mommy; Road To Perdition
9. Mitä erikoista on Anna Paquinin roolihahmossa elokuvassa Trick'r'Treat? (1 pt.)
- Hän on ihmissusi
10. Millä kummallisella tavalla Halloween III eroaa sarjan muista elokuvista? (1 pt.)
- Siinä ei ole Michael Myersia

A vai B?
Joukkueet vastaavat jompaan kumpaan kohtaan: A on pisteen arvoinen, B kahden.

11. A) Kenen ohjaama on Hellraiser? B) Minä vuonna se tuli ensi-iltaan?
- A) Clive Barker B) 1987
12. A) Kenen uusin ohjaus on Red State? B) Minkä maalainen elokuva on Wolf Creek?
- A) Kevin Smith B) Australialainen
13. A) Minkä maalainen on Carl Dreyerin Vampyr vuodelta -32? B) Kenen kirjaan se perustuu?
- A) Saksalainen B) Sheridan Le Fanu
14. A) Mistä elokuvasta Rick Baker on viimeksi voittanut Oscarin parhaasta maskeerauksesta? B) Kuinka monta Oscaria Bakerilla on kaikkiaan?
- A) The Wolfman B) 7
15. A) Kenen esikoisohjaus oli vuoden 1960 Paholaisen naamio? B) Kuka hänen maanmiehensä ohjasi Cannibal Feroxin?
- A) Mario Bava B) Umberto Lenzi

Vihjeosio:

16. Kuka elokuvantekijä?
4 pt. Hän täytti 52 viime sunnuntaina (23.10.) Hänen toisen elokuvansa, Crimewave, kirjoittivat Joel ja Ethan Coen.
2 pt. Hän on tuottanut TV-sarjat Zombie Roadkill, Totuuden miekka ja Xena.
1 pt. Hänen esikoiselokuvansa Evil Dead maksoi noin 375 000 dollaria. Tähän päivään mennessä sen valkokangasesitykset ovat tuottaneet noin 30 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti.
- Sam Raimi

17. Mikä vuosi?
4 pt. John Cazale ja Robert Shaw kuolivat. Romeron Dawn Of The Dead ilmestyi.
2 pt. Myöskin ilmestyivät Tappajahai 2, Philip Kauffmanin Ihmispaholaiset ja Kauriinmetsästäjä.
1 pt. John Carpenterin Halloween - naamioiden yö tuli ensi-iltaan 25. lokakuuta.
- 1978

18. Mikä kauhuelokuva?
4 pt. Se ilmestyi vuonna 1981, pääosissa David Naughton, Jenny Agutter ja Griffin Dunne.
2 pt. Rick Baker voitti sen maskeerauksesta 1. Oscarinsa
1 pt. Sen ohjasi ja kirjoitti John Landis.
- Amerikkalainen ihmissusi Lontoossa

Ääninäytteet (max. 12 pt.):

19. Kuka näyttelijä puhuu? Mitä legendaarista hahmoa esittää? Minkä studion tuottama elokuva? (3 pt.)

- Peter Cushing, Tohtori Van Helsing, Hammer Studios

20. Mikä elokuva? Mistä elokuvasarjasta näytteessä tehdään parodiaa? (2 pt.)

- Scary Movie 4, Saw-sarja

21. Mikä elokuva? Kenen romantiikan aikaa edustavan kirjailijan teokseen perustuu? Kuka legendaarinen amerikkalainen kauhunäyttelijä pääosassa (ja eniten äänessä tässä klipissä)? (3 pt.)

- The Masque of the Red Death – Punaisen surman naamio, Edgar Allan Poe, Vincent Price

22. Mikä elokuva? Kuka ohjasi? (2 pt.)

- Shutter Island - Suljettu saari, Martin Scorsese

23. Mikä elokuva? Kuka miesnäyttelijä äänessä? (2 pt.)

- Veren vangit (Interview with the Vampire: The Vampire Chronicles), Tom Cruise

COCS saapuu DocLoungeen!

2011-10-31T00:52:00.001+02:00

Nyt on tarjolla elokuva jokaiselle ja kenelle tahansa, joka on aina halunnut kuulla The White Stripesin kuolemattoman 7 Nation Armyn sovitettuna akustiselle kitaralle, kontrabassolle ja huilulle.

DocLounge tuo näet Klubille 1.11. kello 19 Rodman Flenderin äärimmäisen viihdyttävän dokumenttielokuvan Conan O'Brien Can't Stop.

Tuotantoarvoiltaan yllättävän vaisu elokuva sikisi tilanteesta, jossa talk show -isäntä ja koomikko Conan O'Brien sai jättää amerikkalaisen tv:n instituution nimeltä Tonight Show vain seitsemän kuukauden jälkeen syistä, jotka selviävät elokuvan aluksi. Conan reagoi tähän viemällä riemuremminsä kymmeniä kaupunkeja käsittävälle kiertueelle USA:n suurimpiin ja pienimpiin kaupunkeihin. Flender seuraa kameroineen mukana näyttäen, miten suuri amerikkalainen show syntyy.

Samalla syntyy muotokuva eräästä viihdyttäjästä. Ilmassa on tiettyä keski-iän kriisin aromia, kun Conan avautuu suhteestaan entiseen emoyhtiö NBC:hen ja esittää kaikkea muuta kuin kuivia teorioitaan komiikasta. Vaikka COCS ei ole muodoltaan omaperäinen ja on vertauskuvallisessakin mielessä käsivaralla tehty, se pelastuu olemalla usein hysteerisen hauska. Flender onnistuu pysyttelemään kohteensa tasolla, mistä seuraa spontaanisuuden tuntu, joka yleensä kantaa Conanin komiikkaakin. Niinpä elokuva on raikkaalla tavalla sardoninen ja itseironinen. Jos se on epärehellinen, on se sitä ainakin charmikkaalla tavalla.

Nyt kun DocLoungella alkaa olla jo historiaa ja perinteitä, on vaikea kuvitella COCSia parempaa teosta sen baariympäristöiseen ohjelmistoon: se on kevyt, vauhdikas, musiikintäyteinen ja vitsikäs. Totta kyllä, DocLoungen kaltainen projekti voi tuoda myös vakavia aiheita sinne, missä niihin ei tavallisesti törmää, mutta atmosfääriltään tällainen koominen puolikonserttielokuva on sittenkin enemmän esitysympäristönsä näköinen. Edes puhumatta siitä, miten hulluina suomalaiset Conan O'Brieniin ovat.

On ihme, mikäli liput eivät lopu kesken.

"I've been in this business for over twenty years and this is the first time ever anyone has paid to see me perform." - C.O.

Liioittelun maailmanennätys

2011-10-26T20:00:00.002+03:00

"Deep Red on mestariteos, tärkein koskaan Euroopassa tehty elokuva."
- Pascal Laugier, Martyrsin ohjaaja, Dario Argenton giallo-teoksesta.

Nuff said.

(Deep Red Night Visionsin ohjelmistossa torstaina kello 22.45 Maxim 1:ssä ja lauantaina kello 17.30 Maxim 2:ssa, filmikopiona. Martyrs ei toivottavasti kenenkään saatavissa mistään.)

Leffavisa palaa kotiin

2011-10-26T14:49:00.000+03:00

Tiedoksi kaikille elokuvatrivian pauloissa piehtaroiville: Monroen oma leffavisa, MonroeCup, siirtyy ensi viikolla takaisin alkulähteilleen Ravintola Artturiin, joka on noussut remontin jälkeen uljaana takaisin entistä kantavammille siivilleen (mitäh...?).

Viikonpäivä (ke) ja kellonaika (18.30) pysyvät samoina tuttuina itseinään.

Tänään on 931:ssä Halloween-henkinen päättäjäisvisa, jossa mm. Cupin voittajajoukkue palkitaan. Tervetuloa kaikille elokuvamakuun katsomatta!

Face to Face, Back to Back

2011-10-24T12:25:00.001+03:00

Helsingin Juhlaviikot on tänä syksynä nostanut esiin pitkän päivätyön tehneen taiteilija Rax Rinnekankaan. Tämä huomionosoitus on tuonut julkisuutta myös Rinnekankaan elokuvalle Matka Edeniin. Juhlaviikoilla Rinnekankaan pääteos on photo cinema -työ Face To Face.

Se muodostuu sarjasta Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Afrikkaa tutkivia valokuvia, jotka on editoitu elokuvamaiseen muotoon noin tunnin kestoiseksi kokonaisuudeksi. Rauhallisesti virtaavaa kuvasarjaa tukee hillitty, aistikas äänimaailma.

Kuvia yhdistävä motiivi ovat selin kameraan asemoidut ihmiset. Heidän kauttaan Rinnekangas pyrkii heijastamaan suurta teemaansa, ihmisen, erityisesti länsimaisen ihmisen, aikakäsitystä, jota taiteilija pitää lähtökohtaisesti ja läpeensä valheellisena.

Tässä kohdin teos törmää ensimmäiseen ongelmaansa. Harmitellen täytyy todeta, että taiteilijan lähestymistapa modernin ihmisen aikasuhteeseen on liian käsitteellinen, että se voisi vakuuttaa. Hän ei haasta konventionaalista ajantajuamme tarpeeksi jyrkästi, ja teesit jäävät roikkumaan ilmaan, mistä niitä voi poimia niin viitsiessään. Kontrapunktisesti aika-teeman kanssa Rinnekangas tekee yksittäisiä huomioita Euroopan, Afrikan ja Yhdysvaltojen muodostaman kolmion keskinäisistä vuorovaikutuksista kapitalismin hallitsijakaudella. Näissä huomioissa ei ole mitään yllätyksiä eikä uuden kokemista. Rinnekangas yrittää, mutta ei pääse tunkeutumaan aiheensa syväkerroksiin, ja lopputulos maistuu lattealta sekä pahimmillaan naiivilta. Viimeksi mainittua tunnetta nostavat etenkin kömpelöt, selittävät välitekstit, joissa melko korniin sävyyn puhutaan Suuresta Merestä, Valkoisesta Miehestä ja The Good Bad Sonista (= Amerikka).

Toiselta puolen tarkasteltuna Face To Face tarjoaa paljon esteettistä mielihyvää. Vuosikymmenten saatossa itseoppinut Rinnekangas on kouliintunut eteväksi valokuvaajaksi; teoksen kuvien rajaus ja komposointi on kadehdittavan tarkkaa ja varmaa. Niinpä voisikin toivoa, että Face To Face olisi alun alkaen työstetty perinteiseksi valokuvanäyttelyksi. Silloin tosin olisi jäänyt toteutumatta muutama hieno oivallus; näistä sykähdyttävin alkaa kuvana joulunajan näyteikkunasta, josta laajemmaksi zoomatessa näkyviin tulee ikkunan alle käpertynyt romani. Teosta rampauttaa tietenkin se, että tämän tason oivallukset ovat liian harvassa.

Rax Rinnekankaan photo cinema -installaatio Face To Face on esillä Amos Andersonin taidemuseossa lokakuun loppuun asti.

Monroen Leffavisa, 6/7

2011-10-19T22:01:00.005+03:00

MonroeCup

1. 400 Kekkosta (4+6+2+1+6+6) 25

2. Lone Iguanas (/Lume Iguamus) (5+4+4+4+5+2) 24

3. Savage Streets (4+2+5+5+3+4) 23

4. Peter Lorren silmät (1+1+3+6+4+5) 20

5. E. E. Horton (/Jänis Horton) (6+2+0+4+0+0) 12

6. Pektoplasma (1+3+6+1+0+0) 11

7. Kate Beckinsale fans (2+5+0+2+0+0) 9

8. Albatrossi (0+0+1+1+2+1) 5

9. Keuhkotautiset marsut (0+0+0+0+0+3) 3

10. KVS (2+0+0+0+0+0) 2

11. Harmaa Tampere (1+0+0+0+0+0) 1

12. Carpe Jugulum (0+1+0+0+0+0) 1

13. Yrpä ja Illu (0+0+1+0+0+0) 1

14. Twins (0+0+0+1+0+0) 1

15. Pussi nuudeleita (0+0+0+1+0+0) 1

16. Musta hevonen (0+0+0+0+1+0) 1

17. Suvi ja Lauri (0+0+0+0+1+0) 1

18. Noviisit (0+0+0+0+0+1) 1

Elokuvakerho Monroen MonroeCup 1, syksy -11, osa 6: MUU MAAILMA eli ANTI-AMERIKKA

Peruskysymykset (max. 10 pt.):

1. Mikä eläin yhdistää ohjaajia Michael Haneke, Ingmar Bergman, Olli Saarela ja Daniel Alfredson? (1 pt.)
- Susi; Suden aika, Suden hetki, Suden vuosi ja Susi
2. Mitkä ovat Hideo Nakatan kaksi kansainvälisesti menestyneintä ohjausta (molemmista on tehty uusintafilmatisoinnit)? Englanninkieliset nimet riittävät. (2 pt.)
- Ringu/Ring; Dark Water/Honogurai mizu no soko kara
3. Minkä niminen on Pedro Almodovarin uusin ohjaus; kuka esiintyy sen pääosassa; ja mitä ammattia päähenkilö siinä harjoittaa? (3 pt.)

- Iho jossa elän (La piel que habito); Antonio Banderas; plastiikkakirurgi

4. Mistä maista tulevat seuraavat Oscar-ehdokkaat/voittajat: A) Catalina Sandino Moreno B) Fernanda Montenegro C) Maximilian Schell? (3 pt.)

- A) Kolumbia (Maria Full Of Grace) B) Brasilia (Central do Brasil) C) Itävalta (Nürnbergin tuomio)

5. Minkä tuotantoyhtiön elokuvia ovat The Oily Maniac, The 36th Chamber Of Shaolin ja Kleopatra Jones ja Kultainen kasino? (1 pt.)

- Shaw Brothers

A vai B?
Joukkueet vastaavat jompaan kumpaan kysymykseen: A on pisteen arvoinen, B kahden.

6. A) Mikä oli ensimmäinen Suomen (teatteri)levitykseen tuotu Kim Ki-duk -elokuva? B) Mikä on Arirang, josta Kim Ki-duk on ottanut nimen uusimmalle työlleen?
- A) The Isle - saari B) Korealainen kansanlaulu TAI paikka Etelä-Koreassa (Arirang Hills)
7. A) Kuka ohjaaja on armenialaisen Golden Apricot -festivaalin taiteellinen johtaja? B) Kuka ohjaaja on serbialaisen Küstendorf Film Festivalin perustaja ja johtaja?
- A) Atom Egoyan B) Emir Kusturica
8. A) Kenen ohjaus on Kurjet lentävät? B) Kenen ohjaus on Menneitten sukupolvien varjot?
- A) Mihail Kalatozov B) Sergei Paradzhanov
9. A) Mikä on Italian suurin elokuvafestivaali? B) Kuka on pienemmän Bolognan festivaalin taiteellinen johtaja?
- A) Venetsia B) Peter von Bagh

10. A) Kenen ohjaus on Korppi sylissä? B) Kenen esikoinen oli Mehiläispesän henki?

- A) Carlos Saura B) Victor Erice (molemmat espanjalaisia, molemmissa pääosassa Ana Torrent)

Vihjeosio:

11. Mikä elokuva?

4 pt. Se valmistui vuonna 1970 Charles Perraultin sadun pohjalta ja Michel Legrandin musiikilla.

2 pt. Pääosassa oli Catherine Deneuve, sivuosissa Jean Marais ja Delphine Seyrig.

1 pt. Se oli Jacques Demyn kuudes pitkä ohjaus.

- Aasinnahka/Peau d'anc

12. Kuka näyttelijä?

4 pt. Viime elokuussa hänet heitettiin ulos lentokoneesta sen jälkeen, kun hän oli virtsannut koneen käytävälle lähtövalmisteluiden aikana.

2 pt. Tänä vuonna 63 vuotta täyttävä näyttelijä esiintyi vuonna 1980 Maurice Pialat'n, Alain Resnais'n ja Francois Truffaut'n uusimmissa elokuvissa (Loulou - rakastettuni, Amerikan setä, Viimeinen metro).

1 pt. Kaikista saavutuksistaan huolimatta tämä luultavasti kaikkien aikojen kuuluisin ranskalaisnäyttelijä tunnetaan nykyään parhaiten älykääpiö Obelixina, jona hän esiintyy ensi vuonna neljännen kerran. All hail culture du cinema.

- Gerard Depardieu

13. Mikä elokuva?

4 pt. Valmistusvuosi oli 1977, pääosassa Jessica Harper ja pohjana Thomas De Quinceyn romaani.

2 pt. Tämä italialainen elokuva sijoittuu Saksaan ja kertoo amerikkalaisesta balettiopiskelijasta, joka joutuu hulluuden ja mustan magian vyyhtiin.

1 pt. Musiikin tekivät yhteistyössä Dario Argento ja Goblin.

- Suspiria

Ääninäytteet (max. 12 pt.):

14. Mikä elokuva? (1 pt.)
- Cherbourgin sateenvarjot

15. Mikä elokuva? Kuka ohjasi? Monesko tekijänsä elokuva? (3 pt.)
- Fucking Åmål, Lukas Moodysson, esikoiselokuva
16. Mikä elokuva? Kuka puhuu? Minkä palkinnon elokuva voitti
Cannesissa vuonna 1987? (3 pt.)

- Der Himmel Über Berlin - Berliinin taivaan alla, Peter Falk, palkinto
parhaasta ohjauksesta Wim Wendersille

17. Mikä elokuva? Kuka ohjasi? (2 pt.)

- Repulsion-Inho, Roman Polanski
18. Mikä elokuva? Ketkä kaksi puhuvat? (3 pt.)
- Wheel of Time, Dalai Lama ja Werner Herzog

Syksyn MonroeCupin visarungot 2 ja 3

2011-10-13T13:28:00.000+03:00

Elokuvakerho Monroen Leffavisa, syksy 2011, visa 2, 21.9.2011: SCIFAN

Peruskysymykset:

1. Mikä oli Harrison Fordin roolihahmon nimi Blade Runnerissa? (1 pt.)
- Rick Deckard
2. Mistä elokuvasta on tuttu lause "klaatu barada nikto"? (1 pt.)
- The Day the Earth Stood Still/Uhkavaatimus maalle
3. Mikä teema yhdistää elokuvia Star Trek IV, 12 apinaa sekä Huomenna herään ja tee läikkyy? (1 pt.)
- Aikamatkustus
4. Kuka yhdistää elokuvia Total Recall, Hämärän vartijat, Blade Runner ja Minority Report? (1 pt.)
- Kirjailija Philip K. Dick
5. Mistä Soylent Green on tehty? (1 pt.)
- Ihmisistä ("Soylent Green is made of people!")

6. Mihin vuoteen sijoittuu Risto Jarvan vuonna 1969 ilmestynyt elokuva Ruusujen aika? (1 pt.)

- vuoteen 2011

7. Minkä nimisiä olentoja asustaa Tähtien sodassa Endor-planeetalla? (1 pt.)

- Ewokkeja

8. Miltä planeetalta avaruusoliot hyökkäävät maahan vuoden 1953 elokuvassa Maailmojen sota? (1 pt.)

- Marsista

9. Ketä näyttelijää kuullaan lukijaäänenä Steven Spielbergin versiossa Maailmojen sodasta? (1 pt.)

- Morgan Freeman

10. Missä elokuvassa muun muassa Cillian Murphy ja Michelle Yeoh matkaavat kohti aurinkoa? (1 pt.)

- Sunshine

A vai B?

Joukkueet vastaavat joko A- tai B-kysymykseen: A on pisteen arvoinen, B kahden.
11. A) Kuka näytteli alkuperäistä Mr. Spockia? B) Kuinka monta Star Trek -elokuvaa on tehty?
- A) Leonard Nimoy
- B) 11:
- Star Trek: The Motion picture
- II: The Wrath Of Khan
- III: The Search For Spock
- IV: The Voyage Home
- V: The Final Frontier
- VI: The Undiscovered Country
- Star Trek Generations
- First Contact
- Insurrection
- Nemesis
- Star Trek
12. A) Mikä on Ihmemaa Ozin päähenkilön nimi? B) Minkä niminen oli hänen koiransa?
- A) Dorothy B) Toto
13. A) Kuka näyttelee nuorta John Connoria Terminator 2:ssa? B) Kuka näyttelee John Connoria elokuvassa Terminator - tuhoaja?
- A) Edward Furlong B) Ei kukaan
14. A) Kuka näytteli pääosaa Philip Kaufmanin Invasion Of The Body Snatchersissä? B) Kuka näytteli pääosaa saman nimisessä Don Siegelin ohjauksessa?
- A) Donald Sutherland B) Kevin McCarthy

A) Missä elokuvassa Jim Henson ohjasi David Bowieta ja Jennifer Connellyä? B) Mikä elokuvantekemisen alue on Stan Winstonin erikoisalaa?
- A) The Dark Crystal B) Erikoistehosteet

Vihjeosio:
16. Kuka scifiohjaaja?
4 pt. Ennen lopullista läpimurtoaan hän ohjasi Rangaistussiirtola Moon 44:n, päätähtenä Michael Paré. On tehnyt tiivistä yhteistyötä tuottaja-kirjoittaja Dean Devlinin kanssa.
2 pt. Hänen vuonna 1984 valmistunut teoksensa Das Arche Noah Prinzip on kallein koskaan Saksassa tehty opiskelijaelokuva. Ohjasi myös pitkäikäiseksi tv-sarjaksi muokatun Stargate-elokuvan.
1 pt. Hänen ohjaamansa Independence Day oli hetken aikaa kaikkien aikojen suurin kassamenestys. Ollut kolme kertaa Razzie-ehdokkaana - merkillistä kyllä ei elokuvasta 10 000 B.C.
- Roland Emmerich

17. Mikä elokuva?
4 pt. Se ilmestyi vuonna 1984 ja perustuu Michael Enden romaaniin Bastian-nimisestä pojasta.
2 pt. Elokuvaversion ohjasi Wolfgang Petersen.
1 pt. Tarinassa koulukiusattu Bastian löytää maagisen kirjan, joka on portti Fantasia-nimiseen maahan.
- Päättymätön tarina

18. Kuka näyttelijä?
4 pt. Hän täyttää 50 ensi sunnuntaina, 25.9. Hän on kirjoittanut graafisen novellin The Black Pearl.
2 pt. Hän tekee itseään parodioivan cameon Cocknockerina Kevin Smithin Jay and Silent Bob Strike Backissä. Samassa elokuvassa nunnaa esittää hänen vanha työkaverinsa.
1 pt. Hänen tunnetuin - ainoa tunnettu - valkokangasroolinsa on nimeltään Luke Skywalker.
- Mark Hamill

Ääninäytteet:

19. Elokuva, ohjaaja? (2 pt.)

- Plan 9 from Outer Space, Ed Wood

20. Elokuva, ohjaaja? (2 pt.)

- Minority Report, Steven Spielberg

21. Elokuva, ohjaaja? (2 pt.)

- Robocop, Paul Verhoeven

22. Elokuva? (1 pt.)

- Spaceballs/Avaruusboltsit

MC1/syksy -11/visa 3: Komedia

Peruskysymykset (max. 14 pt.):

1. Mikä on Ben Stillerin roolihahmon nimi elokuvassa Perhe on painajainen? (1 pt.)
- Gaylord Focker

2. Kuka tutkija tekee cameon Annie Hallissa? (1 pt.)
- Marshall McLuhan
3. Kenen koomikon elokuvia ovat Haukat ja Varpuset, Suuri ryöstö Madonnakadulla sekä Ikuisen kaupungin varas? (1 pt.)
- Totò
4. Kenen esikoisohjaus on The Invention Of Lying eli Valehtelemisen sietämätön keveys? (1 pt.)

- Ricky Gervais

5. Kenen käsikirjoitukseen perustuu uutuusanimaatio Illusionisti? (1 pt.)
- Jacques Tati
6. Ketkä näyttelivät Pekkaa ja Pätkää 13 elokuvassa vuodesta -53 lähtien? (2 pt.)

- Esa Pakarinen ja Masa Niemi

7. Mitkä olivat Josef Faresin kaksi ensimmäistä ohjausta? (2 pt.)

- Jalla jalla ; ja Kopps

8. Mitkä olivat John Belushin ja Dan Aykroydin esittämien Bluesin veljesten etunimet? (2 pt.)

- Jake ja Elwood

9. Kuka näytteli Kirk Lazarusia Tropic Thunderissa; ja kuinka monta Oscaria Lazarus oli voittanut? (2 pt.)

- Robert Downey Jr.; Viisi

10. Mitä ammattia muistinsa menettänyt Chaplin harjoittaa juutalaiskortteleissa elokuvassa Diktaattori? (1 pt.)

- Parturi

A vai B?

Joukkueet vastaavat joko A- tai B-kysymykseen: A on pisteen arvoinen, B kahden.

6. A) Kuka esittää nimiosaa elokuvassa Superhulttio/The Jerk? B) Minkä nimisen bändin Jarle kavereineen perustaa elokuvassa Mies joka rakasti Yngveä?

- A) Steve Martin B) Mathias Rust Band

7. A) Kuka näytteli Pekka Puupään Justiinaa? B) Mikä oli Uuno Turhapuron vaimon nimi (ainakin useimmissa elokuvissa)?

- A) Siiri Angerkoski B) Elisabeth (o.s. Tuura)

8. A) Kuka oli Nuija? B) Kuka oli Tosinuija?

- A) Jim Carrey tai Jeff Daniels B) Jeff Daniels tai Jim Carrey
9. A) Kuka oli Don Juan DeMarco? B) Kuka kirjoitti elokuvan Mean Girls?

- A) Johnny Depp B) Tina Fey

10. A) Missä elokuvassa Marilynin roolihahmo oli nimeltään Sugar Kane Kowalczyk? B) Kuka on Fernandelin kuuluisin roolihahmo?

- A) Piukat paikat B) Isä Camillo

Vuorosanat:
16. Mistä elokuvasta: " Roses are red, violets are blue/I'm a schitzophrenic, and so am I"? (1 pt.)
- Entäs Bob?/What about Bob?
17. Elokuva ja ohjaaja: "Nobody handles Händel like you handle Händel!"? (2 pt.)
- Uskottomasti sinun/Unfaithfully Yours; Preston Sturges
18. Elokuva: "Fuck, fuck, fuckity fuck!"? (1 pt.)
- 4 häät ja 1 hautajaiset
19. Elokuva: "Schwing!"? (1 pt.)
- Wayne's World
20. Elokuva: "Fluoridation is the most monstrously conceived and dangerous communist plot we have ever had to face." (1 pt.)

- Tohtori Outolempi eli: Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia

Musa/videonäytekierros (max 11pt.):

21. Mikä elokuva? Kuka näytteli miespääosan? (2 pt.)

- Play It Again Sam, Kerta vielä, Sam; Woody Allen

22. Mikä elokuva? Kuka ohjasi? (2 pt.)

- Old School , Todd Phillips

23. Mikä elokuva? Kuka ohjasi? (2 pt.)

- Bowling for Columbine, Michael Moore

24. Mikä elokuva? Kuka näyttelijä luennoi lentokenttäkäyttäytymisestä? (2 pt.)

- Up in the Air, Georg Clooney

25. Mikä elokuva? Ketkä kaksi näyttelijää? (3 pt.)

- It Happened One Night – Tapahtuipa eräänä yönä, Clark Gable, Claudette Colbert

Monroen Leffavisa, 5/7

2011-10-13T00:01:00.005+03:00

MonroeCup

1. Lone Iguanas (/Lume Iguamus) (5+4+4+4+5) 22

2. 400 Kekkosta (4+6+2+1+6) 19

3. Savage Streets (4+2+5+5+3) 19

4. Peter Lorren silmät (1+1+3+6+4) 15

5. E. E. Horton (/Jänis Horton) (6+2+0+4+0) 12

6. Pektoplasma (1+3+6+1+0) 11

7. Kate Beckinsale fans (2+5+0+2+0) 9

8. Albatrossi (0+0+1+1+2) 4

9. KVS (2+0+0+0+0) 2

10. Harmaa Tampere (1+0+0+0+0) 1

11. Carpe Jugulum (0+1+0+0+0) 1

12. Yrpä ja Illu (0+0+1+0+0) 1

13. Twins (0+0+0+1+0) 1

14. Pussi nuudeleita (0+0+0+1+0) 1

15. Musta hevonen (0+0+0+0+1) 1

16. Suvi ja Lauri (0+0+0+0+1) 1

MonroeCup 5/syksy -11, 13.10.: AMERIKA

Peruskysymykset (max. 11 pt.)

1. Mikä on American Beauty? (1 pt.)
- Ruusulajike
2. Mitä etnistä ryhmää Robert DeNiron johtamat gangsterit edustivat Once Upon A Time In Americassa (Suuri gangsterisota)? A) Italialaisia B) Irlantilaisia C) Juutalaisia D) Latinoja. (1 pt.)
- C)
3. Kumman puolueen - repsien vai demareitten - leiriin seuraavat näyttelijät kuuluvat: A) John Wayne B) Gary Sinise C) Bruce Willis D) George Clooney E) James Woods? Yksi piste jokaisesta oikeasta vastauksesta, puoli pistettä miinusta väärästä.
- Kaikki muut on rep, paitsi D)
4. Nimeä Woody Allenin vaimot. Heitä on kolme. (3 pt.)
- Soon-Yi Previn, Louise Lasser, Harlene Rosen

5. Mikä oli ainoa ns. "iso Oscar", jota Tuulen viemää ei voittanut? (1 pt.)
- Paras miespääosa (hyväksytään myös Clark Gable)

A vai B?

Joukkueet vastaavat jompaan kumpaan kohtaan: A on pisteen arvoinen, B kahden.

6. A) Missä osavaltiossa Thelma ampui öykkärin? B) Montako ihmistä väkivaltansa vuoksi kohua herättäneessä Thelmassa ja Louisessa kuolee?
- A) Teksasissa B) 3 (muk.luk. T&L)
7. A) Mikä oli Orson Wellesin esikoinen? B) Mikä oli hänen toinen ohjauksensa?
- A) Citizen Kane B) Mahtavat Ambersonit
8. A) Kenen amerikkalaisen näyttelijän kanssa Coldplayn laulaja on naimisissa? B) Montako kertaa Martin Scorsese on ollut naimisissa?
- A) Gwyneth Paltrow B) 5
9. A) Mikä osavaltio yhdistää elokuvia Punch-Drunk Love, 50 First Dates ja Forgetting Sarah Marshall? B) Mikä oli Robert DeNiron soitin elokuvassa New York, New York?
- A) Havaiji B) Saksofoni
10. A) Kenen ensimmäinen pääosarooli oli elokuvassa Rakasta minua hellästi? B) Montako kertaa Ben Affleck on näytellyt Michael Bayn ohjauksessa?
- A) Elvis Presley B) 2 (Armageddon, Pearl Harbor)

Vihjeosio:11. Mikä esikoiselokuva?
4 pt. Sen pääkuvaaja oli George W. Bushin serkku, Kevin Rafferty.
2 pt. Tämä dokumenttielokuva kertoo Flintin pikkukaupungista Michiganin osavaltiossa. Se tuotti budjettinsa noin 42-kertaisena takaisin.
1 pt. Ohjaaja oli Michael Moore.
- Roger & Me

12. Mikä elokuva?
4 pt. Se oli etelä-afrikkalaisen Sharlto Copleyn ensimmäinen amerikkalainen elokuva. Hän näytteli siinä hölmöä.
2 pt. Ohjaaja oli Joe Carnahan ja elokuva on viime vuodelta.
1 pt. Se perustui vuosina 1983-87 pyörineeseen tv-sarjaan, jota tähditti mm. Mr. T.
- The A-Team

13. Mikä tuotantoyhtiö?
4 pt. Sen perustivat Lloyd Kaufman ja Michael Herz vuonna 1974. Sen katalogista löytyy vajaat sata tuotantoa.
2 pt. Se otti aikoinaan levitykseensä Trey Parkerin ohjaaman Cannibal!: The Musicalin.
1 pt. Sen tunnetuimpia - tai sitten ei - elokuvia ovat Toxic Avenger, Sgt. Kabukiman NYPD, Kung-Fu Kittens, Class Of Nuke'm High, Surf Nazis Must Die ja A Nymphoid Barbarian In Dinosaur Hell.
- Troma Entertainment Inc.

Videonäytteet:

14. Elokuva? Kenen kirjailijan teokseen perustuu? (2 pt.)

- Carrie-Kiusaajat, Stephen King

15. Elokuva? Kuka ikoni miespääosassa? Mikä jäi hänen viimeiseksi elokuvakseen vuodelta 1956? (3 pt.)

- In A Lonely Place, Humphrey Bogart, The Harder They Fall – Kuta kovemmin he kaatuvat

16. Elokuva? Kuka ohjasi? (2 pt.)

- Winchester ´73, Anthony Mann

17. Elokuva? Mikä oli tekijänsä ensimmäinen ohjaus? (2 pt.)

- Gran Torino, Play Misty For Me – Yön painajainen

18. Elokuva? Mille mantereelle sijoittuu? Mikä oli ohjaaja-miespääosaesittäjä-kaksikon edellinen yhteistyö? (3 pt.)

- Only Angels Have Wings- Vain enkeleillä on siivet, Etelä-Amerikkaan, Bringing Up Baby- Hätä ei lue lakia

Elokuvaa minusta, elokuvaa minulle

2011-10-12T13:23:00.001+03:00

"Ja niin kauan kuin käytät vain sanaa 'ihmiset', et sanaa 'minä', millään ei ole mitään merkitystä ja asioista voi sanoa mitä tahansa, mutta heti kun myönnät itsellesi, että kysymys on juuri sinusta, niin sinä sananmukaisesti säpsähdät ja kauhistut."
- Franz Kafka, "Häävalmisteluja maalla"

Tuore lyhyt dokumenttielokuva Epilog (Jälkipuhe, 2011) käy esimerkiksi elokuvasta, jonka synnyn ensisijaisena vaikuttimena ei ole toiminut, kuten tavallisesti, ympäröivän maailman tarkastelu, esteettinen ilmaisu, yleisön informoiminen tai viihdyttäminen (vaikka mikään näistä ei ole poissuljettu) tai mikään ulospäin suuntautuva tekeminen; Epilog on lähtökohtaisesti tehty kokonaan tekijän omiin tarpeisiin, ja se, miten vastaanotamme lopputuloksen, riippuu siitä, kuinka syvästi voimme samastua siinä kerrottuun.

Epilogissa elokuvaa käytetään itseterapian välineenä, samaan tapaan kuin sitä käyttivät esimerkiksi Visa Koiso-Kanttila elokuvassa Isältä pojalle tai Pekka Uotila lyhyessä Eino ja mä -teoksessa. Edellämainittuja vahvemmin Epilog kuitenkin nivoutuu muutoksiin ympäröivässä yhteiskunnassa. Elokuva on syntynyt HUSin viimesyksyisestä päätöksestä lakkauttaa valtaosa Tammisaaressa meren rannalla vuodesta 1924 toimineen Tammiharjun psykiatrisen sairaalan osastoista, joka palvelee erityisesti mielenterveysongelmaisia ruotsinkielisiä. Perusteluissa puhutaan huonomaineiseen avohoitoon panostamisesta, mutta kukaan ei mene takuuseen resursseista. Samalla sata työntekijää menettää paikkansa.

"Tämä on elokuva minusta."

Elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa nähdään ohjaaja Timo Haapaniemi osallisena talvisessa Tammiharjun lakkauttamista vastustavassa mielenilmauksessa. Haapaniemi on saapunut tutkimaan laitosta, joka on edeltäneen vuosikymmenen aikana merkinnyt hänelle kotia seitsemästi.

Epilogin vahvuus on sen ensikäden todistusvoimassa. Haapaniemi kertoo avoimesti oman vaikean tarinansa, ja antaa niin tehdessään puheenvuoron paljon itseään isommalle joukolle. Tämän Haapaniemi tekee poikkeuksellisen subjektiivisesti. Hän ei teeskentele olevansa osa määrättyä rajattua joukkoa, vaan käsittelee pelkästään omaa tapaustaan, luottaen siihen, että muilla - katsojilla - on väistämättä samantapaisia kokemuksia. Tässä elokuvantekijä ei varmasti erehdy. Epilog on kuva yksilöstä, joka kokee olevansa erillään muusta yhteisöstä ja sen säännöistä. Sen päähenkilö on lapsesta asti tottunut pakenemaan yhteensopimattomuuden tunnettaan yksinäiseen ajatteluun, jossa kaikki intellektualisoidaan. Lopputuloksena hän päätyy arvonihilismiin, jossa oma kamppailu (miksi ylipäätään pitää olla kamppailua?) yhteiskunnassa näyttäytyy hyödyttömänä, jolloin hällä väliä -asenne näyttäytyykin äkkiä täysin hyväksyttävältä strategialta. Tämä johtaa itsetuhoisuuteen, kuten huumeiden käyttöön ja hirttoköyden solmimisen opetteluun.

Ilman kyynisyyttä ja pessimismiä voi todeta, että tässähän on luonnosteltu moderni länsimainen ihminen.

Suuri elokuva Epilog ei varmasti ole, mutta yleisönsä tavoittaessaan mahdollisesti tärkeä. Epilog on oppilastyö, mikä näkyy enemmän muodossa kuin sisällössä. Sen eleettömässä kameratyössä on epäonnistuneita ratkaisuja, joita ei ole voitu enää leikkauspöydällä korjata; tilanteen välittömyyttä korostamaan tarkoitettu edestakaisin zoomaaminen on varmasti elänyt ideana, mutta kuollut toteutuksessa. Ja koska tekijänä on ohjaaja, joka tunnustaa arkuutensa kurottaa muihin, ei ole ihme, että Tammiharju jää toisena päähenkilönä liiankin varjoon.

Also sprach Dostojevski: Yhteiskuntien sivistys mitataan siitä, miten se kohtelee syrjäytyneitä ja heikoimpiaan. Haapaniemi toteaa, että kyseessä on oikeastaan kaksi epilogia. Ne kulkevat eri suuntiin; Tammiharjun kulkusuunta näyttää viettävän rajusti alaspäin, mutta Haapaniemellä on nyt työ- ja opiskelupaikka. Kuvassa on lohdullisuutta, jonka toivoisi tavoittavan jatkuvasti kasvavan kärsivien joukon.

Lisää draivia

2011-10-10T10:10:00.002+03:00

Viikon aloitukseksi toinen valinta Drive-elokuvan überurbaanilta musiikkiraidalta. Tämän tahdissa voi mennä aina viikonloppuun asti - ja yli. Kavinsky: Nightcall.

Happy Birthday, John

2011-10-09T13:24:00.000+03:00

"Do you...Django?"

2011-10-09T12:30:00.002+03:00

"Hell no!"

Miten maailmassa voi näin maineikas elokuva olla näin huono?!

Sergio Corbuccin luomaa Djangoa (1966) on ryöstöviljelty kymmenissä pikatuotannoissa, ja siitä on tullut kulttuuri-ikoni, jonka merkittävyys italo-westernin tyylinmäärittelijänä ei ole aivan vähäinen. Kaikesta huolimatta, 45 vuoden perspektiivistä katsellen Django osoittautuu tavallisen kömpelöksi halpikseksi, dollaritrilogian vanavedessä valmistetuksi jäljitelmäksi, josta puuttuu sekä sanottava että äly.

Selvästikään tekijöillä ei ole ollut muuta kuin lähtökohta, sinänsä vahva, ja elokuva kantaakin itseään sen varassa ensimmäiset minuutit ihan hienosti: kyläpahasta lähestyy arvoituksellinen mies raahaten perässään ruumisarkkua. Kaikki ensimmäisen kohtauksen jälkeen on kuitenkin kuin 12-vuotiaan käsistä. Django astuu tarinan sisään ylivertaisena revolverisamuraina ja lahtaa elokuvan keston aikana karkeasti arvioituna kuusikymmentä rosmoa nostamatta hikeä pintaan. Täysin keinotekoisesti Djangon annetaan tehdä karkeita, epäuskottavia virheitä, jotta lopun kliimaksiin saadaan jännitystä, kun übersoturin kädet on murskattu. Turhaa, kaikki turhaa, sillä lopetus hautausmaalla suoritetaan mykistävän kömpelösti, niin huikean mielikuvituksettomasti, ettei jäljelle jää kuin tahatonta komiikkaa. Dialogi on olio sinänsä: katsojan huumorintajusta riippuen elokuvasta voi saada paljonkin hupia, kun suoraan saippuaoopperoista - jo syntyessään kuluneet - lainatut lauseet lauotaan ilmoille vakavalla naamalla.

"Django, sinä saat minut tuntemaan itseni...oikeaksi naiseksi."

Aina on mahdollista, etenkin kun italialaisista on kyse, että päämääränä on ollut ironia, satiiri, parodia ja mitä näitä nyt onkaan, mutta eleganssin (mikä sana tässä yhteydessä käytettäväksi!) puute estää täydelleen sitä näkemästä.

Halpiksille tyypillisesti lukuisat klaffarit eli jatkuvuusvirheet värittävät Djangon maisemaa. Django uppoaa märkään juoksuhiekkaan ja nostetaan sieltä likaisena, mutta kuivana ylös. Tämä EI OLE coolia. Tämä on typerää.

Tai ehkä Djangon kehnous vaimenee kuluneelta vhs:ltä katsottuna? Näinkö kulttielokuvat syntyvätkin?

Quentin Tarantino on ilmoittanut Djangon uusintaversion olevan yksi vaihtoehto seuraavaksi projektiksi. Se olisi hyvin johdonmukaista, roskan jalostaminen timantiksi on ohjaajan tuotannon lähtökohta.

Onko tämä elokuvaa?

2011-10-08T14:34:00.000+03:00

R&A:n etelä-korealaisissa mainingeissa.

Aasialainen mies herää makuupussissaan, nousee raskaasti ylös ja avaa teltan vetoketjuoven. Teltan ulkopuolella on olohuone. Talossa on niin kylmä, että hänen on ollut pystytettävä teltta saadakseen riittävän lämpimän tilan nukkumiseen. Askareet jatkuvat arkisesti, arki jatkuu askareisesti: haetaan lunta pihalta ja sulatetaan siitä juomavettä; tehdään ruokaa, joka hotkitaan nopeasti aisti-iloa tuntematta, espressokahvi valmistuu itse tehdyssä keittimessä. Illalla juodaan alkoholia ja kirjoitetaan läppärillä muutama rivi, sitten teltan ovi sulkeutuu.

Olohuoneen teltassa asuu keski-ikäinen mies nimeltä Kim Ki-duk, merkittävän, 15 elokuvaa käsittävän uran luonut etelä-korealainen ohjaaja, ja tämä on Arirang, hänen kirjeensä horisontin taakse haipuneelle ulkomaailmalle. Arirangissa Kim Ki-duk yrittää selittää paitsi meille myös itselleen, miksi hän on kiihkeän luomiskauden jälkeen päätynyt elämään viimeiset kolme vuotta askeettisissa oloissa jonkin etelä-korealaisen pikkukaupungin laitamilla elokuvia tekemättä.

Arirang ei saanut R&A:ssa liikaa sympatiaa puolelleen. Perustelut olivat ymmärrettävät: Arirangiin suhtauduttiin itseään säälivänä ruikutuksena ja todennäköisenä väärennöksenä - mitä todisteita meillä on siitä, että Arirang on totta eikä sepitettä?

Toisaalta, mitä painavia perusteluja meillä on olla uskomatta, että Kim Ki-duk on tosissaan?

Mutta Arirangin voi katsoa sekä dokumenttina että fiktiona ja löytää siitä paljon antoisaa. Teos on kertomus kriisiin joutuneesta elokuvantekijästä, joka ei pysty kohtaamaan viimeisimmässä elokuvassaan löytämiään uhkakuvia: Dream-nimisen elokuvan naisnäyttelijä on ollut vähällä kuolla onnettomuudessa kesken otoksen. Mitään korjaamatonta ei ole sattunut, mutta ohjaaja menee shokkiin ja vetäytyy yhteisöstä.

Arirang on jostakin syvältä, syvältä psyykestä kumpuava purkaus, jossa Kim lukee elämäntarinansa parhaiten tuntemalleen kankaalle: elokuvaksi. Hän pohtii yhteyksiä lapsuutensa eristyneisyyden ja aikuisen iän ryhmätyötä vaativan ammatin välillä, ruoskii heikkouksiaan, puntaroi asemaansa elokuvayhteisössä usein palkittuna auteurina, huutaa ja laulaa, suoraan kameralle. Hän purskahtaa hillittömään itkuun katsellessaan läppäriltä hienointa ohjaamaansa jaksoa, pääteoksensa Viisi vuodenaikaa loppukohtausta, jossa hän itse esittää syyllisyyden painamaa munkkikokelasta rituaalimaisella koetusretkellä kiipeämässä pienen vuoren laelle, josta näkyy keskellä laakson pohjalla lepäävää järveä kelluva pikkuruinen temppeli.

Ei mikään ihme, että monet kokevat Arirangissa katsovansa itsekeskeistä, kliseistä psykoterapiaa. Mutta...Arirang on samalla niin kovin, kovin inhimillinen. Se kuvaa ihmisen perustilaa, yksinäisyyttä, liian kauan kestänyttä. Se kuvaa tarvetta kaikesta huolimatta saada jokin kontakti oman kokemuksen ulkopuolelle. Ja se kuvaa epätoivoisiin mittoihin kasvavaa tarvetta päästä tekemään "omaa juttua" eli elokuvaa.

Sitä Kim tekeekin. Arirangin työryhmä käsittää tasan yhden henkilön. Se on kuvattu surkealla digikameralla, jonka jälki on esteettisesti katsoen kamalaa. Mutta työn jäljestä näkee, että sen takana on kokenut elokuvantekijä: kompositiot ovat kypsiä, luonnollisia ja tarkkoja, leikkauksen rytmi sellaista, että sitä voisi käyttää esimerkkinä opetustilanteessa. Kokonaisuus ei ole sinne tänne huitomista, vaan johdonmukainen rakennelma. Alussa päähenkilö - ainoa henkilö - nähdään pohjakosketuksessa, lopussa demoneitaan tuulettanut Kim alkaa tehdä jälleen elokuvaa.

Arirang voitti viime keväänä Cannesin Un Certain Regard -sarjan. Tuomaristo näki silloin useimpia katsojia syvemmälle.

Näin paholaisen R&A:ssa

2011-10-07T18:00:00.004+03:00

R&A:n etelä-korealaisissa mainingeissa.

Tunnelmallinen ja rajuotteinen I Saw The Devil (Akmareul Boatda) lukeutui festivaaliviikon kirkkaimpiin yllätyksiin. Lähes kaksi ja puolituntinen sarjamurhaajatrilleri rakentuu yllättävästi, sillä siinä vaiheessa kun hallituksen huippuagentti yhyttää morsiamensa paloitelleen psykopaatin, on elokuvasta jäljellä vielä kolme neljännestä! Juonen selostaminen tästä eteenpäin olisi turhaa ilon pilaamista. Sen sijaan voi kuluttaa näppäimistöä valittaakseen siitä, ettei Kim Jee-woonin ohjausta ole tuotu Suomen kankaille, mistä sille kyllä löytyisi oma sijansa, kun kerran tarinan hirviönäkin nähdään Oldboysta tuttu mahtava etelä-korealainen luonnenäyttelijä Choi Min-sik. Hänen upea metodinäyttelemisensä tuottaa filmille hämmästyttävän tuoreen oloisen murhaajaprofiilin, joka vertautuu pää pystyssä alan parhaisiin muotokuviin - joita, kuten tiedämme, riittää sankoin joukoin.

I Saw The Devil on kuvastoltaan moderniin tapaan sangen raakaa. Erinäiset ruumiinosat saavat osakseen kerrassaan surkuteltavaa kohtelua. Kiinnostavasti elokuvan hieno, melodraamaan vivahtava tyylitaju kuitenkin vähentää graafisuuden tuntua, millä I Saw The Devil jää Hostelin ja Martyrsin edustaman kidutuspornon ulkopuolelle. Sekään ei haittaa, että käsikirjoittaja Park Hoon Jungilla on ihan oikea tarina kerrottavanaan. Tylyyn, angstiseen, mutta vetävään elokuvaan on upotettu myös aivan yllättäviin paikkoihin kovan luokan tipautuksia á la musta huumori, jotka tekevät pullan syönnistä elokuvan aikana hengenvaarallista puuhaa.

Osaavasti kerrotun tarinan pinnan alta paljastuu dialektisella janalla pahuutta tutkiva esitys, jonka nimi jo ulottaa moneen suuntaan. Paitsi elokuvan henkilöt, paholaisen on nähnyt myös kirjoittaja - sekä katsojat.

Syksyn leffabiisi numero uno

2011-10-07T09:00:00.003+03:00

Tänään ensi-iltaan saapuva Drive tullee saamaan enimmäkseen hyviä arvosteluja sekä kriitikoilta että katsojiltakin, mutta jakautuivatpa mielipiteet miten vain, kaikilla elokuvan nähneillä soinee päässä sen neonvaloja hehkuva tunnusbiisi. College feat. Electric Youth: A Real Hero.

Monroen Leffavisa, 4/7

2011-10-06T21:22:00.005+03:00

MonroeCup

1. Lone Iguanas (/Lume Iguamus) (5+4+4+4) 17

2. Savage Streets (4+2+5+5) 16

3. 400 Kekkosta (4+6+2+1) 13

4. E. E. Horton (/Jänis Horton) (6+2+0+4) 12

5. Pektoplasma (1+3+6+1) 11

6. Peter Lorren silmät (1+1+3+6) 11

7. Kate Beckinsale fans (2+5+0+2) 9

8. KVS (2+0+0+0) 2

9. Albatrossi (0+0+1+1) 2

10. Harmaa Tampere (1+0+0+0) 1

11. Carpe Jugulum (0+1+0+0) 1

12. Yrpä ja Illu (0+0+1+0) 1

13. Twins (0+0+0+1) 1

14. Pussi nuudeleita (0+0+0+1) 1

MONROECUP SYKSY -11, OSA 4/4.10.

Peruskysymykset (max. 10 pt.):

1. Kenen näytelmäkirjailijan tyttären kanssa Chaplin avioitui; mitä pidetään hänen pääteoksenaan; ja kuka tänä vuonna kuollut ohjasi sen elokuvaksi? (3 pt.)
- Eugene O'Neill; Pitkän päivän matka yöhön; Sidney Lumet
2. Mikä yhdistää James Bondia ja Michael Ciminoa? (1 pt.)
- Pallosalama/Thunderbolt (Ciminon esikoinen Thunderbolt and Lightfoot)

3. Mikä oli Jacques Tatin esikoispitkä nimeltään? (1 pt.)

- Lystikäs kirjeenkantaja/Jour de fête

4. Vierailet New Yorkin MoMassa, missä on meneillään uuden suomalaisen elokuvan festivaali. Mitkä ovat näiden ohjelmistoon kuuluvien elokuvien alkuperäiset suomalaiset nimet: A) Stormheart B) The Man Exposed C) Lights In The Dusk D) Lapland Odyssey? (4 pt.)

- A) Myrsky (K. Rastimo) B) Riisuttu mies (A. Louhimies) C) Laitakaupungin valot (A. Kaurismäki) D) Napapiirin sankarit (D. Karukoski)
5. Kuka näyttelijä esitti samaa roolihahmoa elokuvissa Jackie Brown ja Mieletön juttu? (1 pt.)
- Michael Keaton

A vai B?
Joukkue voi vastata joko A- tai B-kysymykseen; A:n arvo on yksi piste, B:n kaksi pistettä.

6. A) Mikä on Cassandra's Dream? B) Mitä puuta kutsutaan englannin kielessä lempinimellä The Tree Of Life?
- A) Vene B) Kanadantuija

7. A) Minkä rotuinen koira on Lassie? B) Minkä rotuinen koira oli Beethoven?

- A) Skotlannin paimenkoira B) Bernhardilainen

8. A) Mikä on Seabiscuit? B) Mikä oli Turnerin koiran nimi?

- A) Hevonen B) Hooch
9. A) Mikä bändi teki musiikin Joe Wrightin elokuvaan Hanna? B) Mikä bändi teki musiikin elokuvaan Storytelling?
- A) Chemical Brothers B) Belle & Sebastian
10. A) Kenen romaaniin perustuu uutuuselokuva Headhunters B) Millä bändillä on merkittävä sija elokuvassa Hesher?
- A) Jo Nesbö B) Metallica

Vihjeet:

11. Kuka kirjailija?

4 pt. Hän oli mm. merkittävä kauhunovellisti. Hänen maineikkain novellinsa on Mies etelästä, joka sovitettiin Alfred Hitchcock esittää -sarjaan ja josta Tarantino otti aiheen episodilleen Four Roomsissa. Novellissa psykopaatti lyö nuoren miehen kanssa vetoa, ettei tämä saa sytkäriään syttymään 10 kertaa peräkkäin. (Sitten Ville lukee novellin ääneen.)

2 pt. Tämä walesilainen kirjoitti Bond-elokuvan Elät vain kahdesti. Vuonna -89 hänen kirjastaan The BFG tehtiin lasten animaatio. Danny DeVito ohjasi elokuvaksi kirjan Matilda.

1 pt. Mm. Fantastic Mr. Fox, Charlie ja jättipersikka sekä Jali ja suklaatehdas perustuvat hänen romaaneihinsa.

- Roald Dahl

12. Kuka tosielämän henkilö?

4 pt. Hän syntyi vuonna 1889. Hänen vanhempansa olivat Alois ja Klara. Roald Dahl on kirjoittanut hänen syntymästään kuuluisan novellin, jossa kerrotaan hänen vanhempiensa epätoivosta, kun hänen kolme vanhempaa sisarustaan ovat kuolleet puolentoista vuoden sisällä ennen hänen syntymäänsä.

2 pt. Hans-Jürgen Syberberg ohjasi 70-luvulla hänestä kahdeksantuntisen elokuvan. Anthony Hopkins voitti vuonna 1981 Emmyn esitettyään häntä televisiossa.

1 pt. Hän kuoli keväällä 1945 Berliinissä. Satojen häntä esittäneiden näyttelijöiden joukkoon kuuluvat Bruno Ganz ja Martin Wuttke.

- Adolf Hitler13. Kuka näyttelijätär?
4 pt. Hänen ensimmäinen huomattava valkokangasroolinsa oli The Station Agentissa, jossa hän esitti kirjastonhoitajaa, jolla ei ole silmälaseja.
2 pt. Hän sai Oscar-ehdokkuuden pääosasta elokuvassa Blue Valentine ja seuraavaksi hän esittää kankaalla Marilyn Monroeta.
1 pt. Hän esitti Heath Ledgerin vaimoa sekä valkokankaalla että tosielämässä.
- Michelle Williams

Videonäytteet (max. 12 pt. ):

14. Elokuva? Ohjaaja? (2 pt.)

- Germania anno zero – Saksa vuonna nolla, Roberto Rosselini

15. Elokuva? Ohjaaja? (2 pt.)

- Fahrenheit 451, Francois Truffaut

16. Elokuva, ohjaaja, kaksi pääosan esittäjää? (4 pt.)

- Sommarlek – Kesäinen leikki, Ingmar Bergman, Birger Malmsten, Maj-Britt Nilsson

17. Elokuva, minkä niminen on päähahmo? (2 pt.)

- Play Time, Monsieur Hulot

18. Mikä elokuva, ja kuinka mones tekijöidensä pitkä elokuva? (2 pt.)

- The Hudsucker Proxy – Coenin veljesten valtapeli; viides (aiemmat neljä: Blood Simple, Arizona Baby, Miller´s Crossing, Barton Fink)

Parempi kuin elokuvakoulu

2011-10-03T21:22:00.000+03:00

On julkinen salaisuus, tai ei salaisuus lainkaan, että tamperelainen elokuvasivistys on - tarkoittamatta ketään loukata - varsin ohutta harsoa. Se on luonnollista, sillä sijaitseehan Tampere maassa nimeltä Suomi, jonka yhteydessä ei useinkaan ole aivan helppoa käyttää sanoja kulttuuri ja elokuva samassa lauseessa, eikä Tampere sijoitu Suomen sisäisessäkään vertailussa nimenomaan elokuvakaupunkina kärkipaikoille.

Asiantilan kohentaminen olisi toivottavaa. Yksi mahdollisuus mainittuun kohentamiseen on virkistää elokuvallista silmäänsä kaksi kertaa vuodessa järjestettävissä elokuva-arkistosarjan näytöksissä. KAVAn näytökset ansaitsevat huomiota erityisesti tänä syksynä, sillä parhaillaan pyörivä syyssarja on poikkeuksellisen rikas ja korkeatasoinen.

Art House Cinema Niagarassa jatkuva sarja on ehtinyt tänä iltana toiseen osaansa. Viime viikolla nähtiin kevyenä, hyvin viihdyttävänä alkulämmittelynä Monty Python Hollywoodissa -"konserttitaltiointi". Se pitää sisällään muun hauskan ohessa kaikkien aikojen Punahilkka ja susi -tulkinnan. Tänä iltana - voi teitä, jotka ette pitäneet asiaa silmällä - laitettiin isoa vaihdetta silmään, kun Volker Schlöndorffin mestarillinen Günter Grass -sovitus Peltirumpu valaisi valkokankaan.

Ja jatkoa seuraa. Syksyn arkistosarja on kiehtovin pitkään aikaan sen vuoksi, että joukossa on paljon ei niin ilmeisiä valintoja tunnustetuilta mestareilta. Kuka on esimerkiksi nähnyt Luis Buñuelilta juuri Neitsytsaaren? Eikä Carl Dreyerilta nähdä sitä Jeanne D'arcia tai Sanaa vaan aivan yhtä maineikas, mutta harvemmin esitetty Vihan päivä. Ja todellisten cinefiilien hellimältä uuden aallon kauhukakaralta Georges Franjulta saadaan nähtäväksi Valokeila murhaajaan -harvinaisuus.

Vähiten kiinnostava klassikko tällä kertaa lienee King Vidorin kolme ja puolituntinen Sota ja rauha, useimmiten epäonnistuneeksi mainittu. Mutta siinäkin on Audrey Hepburn. Sen parina onkin sitten yhtä pitkä Tuulen viemää, jonka väliin jättämistä ei voi perustella millään. Tämä elokuva jos mikä on dvd:nä telkkarissa ja filminä valkokankaalla kaksi eri asiaa.

Elokuvan tulevaisuutta pohtivat voivat kokeilla Taksikuskia kovasti keskustelua herättäneenä 4K-digikopiona. Mutta enpä odottaisi liikoja.

Vielä on tulossa Louis Mallen aina kohahduttava "kaikkien aikojen ilotalokuvaus" Pretty Baby, jonka ei millään voisi kuvitella pääsevän tuotantoon enää näinä poliittisen korrektiuden kulta-aikoina. 12-vuotiaan Brooke Shieldsin monessa mielessä paljaan rehellinen näyttelijäsuoritus pistää ihmettelemään, miksi nämä lahjat myöhemmin näivettyivät.

Syyssarjan kohokohdan muodostavat kaiketi kaksi Stanley Kubrickin mestariteosta. Barry Lyndonin voisi nostaa superlatiiveja etsiessä esimerkiksi elokuvahistorian täydellisimmin kuvatuksi teokseksi. Mykistävän kuvakauneuden alle piirtyy nerokas satiirinen epookki, jossa katsoja pääsee muun muassa keskelle 30-vuotista sotaa ja hukkuu sanoinkuvaamattoman kauniin musiikin aallokkoon.

Eyes Wide Shut puolestaan on 1990-luvun suurin elokuvallinen mestariteos. Aivan yksinkertaisesti.

KAVAn syyssarja päättyy Sofia Coppolan kunnianhimoiseen Marie Antoinetteen. Se ei ole täydellinen elokuva, mutta mielenkiintoisesti sen sinänsä pienille horjahteluille on kritiikeissä annettu suhteeton painoarvo. Sillä Coppolan moderni, nykyaikaa kommentoiva näkemys on usein peräti nerokas. Hiljattain Cannesissa palkittu Kirsten Dunst on vaikuttava myös cluelessina kuningattarena, ja yllättävä musiikkiraita on saatu sopimaan kokonaiskuvaan uskomattoman luontevasti.

Syksyn, ja nimenomaan tämän syksyn, arkistosarja muodostaa kokonaisuudessaan melkoisen antoisan ja monipuolisen kurssin elokuvailmaisun keinoista ja historiasta, jollaisesta ei liian usein Tampereella pääse nauttimaan.

Monroen Leffavisa, 3/7

2011-10-01T23:50:00.003+03:00

Monroe Cup

1. Lone Iguanas (/Lume Iguamus) (5+4+4) 13

2. 400 Kekkosta (4+6+2) 12

3. Savage Streets (4+2+5) 11

4. Pektoplasma (1+3+6) 10

5. E. E. Horton (/Jänis Horton) (6+2+0) 8

6. Kate Beckinsale fans (2+5+0) 7

7. Peter Lorren silmät (1+1+3) 5

8. KVS (2+0+0) 2

9. Harmaa Tampere (1+0+0) 1

10. Carpe Jugulum (0+1+0) 1

11. Albatrossi (0+0+1) 1

12. Yrpä ja Illu (0+0+1) 1

Syksyn MonroeCupin rungot 1

2011-09-29T19:12:00.001+03:00

MONROECUP SYKSY -11, 1. KIERROS 14.9. (max. 42 pt.)

Perustrivia:

1.Miltä paikkakunnalta alkaa Joe Wrightin ohjaama uutuusleffa Hanna? (1 pt.)
- Kuusamosta
2. Mikä luku yhdistää zombeja, Heath Ledgeriä ja Sandra Bullock-elokuvaa? (1 pt.)
- 28 (28 päivää/viikkoa myöhemmin; kuolema 28-vuotiaana; 28 päivää)
3. Ketkä neljä istuivat Peter von Baghin vieraina aamukeskusteluissa tämän vuoden Sodankylän festareilla? (4 pt.)
- Michael Chapman, Atom Egoyan, Souleymane Cissé ja Apitchatpong Weerasethakul
4. Mikä oli Tom Cruisen ja Nicole Kidmanin esittämän avioparin sukunimi Eyes Wide Shutissa - nimi oli johdettu eräästä supertähdestä. (1 pt.)

- Harford
5. Ketkä kaksi ovat esittäneet valkokankaalla Rooster Cogburniä? (2 pt.)
- John Wayne, Jeff Bridges

A vai B?

Joukkueet vastaavat joka kohdassa jompaan kumpaan kysymykseen. A on pisteen arvoinen, B kahden.

6. A) Mikä on historian kallein esikoisohjaus, vuodelta 2006? (1 pt.) B) Kuka sen ohjasi? (2 pt.)
- A) Mission Impossible 3 B) J.J. Abrams (150 milj. doll.)
7. A) Mikä on Austin Powersin keskimmäinen nimi? B) Entä mikä on Homer Simpsonin?
- A) Danger B) Jay
8. A) Mikä oli Mike Leigh'n esikoisohjaus? B) Minä vuonna se ilmestyi?
- A) Ilottomat hetket/Bleak Moments B) 1971
9. A) Mikä oli Steven Spielbergin esikoisohjaus? B) Kenen esikoinen oli Element of Crime?
- A) Sugarland Express B) Lars von Trier
10. A) Mikä on Terrence Malickin uusin ohjaus? B) Mikä on Béla Tarrin uusin ohjaus?
- A) The Tree of Life B) A Torinói ló/The Turin Horse/Torinon hevonen

Vihjeet:

11. Mikä elokuva?
4 pt. Se oli Clint Eastwodin isoin 60-luvun menestys ja MGM:n isoin hitti vuonna 1968.
2 pt. Clint lähettää siinä ajasta ikuisuuteen enemmän väkeä kuin missään toisessa elokuvassaan. Natseja niittaantuu 30-40.
1 pt. Käsikirjoituksen laati Alistair MacLean, toista pääosaa esiti Richard Burton ja alkukielinen nimi on napattu Shakespearelta.
- Kotkat kuuntelevat/Where Eagles Dare

12. Mikä harrastus ja ammatti?
4 pt. Tämän harrastuksen nimeä kantava näyttelijä on tuttu mm. elokuvista Road Trip ja Hustle & Flow: jälkimmäisessä Terrence Howardin roolihahmolla on sama nimi.
2 pt. Tämä harrastus on tuttu myös Disturbian, Eagle Eyen ja I Am Number Fourin ohjaajan nimestä.
1 pt. Se on It's All Gone Pete Tongin päähenkilön ammatti.
- DJ

13. Kuka näyttelijä?
4 pt. Hän esitti kertojaa vuoden -93 hitissä Elossa!
2 pt. Hän esitti Clintin jahtaamaa murhaajaa elokuvassa Tulilinjalla.
1 pt. John Cusack ryömi hänen päänsä sisään Charlie Kaufmanin tarinassa.
- John Malkovich

Videonäytteet (max. 11 pt.)

14. Kuka ohjasi? Kuka esitti miespääosan? Mikä elokuva? (3 pt.)

– Michael Curtiz; Errol Flynn; Captain Blood – Kapteeni Blood

15. Kuka ohjasi ja mikä elokuva on kyseessä? (2 pt.)

- D.A. Pennebaker, Don´t Look Back/Älä katso taaksesi

16. Mikä elokuva ja kuka kuluvana vuonna 81 vuotta täyttävä ohjaaja on elokuvan ohjannut? (2 pt.)

- Film socialisme, Jean-Luc Godard

17. Elokuva ja ohjaaja? (2 pt.)

- Animal House - Delta-jengi ; John Landis

18. Elokuva ja ohjaaja? (2 pt.)

-Neil Young: Heart of Gold; Jonathan Demme

Drive - b-leffan paluu

2011-09-29T16:12:00.002+03:00

R&A:n mainingeissa

Ei.

Tästä ei tule hyvää artikkelia, tunnen sen jo aloittaessani.

Vika on siinä, etteivät ajatusteni päällimmäiset, aktiivisimmat kerrokset askaroi itse puheena olevan elokuvan parissa, vaan tässä toisarvoisessa kysymyksessä: miksi Nicolas Winding Refn palkittiin keväällä Cannesin parhaana ohjaajana tästä Drivesta?

Ei pidä ymmärtää tarkoituksella väärin, en suinkaan lähde mollaamaan Refnin ohjausta. Jos jotakin, niin Drive on hyvin ohjattu lajityyppielokuva. Mutta mitään silmiinpistävän omintakeista siinä ei tapaa paitsi tietysti, jos ei ole nähnyt montaa elokuvaa elämässään. Jos on nuori.

Robert DeNiron johtama Cannesin jury oli tuskin nuori, ja he ovat taatusti nähneet elokuvia.

(Ei tästä tule mitään.)

Eräs Driven keskushenkilöistä kertoo historiastaan tähän tapaan: "Minä tuotin ennen elokuvia. Nopeata toimintaa, autotakaa-ajoja ja sen sellaista. Joku kriitikko kutsui niitä "eurooppalaisiksi". Minusta ne olivat roskaa." Ironiaa tai ei, Drive viittaa tässä itseensä. Se on pohjimmiltaan tyylitelty b-elokuva ja kioskikirjallisuutta valkokankaalla, kuluneista aineksista kyhätty, mutta itseluottamuksella ja taidolla valmistettu. Tällaiset "pienet" elokuvat ovat aina olleet kuin maan suola elokuvan ystäville.

Nautittavuudestaan huolimatta Drivesta puuttuu kuitenkin lataus, joka on ominainen b-elokuvien aatelille. Siinä ei esimerkiksi ole Vanishing Pointin zeitgeistia, Monte Hellmanin eksistentiaalista pohjaa tai ilmeisimmän esikuvan, Driverin, jäänkylmää melvilleläistä karuutta. Viimeksi mainittu Walter Hillin pääteos tulee Refnin teosta katsoessa aivan erityisesti mieleen. Drive häviää esikuvalleen suunnilleen sen viimeisen r:n verran.

Driven skenaariossa esiintyy pelkkiä perustilanteita ja -hahmoja. Ensimmäinen kohtaus tuntuu melkein luotaantyöntävän kliseiseltä Kuskin selittäessä toimintaperiaatteitaan puhelimitse tulevalle työnantajalleen. Viimeksi tämä nähtiin Transporterissa. Päähenkilö on jälleen yksi antisankari vailla nimeä ja menneisyyttä yksinäisten sielujen miljoonakaupungissa. Kuvioon kuuluu järjestäytynyttä rikollisuutta, kohtalokas keikka, tietysti miljoona dollaria - ja tyttö. Autolla ajoa tarjotaan yllättävän kitsaasti. Eikä kovin paljoa oteta irti myöskään päähenkilön osa-aikatyöstä elokuvien stunt-ajajana.

Kuski on Ryan Goslingin kaltaiselle taiturille helppo pala. Aivan turha tulla selittämään, etteikö rooli olisi ollut Goslingille piece of cake. Näyttelijä tekee keskittynyttä työtä harvasanaisena keskushenkilönä, mutta Lars ja se ainoa oikean kaltaista briljeerausta ei nyt nähdä. Kohtauksissa suloisen Carey Mulliganin kanssa on sähköä, jota muu elokuva olisi kaivannut, eikä Gosling peittele roolin pohjimmaltaan psykopaattisia perusvirityksiä: tapporuma hopeinen skorpionitakki pysyy päällä, roiskui mitä roiskui. Ja kyllähän sitten roiskuukin.

Yksi USA:n rakastetuimmista pitkän linjan koomikoista, Albert Brooks, kääntää kelkkansa ja tekee painokkaasti tarinan isoimman pahiksen. Tämä ei arvattavasti jää amerikkalaisilta kriitikoilta huomaamatta. (Ei tämä nyt vieläkään oikein...)

Mitä persoonallista Refnin harkitussa ohjauksessa on, liittyy hänen musiikin käyttöönsä. Erikoinen syntikkapop liikuttaa assosiaatiot 70-luvulta 80-luvun puolelle. Erityisen tehokkaasti soi Collegen A Real Hero. Jotakin, jokin kohtalokkuuden tunne jää kuitenkin uupumaan. Drive on tyylikkyydestään huolimatta niin ohut ja niin nähty, että sitä ei katso erityisen eläytyen. Kylmimmiksi jäävät tärkeät perhekeskeiset kohtaukset, joissa Kuski kommunikoi naapurin äidin ja tämän pojan kanssa. Jotenkin Drive ei tunnu keskustelevan lainkaan oman aikansa kanssa, ja kenties tämä vaikuttaa sen tunneköyhyyteen. (Mene ja tiedä.)

R&A-katalogissa Drivea verrattiin Driverin lisäksi toiseen kulttiteokseen Elää ja kuolla L.A.:ssa. Drive sijoittuu näiden kahden välimaastoon yhdentekevämpänä kuin Driver, mutta selvästi Friedkinin ohjauksen edelle.

In your face! Paluu Molotoviin

2011-09-28T21:18:00.001+03:00

Monroen Helsingin agentti teki eilen uusintavierailun Kallion Bar Molotovin leffavisaan. Viime viikon kepillä jäätä -kokeilu tuotti kismittävän kakkossijan, joten nyt oli revanssin aika. Edellisviikolla harjoiteltiin, nyt ei annettu enää tuumaakaan periksi - lopputuloksena Lumiere Kokkoset komeili visan ykkössijalla ja siirtyi myös komeasti Cupin johtoon. Taakse jäivät niin Gary Busey, Veijarit kuin Pekko aikamiespojan anustappiaikakin.

Molotovin visa oli vaikuttanut viime viikolla lupaavalta ja uusintakierros vain vankisti käsitystä laadukkaasta tietokilpailusta. Visa on graafisesti huimasti edellä Monroen omaa Cupia, sillä videotykin, grafiikkaohjelman ja pienen kankaan avulla Molotovin visalle on luotu oma ilme, ja he pystyvät myös esittämään videonäytteitä. Eilinen visa liikkui noin 95 %:sti amerikkalaisen elokuvan perinnössä ja erityisen painon saivat genrehelmet ja b-luokan kuriositeetit (esim. "Kuka näytteli Black Belt Jonesissa, Enter The Dragonissa ja Black Samuraissa?") .

Molotovin visan rakenne etenee musanäytteistä kirjallisten, osin kuviin perustuvien kysymysten kautta videoklippeihin, joita oli eilen kahdeksan. Musatärppejä LK:lla oli mm. Charade/Henry Mancini ja Syvän joen banjokohtaus. Ratkaisevassa videonäyteosiossa saimme kiinni mm. Tyttö nimeltä Ceben, Kuningas ja satakielen (tai meidän versiossamme "linnun"), Cinema Paradison sekä ihan hatusta hakemamme Valley Girlsin, vaikka viimeinen s unohtuikin.

Kritiikkiä voi esittää hieman hitaasta tahdista - kysymysten välissä oli turhankin paljon ilmaa. Siten visa venyi kello 20:n alkamisajastaan niin, että oltiin jo vartti vuorokauden 23:nnen tunnin puolella ennen lopettamista. Olisi mukavaa, jos visa päättyisi ennen kymmentä, koska silloin ehtisi istua keskustelemassa joukkuetovereiden kanssa.

Erityistä huomiota visassa kiinnittää - kuten visaisännät sen muotoilivat - se, että se on "erittäin hyvin sponssattu". Palkintoja nimittäin jaetaan runsaasti. Eilen viisi ensimmäistä joukkuetta sai dvd-palkinnon ja vielä heidän lisäkseen "lucky losers" -palkintoina arvottiin Monroen hiljan esittämän The Last Border -elokuvan alkuperäinen juliste sekä Filmihullu-antologian toinen osa. MIKSI viimeksi mainittu oli lohdutuspalkinto, jää mysteeriksi, sillä se oli voittokasan ylivoimaisesti arvokkain tuote. Olin näreissäni, myönnän sen.

Visa veti pienehkön Molotovin tupaten täyteen ja atmosfääri kohosi helteiseksi.

PS. MonroeCupin visarungot ovat tulossa FilmiLiekkiin selvitettyämme eräitä editoriaalisia sudenkuoppia.

Tähän päättyy R&A

2011-09-25T17:57:00.001+03:00

Monroe R&A:ssa 2011

Tämä kirppuinen skribentti päättää noin tunnin päästä leffafestarinsa kimki-dukilla. Mitäpä Rakkautta ja Anarkiaa olisi ilman Korean originellia? Kim Ki-Duk on perinyt Beat Takeshin paikan festivaalin ruumiillistumana teoksillaan, joissa todellakin sukellellaan rakkauden ja anarkian risteyskohdassa. On sanalla sanoen täydellistä antaa Kim Ki-Dukin videoteoksen Arirang päättää nämä kekkerit tältä vuodelta. Turhan useinhan R&A:ssa rakkaus tarkoittaa pornoa ja anarkia väkivaltaa, mutta KKD on aito asia.

Arirangin jälkeen - oikeammin sen lisäksi - on vielä monta elokuvaa kirjoitettavana muistiin. Yhdessä tarkasteltuna kaikki viimeisen kymmenen päivää tajuntaa mörssänneet elokuvat muodostavat kokonaisuuden, joka yllättää laadukkuudellaan. Varsinaisia huteja ei tullut vastaan yhtäkään paitsi tylsä Incidies, mutta sekään ei ollut mitenkään turha teos - olisin vain mieluummin nähnyt näytelmän, johon se perustui. Varsinaisia huipputeoksia ei tosin niitäkään ollut montaa: Play ja Once Upon A Time In Anatolia tekivät suurimman vaikutuksen, mutta eivät nekään nousseet muutaman viikon takaisen Torinon hevosen osoittamalle tasolle.

Monet näytöksistä, joihin otin osaa, täyttivät penkkirivit laidasta laitaan. Pienimmän yleisömenestyksen sai kolmetuntinen Bollywood-ihanuus Zindagi na milegi dobara. Mitä luultavimmin kestonsa vuoksi leffa houkutti Maxim 1:een reilun parikymmentä erittäin hyvin viihtynyttä katsojaa.

Kaikkiaan kolme monroelaista osallistui tai yritti osallistua R&A:han. Minä olin heistä ahkerin penkinkuluttaja. Muilla ei ollut vastaavaa onnea. Päivän reissulla ja hyvin rajoitetulla ajalla liikkunut monroelainen ei saanut lippua mihinkään. Toinen, joka talkoili kolme ja puoli päivää, kävi sinä aikana järjestelmällisesti katsomassa tarjonnan kehnoimmat palat Eetusta ja Konnasta sekä Elokuusta alkaen. Hyvää tuulta riitti silti kaikilla.

Nyt on siis vielä Arirang jäljellä ja muutama juttu liukuhihnalla.

Antoisat elokuvajuhlat summa summarum.

Medianeras - ennustusarvio

2011-09-24T17:58:00.003+03:00

Monroe R&A:ssa 2011

Noin vuonna 2015 Hollywood tekee Medianerasin uusiksi. Tuottajana toimii Fox Searchlight tai Weinstein Company. Englanninkielinen nimi on Side Walls, jolla sitä levitetään myös muualla maailmassa paitsi Ranskassa (jossa sille annetaan nimeksi Le fabuleux destin du Martin et Marianne). Buenos Aires vaihtuu New Yorkiin tai, jos oikein huonosti käy, Los Angelesiin. Mikäli tuotantokustannukset saadaan painettua tarpeeksi alas, myös San Franciscolla on jännittävän arkkitehtuurinsa takia mahdollisuutensa, etenkin, jos vastaavan tuottajan lähisukulaisia elelee siellä.

Pääosiin Martiniksi ja Marianneksi kiinnitetään Ryan Gosling ja Anne Hathaway. Tai Joseph Gordon-Levitt ja Natalie Portman. Ehkä jopa Ellen Page ja Seth Rogen ovat mahdollisia, jos Judd Apatow kiinnostuu sovituksesta. Tärkeää on tähtien tunnistettavuus avaindemografioissa, mutta lopullisen päätöksen sanelee kirjanpito-osasto. Mainostrailereissa tähdet ovat Academy Award Winnersejä tai Nomineeita. Joka tapauksessa, pääosien esittäjät tekevät osaavan sympaattista ja hauskaa työtä Jason Reitmanin, Marc Forsterin tai ehkä vaihtelua etsivän Gore Verbinskin ohjauksessa.

Kivan musiikin elokuvaan tekee Yo La Tengo.

Side Walls tulee ensi-iltaan elokuussa ja tekee kotimaan markkinoilla prikulleen saman kassatuloksen kuin Little Miss Sunshine.

Side Walls saa lähes kaikissa yhdysvaltalaisissa krittikeissä hyvät arvostelut ja Anne Hathaway/Natalie Portman/Ellen Page saa Golden Globe -ehdokkuuden parhaasta Naipääosasta Komediassa tai Musikaalissa. Juliste on täynnä lainoja kriitikoilta tyyliin "Absolutely delightful!", "Exhilarating!", "Bittersweet and funny!", "Quirky and original", "The romantic comedy of the year!". Roger Ebert kirjoittaa kolmen ja puolen tähden arviossaan mm. seuraavaa:

"Teatterissa vieressäni oikealla puolella istui noin 25-vuotias opiskelijan oloinen nuorimies ja vasemmalla puolellani suunnilleen saman ikäinen hiljaisella tavalla vaikuttavan kaunis nuorinainen. He molemmat huokailivat ja nauroivat samoissa kohdissa täsmälleen samalla tavalla.

Äkkiä tunsin olevani itse - eläkeikäinen - sivuseinä, joka on laitettu tälle penkille erottamaan toisilleen kuuluvat sielut. Minut valtasi merkillinen tunne salattujen yhteyksien äkillisestä ymmärtämisestä, mikä on ominainen vain onnistuneimpia elokuvia katsoessa.

Sillä siitä Side Wallsissa on kyse, näiden salattujen yhteyksien paljastamisesta, mikä johtaa vähäisempään yksinäisyyteen. Side Walls näyttää meille kaupunkimme seinät ja kuinka tämä kerrosarkkitehtuuri on onnistunut vain rumentamaan maailmaamme samalla eristäen meidät toisistamme yksityisiin lokeroihimme. Varmasti on suuri joukko Martinin ja Mariannen kaltaisia yksinäisiä, jotka puolustautuvat lukkiutumalla asuntoihinsa, missä inhimillinen yhteys on annettu internetin huomaan.

En ole nähnyt alkuperäistä argentiinalaista festivaalisuosikkia, mutta Jason Reitmanin (tmv.) elokuva seisoo tukevasti omilla jaloillaan ---"

Silti Side Walls ei tule koskaan tavoittamaan Gustavo Taretton teoksen tuoreutta, sen äänenpaino tuntuu Medianerasin nähneistä valokopioidulta ja kokonaiskuva falskilta.

Vuonna 2015 Medianerasin voi saada nähtäväkseen Suomessa vain Lontoosta tilatulla dvd:llä, ilman ekstroja.

Monroen Leffavisa, 2/7

2011-09-24T00:31:00.004+03:00

Monroe Cup

1. 400 Kekkosta (4+6) 10

2. Lone Iguanas (5+4) 9

3. E. E. Horton (/Jänis Horton) (6+2) 8

4. Kate Beckinsale fans (2+5) 7

5. Savage Streets (4+2) 6

6. Pektoplasma (1+3) 4

7. KVS (2+0) 2

8. Peter Lorren silmät (1+1) 2

9. Harmaa Tampere (1+0) 1

10. Carpe Jugulum (0+1) 1

Monroen Leffavisa, 1/7

2011-09-24T00:02:00.005+03:00

Monroe Cup

1. E. E. Horton (6)

2. Lone Iguanas (5)

3. Savage Streets (4)

400 Kekkosta (4)

5. Kate Beckinsale fans (2)

KVS (2)

7. Pektoplasma (1)

8. Peter Lorren silmät (1)

9. Harmaa Tampere (1)

Sijoitus Cupissa. Nimi (pisteet)

Pisteiden lasku

1. sija = 6 pt.
2. sija = 5 pt.
3. sija = 4 pt.
4. sija = 3 pt.

5. sija = 2 pt.
sijat 6-100 = 1 pt.

Proosallista

2011-09-23T13:28:00.001+03:00

Monroe R&A:ssa 2011

Monroen päiväkirja, sivu 19

23.9. kello 00.02

Perseeseen sattuu. Se johtuu kahdesta pitkästä ulkomaalaisesta [Mutta tässä kohtaa minun pitää kertoa, että olen koko festivaalien ajan nukkunut satumaisen huonosti. Erikoista tässä on vain se, että en ole juurikaan pilkkinyt näytöksissä. En löydä tälle muuta selitystä kuin että elokuvat ovat olleet kiinnostavia, mikä puolestaan tarkoittaa joko, että festivaali on ollut korkeatasoinen tai olen ollut valinnoissani onnekas. Kun festivaalista on jäljellä enää kolme päivää, huomaan tosin todella raskaiden taide-elokuvien jääneen omassa ohjelmistossani vähiin. Ja jos ei mikään valkokankaalla pidä hereillä, karkkipussien rapistelijoiden möykkääminen taatusti huolehtii valveilla pysymisestä. Mahdollista on, että tilanne tässä suhteessa helpottuu festivaalin loppupäivinä, kun Kinopalatsin porsaskaukalot eivät enää ole käytössä.] draamasta, joiden näyttämöksi oli valittu Kino Engelin ykkössali. Tunnelmallinen elokuvakeidas kaipaisi kipeästi penkkiremonttia, sillä yli kaksituntiset elokuvat tai peräkkäiset leffasessiot tuppaavat käymään tukaliksi.

Jälkimmäinen puheena olevista draamoista saapui Argentiinasta, ja osoittautui mukiinmenevän vetäväksi teesielokuvaksi sikäläisen liikenteen vaatimasta verisestä uhrista: Argentiinan moottoriliikenteessä kuolee vuosittain 8 000 ihmistä ja monin verroin enemmän loukkaantuu. Pablo Traperon ohjaama Carancho lähestyi aihetta näillä tosiasioilla keinottelevien kautta: päähenkilö on lakimies, joka ansaitsee elantonsa hoitamalla onnettomuuksien uhrien korvausjuttuja - ja huijaamalla heiltä leijonanosan. Visuaalisena motiivina toimivat useat pitkät tracking shotit, joista vaikuttavin on elokuvan viimeinen otos. Carancho kannattaa nähdä tämän otoksen sekä karismaattisen pääparin Ricardo Darinin ja Martina Gusmanin takia.

Parasta tehoa Carancholta söi kuitenkin se, että se toimi lämmittelijänä Cannes-voittaja Once Upon A Time In Anatolialle. Nuri Bilge Ceylanin yli kaksi ja puolituntinen teos lämpiää hitaasti (tarpeettomankin hitaasti, sillä elokuvan alkupuolelta minulta jäi jotain havaitsematta pilkkimisen takia), mutta kasvaa vaikuttavuudessa kuin viiva viivalta kehittyvä maalaus.

Once Upon A Time In Anatolia on aika hyvin kirjoitettu. Kuinka hyvin? No, se tuntuu kuin Dürrenmattin ja Camus'n yhdessä kirjoittamalta rikostarinalta. Se tuntuu siis romaanisovitukselta. Mutta toisin kuin kanadalainen, todella näytelmään pohjautuva Incendies, ...Anatolia tuntuu myös elokuvalta eikä hautaudu Incendiesin lailla proosallisuutensa alle. Lopulta ...Anatolia tuntuu fiksun, mutta itsensä hirvittävän vakavasti ottaneen Incendiesin rinnalla ilmavalta. Pienet eleet ja huomiot liittyvät melkein huomaamatta yhteen synnyttäen rikkaan, nautinnollisen kudoksen, jossa kansallinen identiteetti hahmottuu kankaalle yhdessä yksilöllisten identiteettien kanssa.

Turkin monotonisella maaseudulla liikkuva yötä halkovien ajovalojen bolero sopii omalaatuisesti myös road movien lajityppiin. Kerrotaan siitä, miten erästä murhattua etsitään syyllisyytensä tunnustaneen, mutta krapulassa huonosti muistavan surkimuksen opastuksella. Ennen kaikkea kerrotaan asiaa toimittavista, turkkilaista yhteiskuntaa symboloivista virkamiestyypeistä, joista fiksuin on tohtori, joka on kuin astunut suoraan Camus'n Ruton sivuilta valkokankaalle. Pitkä ja verkkainen kertomus on myös puhelias ja, elämän tavoin, aina silloin tällöin hauska.

Intian, Espanjan ja Kallion kolmiossa

2011-09-22T18:04:00.004+03:00

Monroe R&A:ssa 2011

Zindagi na milegi dobara = jotain jotain yhdessä. Sen enempää en ymmärrä näin otsikoidun Bollywood-teoksen nimestä. Ei mitään väliä, ZNMD:stä nauttiakseen ei tarvitse tietää paljon muutakaan. Mikä tuntuu lahjalta: Zoya Akhtarin keveä ja vaivaton ohjaus säästää etenkin väsynyttä katsojaa sekä päänsärkyä aiheuttavalta pohdiskelulta että tuskaantumiselta kehnoon käsityöhön. ZNMD on kolmen tunnin loma syyssateesta huolettomassa uni-Espanjassa.

Siellä elokuvan kolme päähenkilömiestä tekevät road trippiä kaikkien lajin vaatimusten mukaisesti. Matka on mukamas yhden kolmikon jäsenen polttarit. Kohdataan Espanja-kliseitä härkäjuoksuista kauniisiin neitosiin ja välillä sanaillaan nokkelasti tai kuunnellaan musiikkia.

Höttöisen hölmöt Bollywood-leffat toimivat, koska niiden tekijät tietävät, miten eskapismia tehdään. Mumbaista löytyy muun muassa planeetan ammattitaitoisimpia elokuvaajia. Tästä raudanlujasta osaamisesta ZNMD:ssä nähdään osoituksena huikean hyvin toteutettu laskuvarjohyppyjakso. Akhtarin elokuva ei visuaalisesti kohoa silti aivan alan kärkikastiin, koska digitaalisesti toteutettu leikkausvaihe näkyy selvästi kuvanlaadussa.

Eri aikaan toisaalla: Monroen luotain kävi testaamassa leffavisan á la Stadi.

Kallion Bar Molotovissa joka tiistai kello 20 järjestettävä visa osoittautui hyvin hauskaksi ja viihdyttäväksi. Täydeltä vaikuttanut, mutta kuulemma normaaliin nähden puolityhjä visa oli sopivan haastava ja kovatasoinen. Kysymyksissä painottui ehkä erityisesti b-elokuva, laajasti ymmärrettynä: anglosaksiselle elokuvaperinteelle osattiin nauraa salavihkaisesti.

Joukkueemme, Lumiere Kokkoset, ylsi tiukassa kisassa toiseksi, mutta hävisi selvästi kolmella pisteellä Gary Buseylle. No, jos jollekin pitää hävitä...

Mutta ensi viikolla on revanssin paikka.

Kuinka kaatua R&A:ssa

2011-09-22T14:40:00.001+03:00

Monroe R&A:ssa 2011

YKSI

Tämä tekniikka on erityisen miellyttävä, koska sitä voi menestyksekkäästi käyttää myös muissa elokuvajuhlissa.

Kaatumisen valmistelu alkaa siten, että roikutaan blogia kirjoittamassa, kunnes näytöksen alkuun on neljä minuuttia. Tässä vaiheessa on tärkeää pitää silmällä kelloa - ajoitus on kaiken A sekä O. Jos esityspaikalle lähtee liian aikaisin, ei kaatumisen vaatima kriittinen paine kasva tarvittaviin mittoihin, ja hanke epäonnistuu. Vielä ikävämpää on, jos liikkeelle lähtö tapahtuu liian myöhään, sillä jos leffan alusta myöhästyy, menettää kaatuminen tarkoituksensa ja koko tapahtuma on pelkästään nolo ilman lieventäviä asianhaaroja.

Siispä: neljä minuuttia.

Nyt seuraa ensiksi liikkumista ryntäys-vaihteella, ja sen jälkeen koreografisesti puutteellista polkemista. Jos punaisia päin pyöräilystä selviää a) hengissä b) sakoitta, parkkeerataan ja lukitaan (!) pyörä teatterin eteen.

Varsinainen kaatuminen suoritetaan siten, että kaikki huomio kiinnitetään teatterin ulko-oveen eikä panna merkille liukasta metalliritilää askelen alla. Vielä kaatuessa voi kerätä tyylipisteitä pitämällä kättä jatkuvasti kurotettuna kohti ovenkahvaa epätoivoa ilmentäen.

Voilá.

KAKSI

Edistyneemmät festarikiertäjät voivat kokeilla välinekaatumista.

Tässä esimerkissä meillä on välineenä jo edellisessä mallissa sivuosaa esittänyt sininen, kotimaassa valmistettu polkupyörä, joka nyt nousee tähtenä parrasvaloihin.

Temppu on itse yksinkertaisuus, ja vaikka kiire auttaa, ei se ole välttämättömyys. Tärkeää on, että matka suuntautuu kohti näytöspaikkaa, ja että matkaa suoritetaan laittomasti raitiovaunukaistalla (remontin tukkiman) jalkakäytävän vieressä. Loput onkin helppo jo arvata. Ei tarvitse muistaa muuta kuin, että siinä vaiheessa, kun tempaistaan eturengas rotvallin yli jalkakäytävän puolelle, annetaan takarenkaan solahtaa nätisti raitiovaunukiskon ja asvaltin väliseen rakoon. Vaikutus on välitön, ja seuraukset riippuvat yllä pidetystä matkavauhdista.

Täydet pisteet saa, jos kykenee molempiin kaatumisiin saman festivaalipäivän aikana.

Lasten leikkejä

2011-09-21T20:33:00.000+03:00

Monroe R&A:ssa 2011 (pikaviesti)

Festivaalien alkupäivissä on ollut/oli mukana vahva lapsinäkökulma. Jeg reser alene Norjasta kuvaa yhtä viidestä pahimmasta painajaisesta miehen elämässä: Man som elsket Yngvessä esitelty Jarle (Rolf Kristian Larsen, Norjan vastaus Ryan Goslingille) saa kuulla, että 7 vuoden takaisesta teinikriisikänniepisodista on hänelle periytynyt kouluikäinen tytär. Edeltäjäänsä konservatiivisempi ja pehmeämpi elokuva on yhtä kaikki mukava, koska Stian Kristiansen on lahjakas ja hänen nuoret näyttelijänsä nerokkaita.

Hesher on hevari, joka ilmaantuu 12-vuotiaan TJ:n elämään pahimman kriisin hetkellä äidin kuoltua auto-onnettomuudessa. Tarpeettoman tunteilun söhrimä indie on usein räkätyttävän hauska (se kertoo mm. tähän mennessä festareiden parhaan vitsin) ja dialogi kuulostaa poikkeuksellisen tuoreelta Joseph Gordon-Levittin suussa.

Händelse vid Bank paljastuu Playn nähtyä pelkäksi Ruben Östlundin sormiharjoitelmaksi. Play on sanalla sanoen loistava. Se on mikroskooppisen tarkka kuva labradorin noutajaa muistuttavasta yhteiskunnasta, joka ei pysty käsittelemään omista normeistaan poikkeavia ilmiöitä. Joukko lapsia pystyy pelaamaan tällä puolustuskyvyttömyydellä ilmiömäisesti näytellyssä huipputeoksessa. Saa nähdä, tuleeko festareilla vastaan enää parempaa.

Huomenna: leffavisailemassa Stadissa sekä Kuinka kaadutaan Helsingissä.

Filmifriikki, kirjaimellisesti ottaen

2011-09-20T12:10:00.002+03:00

Monroe R&A:ssa 2011

Elokuvan 20 vuotta jatkunut hitaan yhtäkkinen digitalisoituminen on päässyt viimeiseen vaiheeseensa nyt, kun sen kalpea kurotus yltää jo elokuvafestivaaleihinkin. Tampereen elokuvajuhlilla filmi jäi vähemmistöön jo pari kolme vuotta sitten, tänä vuonna R&A:n näytöksistä suurin osa esitetään muuna kuin filminä. Tässä kehityksessä kaikki häviävät paitsi liike-elämä. Eikä jälkimmäisestäkään ole varmuutta virtual fee -skandaalin yhä velloessa.

Enkä vedä näkemyksiäni hatusta ilman empiiristä aineistoa. Aiemmin mainittu Kill List oli digiprojektiona hirveää katseltavaa. Sunnuntaina istuin läpi norjalaisen Jeg reser alenen, joka olikin diginäytös, vaikka katalogi antoi toisin ymmärtää. Sen näytöksen jälkeen hämmästelin, miten festivaali ei selkeästi ilmoita esityskopioiden formaattia. Katsojalla on kyllä oikeus tähän tietoon, kallistuivatpa hänen mielipiteensä asiasta mihin suuntaan tahansa. Pyytämällä sain kyllä tarvitsemani tiedot ilman ongelmia, kiitos vain. Tässä yhteydessä selvisi mm. sellainen hyödyllinen seikka, että Kinopalatsin saleista ainoastaan sali 9:ssä esitetään filmejä.

Jeg reser alene ei ollut aivan yhtä kamalaa saastetta silmille kuin Kill List, jo epäilemättä siitäkin syystä, että se oli alunperinkin ammattitaitoisemmin kuvattu. Kuvanlaatua ei silti voinut luonnehtia kuin huonoksi - kun muistissa oli elävästi edeltäjänsä Man som elsket Yngven filmikopion lämpöisyys, kärsi jatko-osa vertailussa jo esitysolosuhteistakin. Tietenkin olisi pitänyt ymmärtää asiain tola jo etukäteen, sillä Norjan elokuvateatterithan digitalisoitiin kaikki jo viime vuonna.

Hyvä puoli asiassa on se, että valinnan legendaarinen vaikeus helpottui merkittävästi nyt, kun raakkaan ns. DCP:t pois listalta. Poikkeuksen muodostavat dokumenttielokuvat, kuten armottoman hauska Conan O'Brien Can't Stop. Sillä jos dokumenttielokuva heijastaa omaa aikaansa, tuntuu loogiselta, että se myös käyttää niitä välineitä, jotka ovat ajalle ominaisimpia tallentaakseen aitoja paikkoja ja tapahtumia. Tämä ei anna lupaa tehdä huolimatonta työtä - eikä COCS (!) pääse tässä suhteessa pinteestä ilman nuhteluita -, vaan usein vaikeissa fyysisissä olosuhteissa työskenteleville dokumentaristeille laajemmat mahdollisuudet tehdä työtään. Digitalisoituminen on dokumenttipuolella tuottanut fiktiokenttään nähden paljon useammin kiinnostavia tuloksia. Ja silti, minusta olisi hauskaa nähdä diginäkin kuvatut dokumentit filmille printattuina, jolloin niihin tarttuu sävyjä syventävää lämpöä.

COCS (hih hih hii) oli siinäkin mielessä erityistapaus, että se käsitteli miestä, jonka olemme kollektiivisesti tottuneet näkemään televisiossa*. Siksi televisiomainen dokumentti tuntui luonnolliselta katseltavalta. Maailman Conan-hulluimmassa maassa näytös oli totta kai loppuun myyty eikä kenenkään tarvinnut pettyä. Elokuvallisesti Rodman Flenderin ohjauksella ei ollut monia ansioita, mutta muotokuvana armoitetusta viihdyttäjästä se puolustaa hyvinkin olemassaoloaan. Lisäksi se on mielettömän, conanmaisen hauska.

"Here for the first time on this stage, on any stage: The Coquettes! Because this is a tour, we first called them The Tourettes - but they just said 'fuck' a lot."

Elokuva seuraa Conan O'Brienia tämän Legally Prohibited From Being Funny On Television -kiertueella, joka seurasi talk show -isännän saatua potkut NBC:ltä. Vaikka Conan on aina varjellut yksityiselämäänsä julkisuudelta, kiinnostavinta elokuvassa oli Conanin perhe-elämän sijaan hänen työryhmänsä ja työtapojensa seuraaminen. Conan ei ole koskaan vähempää kuin mielenkiintoinen pomo. Arvaamaton. Vaikeaselkoinen. Aina vitsaileva. Ja ennen muuta parrakas!

Kenties lahjakkuutensa ansiosta etuoikeutettu koomikko purkaa vihaansa haastattelijalle, mutta sopii muistaa, että Conan on myös kapitalistimiljonääri, jolle NBC maksoi erorahoja 45 miljoonaa dollaria (summa pitää sisällään korvaukset hänen työryhmälleen). Ehkä Conanin perspektiivi on hieman...erilainen kuin jonkun vähemmän etuoikeutetun, joka EI ole työskennellyt 20 vuotta televisiossa. Toisaalta hänen komiikkansa ei ole jaylenomaista pikkuvitsailua, vaan kokovartalokommetti ajan absurdiudesta ja salavihkainen parodia talk show-isännyysinstituutiosta. Hänellä on enemmän kanttia kritiikilleen kuin muilla kollegoillaan.

Elokuvan nimen voi ymmärtää kahdella tapaa. Joko Conan ei saa lopettaa tai hän ei voi pysähtyä. Molemmat lauseet saavat perustelut muotoa MOT.

*Poikkeuksena cameo Todd Solondzin Storytellingissä.

Rakkautta, anarkiaa ja kuolleita kuvia

2011-09-18T17:58:00.001+03:00

Monroe R&A:ssa 2011

Kaksi festivaalipäivää takana, vain yhden elokuvan päänahka vyöllä. Ei ole hyvin alkanut tämän vuoden R&A, ei millään mittareilla. Maailman yleinen nurjuus pyrkii vuorotahtiin rikkomaan polkupyöriä ja estämään laadukkaat yöunet ja niin jää uuden elokuvan parhaimmistoa vauhdilla katsomatta. Tänään on kuitenkin liput norjalaiseen I Travel Aloneen ja ruotsalaiseen Playhin. Ensin mainittu valikoitui, koska ohjaaja Stian Kristiansenin Man som elsket Yngve oli viime vuosikymmenen hauskimpia komedioita. Illan toisen pätkän ohjaus on puolestaan Händelse vid Bank -lyhärillään melkein kaiken mahdollisen viimeisen vuoden aikana voittaneen Ruben Östlundin käsialaa.

Monroen edustus tämän vuoden uuden elokuvan katselmuksessa aloitti festarit brittiläisellä Kill Listillä. Kovasti kohuttu genrekuva ei voittanut ystäviä. Kill List kertoo naturalistisen draaman asussa raadollisen tarinan kahdesta perheellisestä palkkatappajasta. Elokuva pitää sisällään pari gorno-tyylillä toteutettua väkivaltakohtausta, jotka ohjauksen lepsuudesta johtuen saavat korkeintaan hämmästelemään, miten pitkälle trikkikuvaus ja maskeeraus ovat kehittyneet. Tasapainoton elokuva yrittää alkupuolellaan sanoa jotain painokasta niistä valinnoista joihin raa'assa ajassamme kuin väkisin päätyy. Välillä kiinnostavakin ajankuva vesittyy kuitenkin liian elliptisen juonenkuljetuksen jalkoihin, kunnes loppu lässähtää alkeelliseksi mystifioinniksi, kuin köyhän miehen Wicker Maniksi. Loputkin tehosta vei avuton digiprojisointi, joka löi kuvan kalseaksi ja ankeaksi. Päätin, etten mene katsomaan mitään digikopiona esitettäviä näytöksiä. On se käsittämätöntä, että ihmiset ovat valmiita maksamaan saman hinnan diginäytöksestä kuin filmistäkin, kun laatu on jälkimmäisessä ihan toista luokkaa.

Niin että haistakaa ite enkä varmaan leiki teidän kanssa.